Syksyn kauneutta

17. lokakuuta 2016



Syksy on mielentila. Se tulee kylään sellaisena, kuin jokainen sen kutsuu luokseen. Minun syksyni somistaa luonnon uskomattoman kauniisiin väreihin, houkuttelee vetämään villasukat tummaksi lakattujen varpaankynsien lämmöksi ja valitsee kanssani illan iloksi sitruuna-inkivääri teetä. Tämä vuodenaika on myös minulle pimeneviä aamuja ja iltoja, tuulen puhureita, harmaita pilviä sekä kylmää sadetta. Se vetää kenen tahansa mielen alas, jos keskittyy vain niihin. Silloin jää myös näkemättä ja kokematta monta hienoa asiaa. 

En ole viettänyt tänä syksynä niin paljon aikaa kameran takana kuin olin halunnut, mutta joitakin pieniä hetkiä on tallentunut muistikortille kuluneilta syyskuukausilta. Ne on ovat juuri niitä käännekohtia, joiden ansiosta syksyä voi katsoa hieman vaaleammanpunaisten aurinkolasien läpi. Viikonloppuna kävimme kanssa-asukin kanssa aurinkoisella sunnuntaikävelyllä Seurasaaressa, eikä kylmä hiipinyt matkaan mukaan lämpimästi pukeutuneita. Syksy näytti erityisen kauniilta heijastuessaan lampien pinnasta ja verhotessaan horisontin puut eri sävyihin. 

Ilahdutin itseäni viimein tänä syksynä keräämällä myös eri värisiä vaahteranlehtiä ja tekemällä niistä väriympyrän. Niin pieni juttu, josta tuli todella hyvä mieli. Syksy on muistuttanut kulustaan sisätiloissakin, kurkistellessaan ikkunoista sisään eri olomuodoissaan. Jostain syystä tänä syksynä ihanaa on ollut lehtien kahina kenkien alla, enkä ole voinut vastustaa lehtikasoissa kahlaamista ääniefektiä metsästäen. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka yritän säilöä mielen valopilkuiksi, kun lokakuu kiitää vauhdilla ja vähemmän hohdokas marraskuu odottaa jo nurkan takana.










Misorella

Seuraa blogia INSTAGRAMISSAFACEBOOKISSA ja BLOGLOVINISSA.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti