Eräs sairaskertomus

1. maaliskuuta 2016



Blogi on ollut viime aikoina hiljainen, en ole kuitenkaan unohtanut teitä. Täällä on kaikki ihan hyvin, lukuun ottamatta sairastelua. Tiedättekö tunteen, kun ei jaksaisi enää olla kipeä, mutta kroppa huutaa vastalauseita? Viime viikolla influenssa kolautti ilmat pellolle oikein kunnolla. Sillä oli ässä hihassaan, poskiontelontulehdus kuinkas muutenkaan. Se oli menoa se.

Eniten harmitti olla poissa töistä. Kunnes tajusin, että viikonloppunakin menisi monta kivaa kauan odotettua juttua ohi. Lahti kutsui, mutta Helsinki ei pystynyt vastaamaan. Ketutti vielä enemmän. Ei auttanut kuitenkaan kuin todeta, että joskus toisten sitten. Koko kroppaa ravistelevien ja kuumetta nostavien sairauksien kanssa, kun ei viitsi leikkiä. Terveydellään.

Kutsumattomien vieraiden vuoksi vietin enemmän aikaa peitto korvilla unien maailmassa kuin toimeliaassa tilassa. En hevillä muista, koska olisi viimeksi ottanut näin koville. Voitte arvata, että energiatasot ja päivien tapahtumarikkaus oli nollissa. Sen myötä ei riittänyt tajunnanvirtaa blogin sivuille asti. Viime viikon loppua kohden elämä alkoi jo hieman voittaa, vaikka kodin seinät seisoivatkin suojelevasti vartioimassa toipumista.

Olin jo sen verran pirteä, että pelkät unikuvat eivät enää maistuneet kellon ympäri. Kerran sisältöä ei ollut blogiin, päätin tarttua rakenteisiin. Tein sen, mitä olin jo viime vuoden puolella miettinyt. Uudistin blogin ulkoasun, ostamalla blogipohjan, josta muokkasin mieleisen. Sen verran kiva projekti oli, että puhutaan siitä ihan omassa postauksessaan.

Sairaskertomuksella (lievää mummoutumista ilmassa?), kun kerran aloitin avautumisen, pysytään aiheessa. Palasin nyt maanantaina töihin, vaikka tiesin jo kotieteisessä aamun tunteina, että ei. En ollut vieläkään täydessä vedossa. Koska kiire, deadlinet ja tunnollisuus ja mitä näitä nyt on, sinnittelin päivän loppuun toimistolla.

Arvaatte varmaan, että ei olo siitä ainakaan plussan puolelle kirinyt. Tänään olen tehnyt töitä pääosin kotisohvalta käsin. Inhottava jomotus kehossa, vetämätön olo ja karheus keuhkoissa ei päästä irti otteestaan. Huomisesta tulee myös kotitoimistopäivä. Joskus on vain niin hemmetin ärsyttävää olla tunnollinen.

Toivottavasti olette pysyneet terveenä! 
Älkää antako pöpöjen purra!

Misorella

6 kommenttia :

  1. Paranemisia, toivottavasti olet jo tai olet pian taas kunnossa! <3

    VastaaPoista
  2. Muuton aikaan mulla alkoi olla "hei olen herra pöpönen ja nyt kaadan sinut sängynpohjalle" olo, mutta jollakin ihmeellä se meni kuitenkin ohi! Todella harmi, että olet sairastellut. Varsinkin silloin kun deadlinet painaa päälle ei osaa antautua sairastumiselle täysillä, kokemusta on :(

    Ja hei, tosi kiva että teet postauksen blogin ulkoasun uudistuksesta! Huomasin heti tänne tultuani, että nyt ovat asiat muuttuneet ja kauheasti rupesi kiinnostamaan nuo keskitetyt sivuvalikot ;) Todella upealta näyttää!

    Nyt vaan kauheasti lämpimiä halauksia täältä sinne suuntaan, toivottavasti paranet pian kokonaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän niin tuon tunteen. Nyt täytyy ottaa loppu viikko iisisti, että olisi ensi viikolla taas täydessä vedossa. Ainakin niin toivon. :) Kiva kuulla, että sivujen ulkonäkö miellyttää. Kiitos halista! :)

      Poista
  3. Toivottavasti voit jo paremmin, pitkittynyt sairastaminen vie mielen matalaksi. Toivottavasti pian törmätään jossain, ei olla aikoihin nähty missään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairaslomalla olen ollut loppu viikon. Lääkäri käski levätä ja olla tekemättä töitä. Että se pelkkä oleminen voikin olla vaikeaa. :D Olisi kyllä kiva törmätä! <3

      Poista