Kadonnut viikonloppu

7. elokuuta 2016



Joskus ihan hirvittää kuinka nopeaan viikonloput kuluvat. Juurihan oli perjantai-iltapäivä ja nyt jo ollaan sunnuntai-illassa. Tänä viikonloppuna tuli valvottua, mutta myös nukuttua paljon. Eikä vähiten sen takia, että perjantai-iltana juhlittiin aamuun asti. Oli niin kiva ilta, että se voimin jaksaa taas pitkälle. Lauantaiaamuna ei kyllä naurattanut. Suuntasimme nimittäin serkun kanssa aamuviideltä kotiin ja lauantaiaamuna istuin jo aamuyhdeksältä Lahden bussissa matkalla kohti siellä odottavaa kampaajaa.

Saattaa olla, että lauantaina tuli otettua useammat kuin yhdetä päiväunet. Melkein tuntuu, että kävin Lahdessa nukkumassa, vaikka ehdinkin näkemään pikaisesti ystävää ja perkaamaan kotiin viemisiksi pensasmarjoja talven iloksi. Näin jälkikäteen ajatellen, en silti muuttaisi mitään. Joskus pitää nollata kunnolla, mennä spontaanisti ja sen hintana tasoitella suosiolla kertyneitä univelkoja.

Taidan olla sellainen, joka nauttii siitä, että arki on juhlaa. Täynnä hyviä hetkiä, kokemuksia ja uusia juttuja. Vastapainona voi sitten nukkua päiväunia kissa vatsan päällä. Ellei muuten, niin lainakatin kanssa. Pakko sanoa, että univelan kiinni nukkumisessa ei ole mitään muuta vikaa, kuin se, että tuntuu kuin juhlinnan jälkeinen viikonloppu olisi osin kadonnut. No, niin saattaa käydä, kun tarttuu hetkeen.





Misorella

Seuraa blogia INSTAGRAMISSAFACEBOOKISSA ja BLOGLOVINISSA.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti