Maailmanpyörä

5. syyskuuta 2016



Sininen taivas ja Vesijärvinäkymä korkeuksista. Lauantain kohokohta. Siitäkin huolimatta, että pelkään korkeita paikkoja. Näköalatasanteiden reunat, korkeat sillat, jyrkät pudotukset ja ritiläportaat ovat kauhistuksia. Jäädyn paikoilleni, eikä pelko anna järjelle tilaa. Jostain syystä selviän silti maailmanpyöräajeluista hyvillä mielin, vain pienellä jalkojen tutinalla. Minun oikein tekee mieli maailmanpyörän kyydittäväksi, kun näen sellaisen. On silti ihana tunne, kun jalat koskettavat taas maata, vaunun pysähtyessä. Keskityn yleensä korkeuksissa kuvaamiseen ja innostus vie mennessään. Kenties se vie huomion pois siltä, että olen korkeuksissa. Harvoin mikään on kovin pelottavaa kameran linssin takaa. 










Misorella

Seuraa blogia INSTAGRAMISSAFACEBOOKISSA ja BLOGLOVINISSA.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti