Ajattelevaisuus arjessa

23. syyskuuta 2016



Olen viime aikoina miettinyt, mitä merkitsee toisten huomioon ottaminen, empaattisuus ja käytöstavat, jotka kuuluisi löytyä kaikilta, mitä tulee arjen pieniin tekoihin. Ajattelevaisuus arjessa kiteytyy mielestäni toisia huomioiviin tekoihin. Sellaisiin, joissa osataan lukea ympäristöä ja tilanteita kanssaihmisiä kunnioittaen, mutta myös asioihin, joista tulee toiselle hyvä mieli tai joista on apua muille. 

Ei ole suuri vaiva pitää toiselle ovea auki, antaa istumapaikkansa julkisissa sitä enemmän tarvitsevalla, vastata tuntemattoman vastaantulijan hymyyn tai kysyä ohi kulkiessaan tarvitaanko apua, jos jollain ei näytä olevan kaikki kunnossa. Sama ajatus pätee myös käytöstavoissa jonotustilanteissa tai asioidessa asiakaspalvelijoiden kanssa. Se, miten toista kohtelee, peilaa useimmiten toisen käytöksessä takaisin. Huono käytös asettaa kaksi ihmistä eriarvoiseen asemaan, kun taas toisen huomioiminen vie samalle viivalle. 

Välillä voi myös kysyä muilta, mitä heille kuuluu ja miten he voivat. Kysyä niin, että oikeasti haluaa myös kuulla vastauksen. Läsnä oleminen hukkuu helposti some-maailmaan. Katsotaan toisiamme silmiin, kuunnellaan ja syvennytään oikeasti siihen, mitä toinen kertoo. Empatia ja läsnäolo ei ole keneltäkään pois, päin vastoin. Tiedän, että joskus ei jaksa kantaa kaikkien murheita harteillaan. Silloin voi vain vaikka halata toista, jos näkee ettei päivä ole toisella se paras mahdollinen. Niin pieni teko, joka saattaa silti merkitä valtavan paljon oikeassa paikassa.

Arjen hyvän mielen teot eivät ole itsestään selviä, mutta jokaisen pitäisi saada kokea niitä ihmissuhteissaan. Minua ilahduttaa mm. se, että kanssa-asukki keittää meillä aina aamukahvin, kaataa sen kuppeihin, lisää mieleiset lisukkeet ja ojentaa valmiin kahvikupin meikkipöydän äärelle. Ilman, että siitä on erikseen sovittu tai olisin pyytänyt sitä. Se on ihana huomionosoitus. Pieni ele, joka kertoo, että välittää. 

Samankaltaisin pienin teoin ja elein voi huomioida kanssamatkustajia aamuruuhkassa, työkavereita kiireen keskellä ja ystäviä arjen käänteissä. Unohtamatta heitä, joita kohtaamme päivän aikana. Se, että ei tunne toista ihmistä, ei tarkoita, ettei voisi olla läsnä ja hyväkäytöksinen. Muistetaan, että emme ole itse kaiken keskipiste ja otetaan toiset huomioon. Siitäkin huolimatta, että aina hyvät teot eivät saa kiitosta. Eikä kiitos olekaan itseisarvo, vaan se tunne, että on ollut itse hyödyksi tai parhaimmillaan pelastanut toisen päivän. Useimmiten hyvä teot heijastavat takaisin joko vastahymyssä tai ajan kanssa.  Kummastakin saa hyvän mielen pitkäksi aikaa. 








I nahkatakki Zara I pitsipaita Vila I farkut KappAhl/DIY I lenkkarit Nike I


Kuvat: Sarah
Editointi: Misorella

Misorella

Seuraa blogia INSTAGRAMISSAFACEBOOKISSA ja BLOGLOVINISSA.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti