ALL WHITE

30. lokakuuta 2016



Kun olin pieni rakastin pukuleikkejä. Parasta oli pukea päälle kummitädin kirpputorilta tuomia röyhelöisiä alushamemekkoja ja laittaa nippu pitkiä helminauhoja kaulaan. Lapsuudenkuvia katsoessa voi todeta, että minulla oli leikeissä mukana lähes poikkeuksetta käsilaukku ja aina jokin mahdollisimman pramea asuste. Teini-iässä olin aina valmis, jos kyseessä oli heittäytyminen johonkin teema-asuun. Vietimme silloin myös ystäväni kanssa tuntikausia stailaamalla toisiamme erilaisiin asuihin ja ikuistimme mestariteokset filmikameralle. Ette usko kuinka vaikeaa oli odottaa, että kuvat sai viimein kehityksestä nähtäväksi. Kuvat ovat edelleen tallella ja saavat hyvänmielen aikaan yhdellä vilkaisulla.

Kenties oma blogi on loppujen lopuksi ihan selkeä jatkumo menneisyydelle, kun katsoo ajassa taakse päin. Sen myötä arvaatte varmasti kuinka paljon tarvitsi houkutella, kun kaverini Kirsi tarvitsi mallia koulukuviinsa. Olin tosi iloinen, että sain kuvat julkaistavaksi myös omaan blogiin. Kuvia otettiin eri tilanteissa, joten toinenkin julkaisu olisi tulossa vielä lähiaikoina. Kuvauspäivänä nauratti keikistellä Kiasman käytävärampilla ja voin sanoa, että päädyin aika moneen puhelinräpsyyn sinä iltapäivänä. Samaan aikaan sitä unohti ympäristönsä ja keskittyi vain hetkeen, joka vei mennessään. Kirsin kuvattavana on helppo ja luonteva olla. Hänen kameransa edessä ei tarvitse jännittää - voi vain olla, päästää irti ja antaa tilanteen viedä.






Kuvat: Kirsi Hiekkarinne Photography / Dear Moments & Me

Lokaatio: Kiasma


Misorella

Seuraa blogia INSTAGRAMISSAFACEBOOKISSA ja BLOGLOVINISSA.

Viini ja Ruoka 2016 -messut

29. lokakuuta 2016



Vietimme kanssa-asukin kanssa lauantai-iltapäivän Messukeskuksessa Viini ja Ruoka 2016 -messuilla. Pääsin messuilla bloggaajapassilla ja kiersimme samalla myös Kirjamessut. Pakko todeta heti alkuun, että 100 päivän alkoholilakko ja viinimessut eivät ole se paras yhdistelmä, sillä houkutuksia on halli täynnä. Tyydyin kuitenkin viinilasin sijaan fiilistelemään tunnelmaa. Mietin, että ensi vuonna paikalle on syytä päästä ihan tasting-mielessä. 

Ruokarintamalla löytyi sen sijaan mielenkiintoista maisteltavaa. Messuilla oli paljon porukkaa ja vilinää senkin edestä. Viini- ja ruokakojut toimivat lipukeperiaatteella, joita sai ostaa erillisistä myyntipisteistä. Niihin oli pitkät jonot, joten me keskityimme enemmän tarjolla oleviin maistiaisiin ja löysimme kotiin viemisiksi mangovinegrettoa ja oliiviöljyä. Viini ja Ruoka -messuille kannattaa ehdottomasti suunnata ajan kanssa ja hyvässä seurassa, jossa voi maistella messujen antia seurustelun lomassa.













Viini ja Ruoka 2016 -messut 
Helsingin Messukeskus, Messuaukio 1

Messut ovat avoinna vielä su 30.10. klo 10-18
Lisätietoa Viini ja Ruoka 2016 -messuista löydät täältä.

P.S. Viini ja Ruoka 2016 -messujen lisäksi Messukeskuksessa on tänä viikonloppuna Kirjamessut.

Messuliput saatu blogin kautta.


Misorella

Seuraa blogia INSTAGRAMISSAFACEBOOKISSA ja BLOGLOVINISSA.

Kaikki mulle heti

25. lokakuuta 2016



Myönnetään, syyllistyin ajatukseen itsekin viimeksi tällä viikolla. Meissä jokaisessa asuu se malttamaton sielu, jonka mielen mukaan kaikki pitäisi tapahtua heti, ilman mutkia ja mieluiten pikajunalla voitokkaaseen kunniaan. Toisilla on vain enemmän malttia ja kauaskatseisuutta kuin toisilla, selättää pikkulapsen tavoin kiukutteleva sisäinen tuskailija. On heitäkin, jotka eivät edes tiedosta piirrettä itsessään ja marttyyriys on omaa ehdotonta arkipäivää.

Sitten olemme me, jotka olemme kohdanneet tämän puolen itsessämme, mutta emme ole saaneet piirrettä täysin aisoihin. Ärsyynnyn aina saadessani itseni kiinni "Kaikki mulle heti!" -ajattelumallista, sillä useimmiten se ei ruoki mitään muuta kuin stressiä, huolta, huonommuuden tunnetta, kiukkua ja pahaa mieltä. Enkä minä halua pyrkiä elämässä eteen päin sellaisten tunteiden saattelemana. Ajatusmallissa kiteytyy päämäärän tavoittelu ilman varsinaista matkaa. Nähdään vain se, mitä joku toinen on saavuttanut, saanut tai ansainnut. Ei sitä, mitä sen eteen on joutunut tai saanut tehdä ja kokea. 

Omaan tilanteeseensa turhautunut ei mieti, mitä toinen on oppinut matkalla päämääräänsä, miten tämä on saattanut kompastella, kohdata haasteita, mutta yrittänyt silti uudelleen, useastikin.  On hyvä muistaa, että kaikki ei ole aina niin loistakasta kuin miltä se ulkopuolisin silmin näyttää. Helposti haetaan selitystä itsestä riippumattomista ulkopuolisista syistä ja oikeutetaan niillä oman tilanteen tai haaveen toteutumattomuus tai saavuttamattomuus. Toki ympäristö tarjoaa jokaisen arjessa muuttuvia tekijöitä, mutta niiden kohtaamiseen tai niistä toipumiseen on kuitenkin useita mahdollisuuksia. 

Vuodesta toiseen pään lyöminen samojen virheiden parissa, mariseminen ja muiden liikkuvien tekijöiden syyttely ei kehitä ketään ihmisenä. Silloin, kun asiat eivät etene halutulla tavalla, rohkein ja kenties vaikein teko, on katsoa peiliin ja hakea syyseuraussuhteita omista ajatusmalleista ja toimintatavoista. Itseltään voi kysyä olenko oikeasti yrittänyt useammin kuin kerran, olenko kehittänyt taitojani, ottanut asioista selvää, haastanut itseäni ja miettinyt kehityksen paikkoja liittyen omaan tilanteeseeni. 

Moni unohtaa, että matka koostuu erimittaisista etapeista, joista toiset ovat haastavampia ja toiset mielekkäämpiä. Kukaan ei tiedä, missä järjestyksessä tapahtumat seuraavat toisiaan, mutta jostain on kuitenkin aloitettava. Turhautuminenkin olemassa olevaan tilanteeseen on ensimmäinen pieni askel, sillä se kertoo sisältä kumpuavasta muutostarpeesta. Aluksi on hyvä miettiä, miten kokee oman elämäntilanteen tai muun konkreettisen asian suhteessa haluttuun päämäärään. Lisäksi voi punnita, mitä haluaa saavuttaa, miksi sitä kohti haluaa pyrkiä ja mitä sen eteen voisi tehdä.

Tarkoitus ei ole katsoa ainoastaan toivottua päämäärää, vaan pilkkoa matka pienempiin tavoitteisiin. Ne eivät hahmotu kaikki todellakaan keralla, osa niistä tulee eteen matkalla kohti tavoiteltua. On hyvä miettiä, ellei saavuta jotain, mikä on unelman esteenä. Jokainen voi kysyä itseltään voisinko opetella uusia taitoja tai voisinko kysyä ulkopuolista apua kannustukseksi itseni kehittämisessä. Elämä ei ole vain yksi päämäärä, aina voi miettiä, miten voi hyötyä muillakin elämän osa-alueilla tavoitteista, joita asettaa yhden päämäärän eteen. Joskus tiettyjen asioiden arvon ymmärtää myös vasta jälkikäteen. 

Voi olla mahdollista, että on jossakin elämäntilanteessa oppinut jonkin hyödyllisen taidon tai tiedon, jota ei ole tuskailultaan siinä hetkessä osannut arvostaa tai edes sisäistänyt. Näin on käynyt itselleni esimerkiksi entisen työpaikan kanssa. Myöhemmin olen nähnyt, että silläkin elämänvaiheella on ollut tarkoitus. Joskus, kun haluaa oikein kovasti jotain, voi unohtua, että jokin hyvin kaukana halutusta päämäärästä oleva asia, voi opettaa jotain sellaista, jota ilman se suurinkaan unelma ei toteutuisi.

Itselläni suurimmat oivallukset ovat tulleet juuri tämän kautta. Ihmisenä kehittyminen ja itsensä haastaminen ei ole aina se helpoin reitti, mutta voin luvata, että se on lopulta se palkitsevin. Siitäkin huolimatta, että lopulta toteutuva haave, ei olisikaan se ensisijainen. Tavoitteillakin on nimittäin tapana jalostua matkan varrella.







I paita Katri Niskanen I housut Ioanna Kourbela I kengät H&M I


Kuvat: Sarah
Editointi: Misorella


Misorella

Seuraa blogia INSTAGRAMISSAFACEBOOKISSA ja BLOGLOVINISSA.

I love me -messutunnelmia

24. lokakuuta 2016



I love me -messuviikonloppu oli oikein antoisa, vaikka olenkin ihan poikki kolmen päivän messuilun myötä. Ei voi muuta sanoa kuin, että I love me -messut yllättävät joka kerta laajuudellaan - koettavaa, katsottavaa ja löydettävää löytyy joka lähtöön. Olen iloinen, että tapasin messujen aikana paljon bloggaajatuttuja, juttelin mukavien ja asiantuntevien messuesittelijöiden kanssa ja pääsin kuulemaan lisää kiinnostavista tuotteista. Kaikkia ihania messulöytöjä en edes muistanut kuvata, kun keskustelut veivät mennessään esittelypisteillä. I love me -messut ovatkin muodin, kauneuden, asusteiden ja terveyden ohella myös ennen kaikkea kohtaamisia.



TwistBe:n valikoimasta löytyy luonnonkosmetiikkaa olevat Akamuti Sheavoi ja Neitsytkookosöljy.



Foodinin syksyn uutuus on valmiit herkulliset raakasuklaat, joiden pakkaukset ovat aivan ihanat. 



Mielenkiintoinen messulöytö oli mineraalipohjainen Everyday Minerals -meikkisarja. 



Dr. Hauschka on kiinnostanut jo pidemmän aikaa, joten kokeilen innolla testiin saatua yöseerumia.



I love me -messuilla kävi viikonlopun aikana huikeat yli 53 000 kävijää.



NYX:in osastolla oli kuhina joka päivä, sillä valikoimassa oli saatavilla erikoiserä joistain tuotteista.



ViaMINNET:in nahasta valmistetut korut ovat todella kauniita.



Mia Höytö Cosmetics oli yksi ihanimmista luonnonkosmetiikkalöydöistä.



Käynti IVALO:n esittelypisteellä sai lataamaan mobiilisovelluksen omaan puhelimeen.



Maustetut pellavarouheet näyttivät maukkailta ja niitä testaillaan nyt myös meillä kotona.



Kurkuman ystävänä olin innoissani Biomedin Vahvasta Kurkumiinista, joka imeytyy tavallista kurkumaa paremmin.



Bo.Ho Green Revolutionin meikkisävyt ovat syksyn piristys.



Ensimmäinen ajatus oli WOW, kun näin Real Techniquesin timanttimeikkisienen. 



I love me -messut eivät ole mitään ilman Teri Niitin stailaamaa muotinäytöstä.



Ylellisen Patyka-luonnonkosmetiikkasarjan suihkugeelit tuoksuvat ihanalta.



Make Up For Everin pisteellä tehtiin upeita meikkejä.  



Jep, ihastuin taas raakapatukoihin - hyvänmakuinen uutuus on Arctic Super Foodin



Bongasin messuilta myös ihanan oloista kivvi-luonnonkosmetiikkaa ihonhoidon rintamalla. 



Zuii-meikit ovat korkealaatuista luonnonkosmetiikkaa ja näyttävät myös kauniilta.



Tästä olen aika innoissani, Cinema Secrets sanoo hyvästi siveltimien vesipesulle.



Koruharakka pörhisteli onnessaan löytäessään coruu-korumerkin silikonista valmistetut kevyet korut.



Ikisuosikkini Goodio oli saanut uutuusraakasuklaamakuja - sitruuna-lakristi on aivan täydellistä.



Falkelta löytyi sähäkännäköisiä sukkahousuja.



Itselleni uusi tuttavuus oli models own -meikit, joiden värimaailma on valloittava.


Kiitos messuviikonlopusta seuralaisilleni ja kaikille kohtaamilleni mukaville ihmisille.
Oli niin kiva päästä messuille mukaan messubloggaajana.


Misorella

Seuraa blogia INSTAGRAMISSAFACEBOOKISSA ja BLOGLOVINISSA.

Syksyn kauneutta

17. lokakuuta 2016



Syksy on mielentila. Se tulee kylään sellaisena, kuin jokainen sen kutsuu luokseen. Minun syksyni somistaa luonnon uskomattoman kauniisiin väreihin, houkuttelee vetämään villasukat tummaksi lakattujen varpaankynsien lämmöksi ja valitsee kanssani illan iloksi sitruuna-inkivääri teetä. Tämä vuodenaika on myös minulle pimeneviä aamuja ja iltoja, tuulen puhureita, harmaita pilviä sekä kylmää sadetta. Se vetää kenen tahansa mielen alas, jos keskittyy vain niihin. Silloin jää myös näkemättä ja kokematta monta hienoa asiaa. 

En ole viettänyt tänä syksynä niin paljon aikaa kameran takana kuin olin halunnut, mutta joitakin pieniä hetkiä on tallentunut muistikortille kuluneilta syyskuukausilta. Ne on ovat juuri niitä käännekohtia, joiden ansiosta syksyä voi katsoa hieman vaaleammanpunaisten aurinkolasien läpi. Viikonloppuna kävimme kanssa-asukin kanssa aurinkoisella sunnuntaikävelyllä Seurasaaressa, eikä kylmä hiipinyt matkaan mukaan lämpimästi pukeutuneita. Syksy näytti erityisen kauniilta heijastuessaan lampien pinnasta ja verhotessaan horisontin puut eri sävyihin. 

Ilahdutin itseäni viimein tänä syksynä keräämällä myös eri värisiä vaahteranlehtiä ja tekemällä niistä väriympyrän. Niin pieni juttu, josta tuli todella hyvä mieli. Syksy on muistuttanut kulustaan sisätiloissakin, kurkistellessaan ikkunoista sisään eri olomuodoissaan. Jostain syystä tänä syksynä ihanaa on ollut lehtien kahina kenkien alla, enkä ole voinut vastustaa lehtikasoissa kahlaamista ääniefektiä metsästäen. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka yritän säilöä mielen valopilkuiksi, kun lokakuu kiitää vauhdilla ja vähemmän hohdokas marraskuu odottaa jo nurkan takana.










Misorella

Seuraa blogia INSTAGRAMISSAFACEBOOKISSA ja BLOGLOVINISSA.