Misorellan joulukalenteri

29. marraskuuta 2015



Nyt on pakko tunnustaa, että olen mennyt tonttuilemaan teidän selkänne takana! :)

Lokakuun lopulla ajatuksissani vahvistui pitkään mielessä pyörinyt mieliteko. Aloin sen myötä selvitellä saisinko järkättyä joulukalenterin blogiin. Olen jo parin vuoden ajan haaveillut salaa kalenterin toteutuksesta ja nyt se on kuulkaa mahdollista!

Sen lisäksi, että olin kerrankin ajoissa liikenteessä suunnitelmineni, kiitos kalenterin toteutumisesta kuuluu erityisesti ihanille yhteistyökumppaneille! Olen niin innoissani joulukalenterista, että en meinaa malttaa odottaa, että kuu vaihtuu joulukuuhun ensi tiistaina. Kalenteri on lämmin kiitos siitä, että olette siellä ruudun toisella puolella lukemassa ja kannustamassa!

Vaikka kalenterin kanssa tonttuilu on ottanut oman aikansa, on ollut mahtavaa toteuttaa sitä. Kanssa-asukin mielestä olen ollut intoa täynnä, enkä voi väittää vastaan. On aina sydäntä lämmittävää saada itse lahjoja, mutta kyllä lahjan antamisen ilossa on jotain, mikä läikähtää vähän syvemmällä.

Misorellan joulukalenterin 24 luukuista löytyy joka päivä uusi arvontapalkinto kauneuteen ja hyvinvointiin liittyen. Samalla joulunodotuksesta tulee asteen verran jännempää, kun voi avata kalenterin luukkuja, vai mitä? Toivottavasti olette tästä yhtä innoissanne kuin minä!

Joulukuun 1. avautuu ensimmäinen luukku, joten pysykäähän kuulolla!

❤ Misorella

Kristallin säihkyvää silmälasimuotia

27. marraskuuta 2015

Yhteistyössä Instrumentariumin ja Indiedaysin kanssa.



Palataan vielä kerran lokakuun viimeiseen viikonloppuun ja Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day -blogitapahtumaan. Instrumentariumin pisteellä oli mahdollisuus tutustua tänä syksynä liikkeisiin yksinoikeudella myyntiin tulleisiin Heritagen Swarovski -silmälasikehyksiin.

Optikkoliikkeen kuvausseinällä oli mahdollisuus kuvauttaa itsensä malliston kehysten kanssa. Näin kolmekymppisenä minusta on herännyt puoli, joka kaipaa sitä tunnetta, että kehykset tuovat parhaat puolet esiin näyttävästi ja persoonallisesti. Suuntasinkin mielenkiinnolla kehysten pariin.




Mietin samalla omaa silmälasihistoriaani. Sain ensimmäiset silmälasini ollessani yläasteella ja en valitettavasti kokenut asiaa kovinkaan mielekkäänä. Se saattoi johtua myös siitä, että en koskaan oikein kokenut viihtyväni silmälaseissani. Syy on varmasti ollut se, että kehysvalintani ovat oikeastaan aina olleet aika vaatimattoman oloisia omaan persoonaani verrattuna.

Silmälasikehykset ovat vaihtuneet toki iän myötä, mutta en ole päässyt oikein irti nuoruuden tuntemuksista. Sen takia olenkin käyttänyt monta vuotta piilolinssejä, koska niiden kanssa olen kokenut oloni hyväksi ja itsevarmaksi.

Olen kuitenkin huomannut, että viimeisen vuoden aikana olen aina sopivan tilaisuuden tullen löytänyt itseni sovittelemasta silmälasikehyksiä yhä avoimemmin mielin. Mieleen on noussut sen myötä ajatus, jos sitä kuitenkin löytäisi jotkut kivat pokat, joissa tuntisin oloni kauniiksi.




Löysin Instrumentariumin pisteellä helposti mieluisat kehykset kuvauksiin ystävällisen henkilökunnan avustuksella. Myönteisen kokemuksen jälkeen aloin harkita vakavasti, mikäli uskaltautuisin hankimaan taas pitkästä aikaa lasit. Tosin sillä erolla, että tällä kertaa ne olisivat nimenomaan näyttävä asuste, eivätkä pelkät näköä korjaavat silmälasit.

Oma valintani kuviin oli sinisävyiset Heritage säkenöivä -kehykset, joiden aisoja koristavat pienet kristallikiteet. Kehysmalli on muuten saatavilla myös mustana ja ruskeansävyisenä. Mustat kehykset olivat kuvauksissa, joten niitä en päässyt itse kokeilemaan, mutta luulen, että nekin olisivat voineet olla hienot.

Pidin valitsemissani kehyksissä niiden hieman kissamaisesta muodosta, joko kohotti kasvojen ilmettä. Minusta kiva yksityiskohta Heritagen Swarovski -kehysten kristallisomisteiden lisäksi on, että tyylikkäät kehykset ovat saaneet inspiraationsa menneiden vuosikymmenien klassisista tyyleistä. Uskon, että jokainen löytää oman suosikkinsa tyylikkäästä mallistosta.



Kuvat / Tim Kiukas

Lisätietoa Instrumentariumin Heritagen Swarovski -silmälasikehyksistä löydät täältä.

Misorella

Rento toimistoasu

23. marraskuuta 2015



Tällä kertaa jotain vähän arkisempaa asukuvarintamalla, eli kuvissa toimistoasua viime viikolta. Olen viime viikot verhoutunut lähinnä neuleisiin ja neuletakkeihin ikuisena vilkukissana. Kivaa vaihtelua pukeutumiseen tuo kuitenkin rento bleiseri, joka ei ole liian virallinen asenne t-paidan ja marjapuuronpunaisten housujen kanssa.



Bleiseri Vero Moda I t-paita secondhand I housut New Yorker I kengät Gabor



Jostain syystä minusta on tullut viime vuosina nainen, joka viihtyy bleisereissä. Haluan kuitenkin tehdä vaatteesta oman näköiseni käärimällä hihoja ja yhdistelemällä siihen erilaisia osasia niin, että kokonaisuudessa säilyy oma tyylini. Sellainen, jossa yhdistyy rentous, rouheus ja naisellisuus ja jossa viihdyn.

Misorella

Mandalat - aikuisten värityskirja

21. marraskuuta 2015



Minulla on ollut tänä syksynä voimavarana teema "väriä elämään". Se ei ole niinkään toteutunut vaatevalinnoissa, vaan Instagramissa jakamissani valokuvissa ja tämän syksyn uuden harrastuksen värivalinnoissa.




Minun teki pitkään mieli hankkia oma aikuisten värityskirja, mutta ajattelin, ettei minulla ole sille aikaa. Kuten tiedätte, tämän syksyn myötä olen kuitenkin opetellut rauhoittumaan ja tekemään jotain mihin ei liity vain läppärin edessä istuminen.




Värityskirja tuntui sopivalta ajanvietteeltä mahdollistaen tekemisen omien aikataulujen mukaan. Valkkailin kirjakaupassa hyvän tovin mieleistä kirjaa. Valinnanvaraa löytyi mm. maisemista, eläinaiheista ja sarjakuvista abstrakteihin kuvioihin, ihan laidasta laitaan. Kun tartuin Mandalat-värityskirjaan, tiesin heti sen olevan se oikea.




Symmetriset Mandala-kuviot sopivat minulle, kuvioiden harmonia miellyttää silmääni ja rauhoittaa mieltä. Värittäminen on ihanan rentouttavaa ja vie ajatukset mennessään. Parasta on, että värityskirjaan voi tarttua lyhyeksikin aikaa ja uppoutua sekä värivalintoihin että suunnitteluun. Vaikeinta on silti lopettaminen, sillä värittäminen on niin koukuttavaa.




Misorella

Raakaherkkuja Foodin Ambassadorien pikkujouluissa

17. marraskuuta 2015



Olin viettämässä viikonloppuna vähän erilaisia pikkujouluja! Iltapäivä starttasi AirYoga-tunnilla, joka oli mielettömän kivaa, kun vaan uskalsi päästää estoista (ja käsillä liinasta) irti. Hyvänmielen ilta jatkui Foodin Ambassadorien pikkujouluilla, joissa herkuteltiin itse tehdyillä raakaherkuilla lämminhenkisissä tunnelmissa.

Täytyy myöntää, että hieman jännitti mennä ulkopuolisena tilaisuuteen, kun tiesin, etten tuntenut kovinkaan montaa tiimin jäsentä etukäteen. Ajattelin kuitenkin, että on mahtava päästä testaamaan itselleni uutta liikuntamuotoa ja on aina kiva tavata uusia ihmisiä.

Sen vuoksi täytyykin heti alkuun kiittää siitä, että tunsin itseni erittäin tervetulleeksi heti ensi hetkistä lähtien. Kiitos kuuluu ihmisille, jotka olivat kokoontuneet yhteen intohimosta raakaleivontaan ja superfoodeihin. Ilmaliikunnan jälkeen oli ihana napostella heti illan alkuun mm. erilaisia pähkinä- ja tahini-tahnoja riisikakkujen kavereina.




Illan yllätys oli, että pääsimme itse valmistamaan raakakakkuja ja -suklaata Foodinin valmispakkauksista. Kätevistä pakkauksista löytyy kaikki tarvittavat aineet raakaherkkujen valmistukseen ja ne ovat helppo tapa ottaa tuntumaa raakakakkujen ja -suklaan valmistukseen.

Jakaannuimme kahteen ryhmän, jonka myötä syntyi kaksi maistuvaa kinuskista raakakakkua ja neljä kiloa raakasuklaata. Soveltamiseksihan se tosin meni herkkujen äärellä ja suklaa ja raakakakut saivat muitakin mausteita, mitä valmiit pakkaukset sisälsivät. Varsinkin raakasuklaan maustamisessa suosiossa olivat mulperimarjat ja kookosmanna, jotka viimeistelivät makuelämykset jouluisia mausteita unohtamatta.




Mulperimarjat ovat yksi suosikki herkkuni superfoodeista, en tosin ollut maistanut niitä aikaisemmin mustina tai suklaalla päällystettyinä ja ne vasta hyviä olivatkin. Toinen suussa sulava makukokemus, miltä olen onnistunut välttymään monien tuttujen hehkutuksesta huolimatta, on kookosmanna. Ei voi muuta sanoa kuin, että kerran, kun on maistanut, ei ole enää paluuta.




Jotta ilta ei olisi mennyt vain herkutteluksi, kuuntelimme kakkulautastemme äärellä, kun Foodinin perustaja, Lasse, kertoi meille mistä kaikki sai alkunsa. Oli mielenkiintoista kuulla tarinoita ja aistia mitä rohkeudella, intohimolla, unelmilla ja niiden yhdistämisellä voi saada aikaan. Hyvä muistutus itse kullekin, oli kyse sitten oman yrityksen perustamisesta tai muista pyrkimyksistä tehdä omista haaveista totta.




Lassen tarinoiden rinnalla kulki myös syvempi ajatusmaailma, jonka tavoitteena on ottaa huomioon koko superfoodien elinkaari tuottajilta kuluttajien nautittavaksi. Oli mielenkiintoista kuulla, miten Foodinin tiimi on ottanut sydämen asiakseen myös eettisen puolen, oli kyse tuotteiden viljely- tai valmistustavoista, ihmisoikeuksista, ympäristöystävällisyydestä tai tuotteiden puhtaudesta ja laadusta.




Lähdin pikkujouluista kotiin ihanassa raakaherkku huumassa, maha täynnä, mieli virkistyneenä ja onnellisena. Yksi syy hymyyni oli myös se, että illan myötä pääsin yhdeksi Foodin Ambassador -tiimin jäsenistä. Se tarkoittaa ainakin sitä, että superfoodit tulevat näkymään blogissa entistä enemmän reseptien muodossa.

Enpä olisi arvannut viime syksynä, kun valmistin ihan ensimmäisen kerran itse raakasuklaata, Foodinin raakasuklaan valmistuspaketista, mille tiellä päädyn seuraavana syksynä. On niin mahtava fiilis päästä osaksi kivaa porukkaa, jolla on mahdollisuus päästä sanomaan sanansa myös mm. tuotekehittelyn suhteen. Nyt tämä Ambassador jää vain haaveilemaan tarpeeksi tehokkaasta blenderistä, josta on vastusta superfoodeille.




Loppukevennyksenä vielä kuva AirYoga-tunnilta Esport Bristolista. Meille vedetty tunti keskittyi syviin venytyksiin ja antoi tuntumaa lajiin. Täytyy myöntää, että hieman tuntui päässä tunnin jälkeen, sillä tuosta kuvan asennosta laskeuduttiin mm. roikkumaan jalkojen varaan pää alaspäin kämmenet kyynärpäillä. Luulen, että heijaamiseen ja ajoittaiseen pää alaspäin oloonkin tottuu. Pakko myöntää, että minua saattoi puraista pitkästä aikaa joogakärpänen, saa nähdä saako ajatus siivet allensa.

Misorella

Kalliomaalauksia

15. marraskuuta 2015



Tämän syksyn lempineuletakistani on moneksi. Se sopii myös hameen kanssa, kun sen kaveriksi laittaa vyötärön esiin tuovan vyön. Kun on onnistunut löytämään jonkin oikein mieluisan vaatteen, joka tuntuu pelastavan asukriisiltä useammin kuin kerran kauden aikana, tietää tehneensä oikean hankinnan. Tämä neuletakki on sellainen ja se on lunastanut arvonsa jo monta kertaa takaisin.





Kuvauspaikka näille asukuville löytyi eilen puoli vahingossa. Olemme tehneet nyt useamman kerran kanssa-asukin kanssa niin, että päätämme kaupunginosan jota kohti lähdemme ajamaan ja pidämme silmät auki matkan varrella. Niin kävi myös tämän kuvauspaikan kanssa. Kalliomaalaukset sopivat täydellisesti asuuni.



Neuletakki Ioanna Kourbela I toppi Object I hame H&M I vyö Vero Moda I legginssit Cypershop I  kengät Jenny Ara




Joskus kaikki sujuu huolettoman helposti. Ensin kuvattava asu hahmottuu vaivatta, sen jälkeen löytyy mahtava paikka asukuville ja viimeiseksi hyviä otoksia taltioituu lyhyessä ajassa niin, että on varaa mistä valita. Voi, kun kaikki elämässä sujuisi samalla lailla!

Lisää asukuvia neuletakista löydät täältä ja täältä.

Onko sinulla vaatekaapissasi jokin syksyn luottovaate, 
joka on osoittautunut oikeaksi aarteeksi?

Misorella

Hyppy Vagabondeilla

11. marraskuuta 2015


Kenkäkuvat: Julian Schröpel / Simbayu

Osallistuin toissa viikonloppuna Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day -tapahtumaan Helsingin kattojen yllä. Ravintola Maxinessa kokoontui kolmituntisen aikana iso joukko bloggaajia tapaamassa toisiaan ja tutustumassa tapahtuman yhteistyökumppaneiden osastoihin.

Päivän aikana oli mahdollisuus tutustua mm. syksyn ja tulevan kevään kenkiin ja laukkuihin Vagabondin osastolla. Lisäksi halukkaat saivat kuvauttaa itsensä omissa suosikki asusteissa kuvauspisteellä. Arvatkaa vaan halusinko!




Olen vuosia pitänyt Vagabondin kengistä. Se mihin olen erityisesti ihastunut, ovat pelkistettyjen mallien harkitut ja herkulliset yksityiskohdat, jotka viimeistelevät jalkineet. 

Tämän syksyn ja tulevan kevään Vagabond-mallistoissa laitoin merkille erityisesti, että kengän pohjissa on taas reilusti uurteikasta nostetta ja sievistelevät herrainkengät saavat uutta asennetta nilkkurimallien myötä.

Arvostan omissa kengissäni ja laukuissani erityisesti käytännöllisyyttä ja mukavuutta. Haluan, että asusteeni ovat naisellisia höystettynä leikittelevillä yksityiskohdilla. Olen viime vuosina viehtynyt erityisesti mustiin kenkiin erilaisin metallisomistein, mutta konjakki värimaailma tekee taas paluuta kenkähaaveitteni sävyttäjänä. 




Arvata saattaa, että sen myötä tiesin heti mitkä kengät halusin valita omiin kuviini Vagabondin kuvauspisteellä. Ihanien saappaiden seuraksi löytyi vielä kaunis laukku, joka oli ihan minun näköiseni. Kuva hymy kertoo kenties kaiken mitä mieltä olin näistä asusteista, harmi vain, että ne olivat vain lainassa.

Vinkkinä: voit halutessasi osallistua lukijakilpailuun tutustumalla Vagabondin kevätmalliston ihanuuksiin Instagramissa. Löydät kuvat hashtagin #vagabondindiedays2015 takaa. Valitse omat suosikkisi ja regrammaa kuva 30.11.2015 mennessä hashtagilla: #vagabondindiedays2015 #modernvagabond @vagabondshoes Kaikkien regrammaajien kesken arvotaan kaksi 100€ lahjakorttia Vagabond Storeen.

Misorella

Doft & Järvikylä kotikosmetiikkatyöpaja

8. marraskuuta 2015


 
Viime sunnuntaina oli hymy herkässä, kun otin osaa Doft & Järvikylä kotikosmetiikkatyöpajaan*, jonne sain kutsun bloggaajana. Kirjoitin maaliskuussa Doft-saippuoista ja serkuksista, joiden käsialaa käsintehdyt saippuat ovat. Tällä kertaa ei kuitenkaan valmistettu saippuaa, vaan kotikosmetiikkaa.

Kahden tunnin pajassa aika vierähti nopeaan työskennellessä ja tehdessä ihanan tuoksuisia kylpypommeja ja yrttisiä vartalokuorintoja. Doftin kaunis työhuone kylpi valossa, joka tulvi tilaan isojen ikkunoiden kautta. Oli niin kiva mittailla aineosia, valita raaka-aineita ja kokeilla käsituntumalla seosten rakennetta.

Tuli sellainen olo kuin olisi palannut lapsuuden leikkien äärellä, vaikka tällä kertaa valmistettiinkin aikuisten naisten kotikosmetiikkaa. Työpajan tunnelmasta vastasivat hymyilevät Veronika ja Sonja, jotka ohjasivat tarvittaessa, mutta antoivat luovuudelle tilaa.









Valmistin mukavan parini kanssa kahdenlaisia kylpypommeja. Toiset tuoksuivat laventelille ja saivat väriä ruusunterälehdistä sekä violetista että sinisestä väriaineesta. Toiset kylpykuulat saivat kauniin keltaisen sävyn mausteenaan kehäkukan terälehtiä ja greipin tuoksua.

Kylpypommeista olisi voinut valmistaa kokonaisia pallojakin, mutta meillä ei ollut kummallakaan parini kanssa kylpyammetta. Sen vuoksi teimmekin puolikkaita kuulia jalkakylpyjen iloksi. Värimarmorointi antoi kuuliin kauniin pinnan. Työpajan toinen pari valmisti kokonaisia lumipallon valkoisia kylpypommeja sekä sinisellä ja vihreällä marmoroituja kuulia. Ihastuttavat puolikkaat kuulat näyttivät ihan pieniltä maapallon puolikkailta.

Kylpykuulien valmistus oli kuin hiekkakakkujen tekoa ja oli ihana tehdä pitkästä aikaa jotakin omin käsin. Toinen kiva projekti oli vartalokuorintojen valmistaminen. Sokeri ja suolapohjaiset kuorinnat saivat tuoksua ja väriä mm. Järvikylän yrteistä ja eteerisistä öljyistä. Niistä tuli niin herkullisen näköisiä, että varoitin kotiin päästyäni kanssa-asukkia etteivät jääkaapista löytyvät purkit ole tarkoitettu syötäväksi.

Jokainen pajalainen sai kotiin viemisiksi hyvän mielen lisäksi kaksi purkkia vartalokuorintoja, neljä kokonaista kylpykuulaa ja puntin Järvikylän yrttejä. Viimeinen silaus työpajalle oli se, kun valmis kotikosmetiikka pakattiin kauniisiin purkkeihin ja pahvirasioihin.








Meitä oli työpajassa neljä henkilöä, mutta mukaan mahtuu normaalisti kuusi henkeä. Työpajan hinta on 30 € henkilöltä ja se kattaa kahden tunnin työpajan materiaaleineen ja kotiin viemisineen. Parituntisesta jäi niin energinen olo ja iloinen mieli, että suosittelen lämpimästi!

Vinkkaan vielä, että työpaja voisi olla kiva päiväohjelma esimerkiksi pienemmälle polttariporukalle,
työpajassa voisi silloin valmistaa kotikosmetiikka vaikka morsiussaunaa varten.
Lisätietoa Doft-työpajoista löydät täältä

Kiitos kivasta työpajasta Veronikalle, Sonjalle ja työpajalaisille!

*Tutustumiskäynti Doft & Järvikylä kotikosmetiikkatyöpajaan saatu blogin kautta.

Misorella

Kaksi vuotta yhdessä

5. marraskuuta 2015



Tapasin nelisen vuotta sitten serkkuni kaveripiirin kautta uuden ystävän. Hänen kanssaan löytyi yhteinen nuotti heti ensi kohtaamisella. Tiemme ristesivät illanvietoissa, kun vierailin Lahdesta satunnaisin viikonloppuisin Helsingissä.

Toissa syksynä minusta tuli helsinkiläinen muuttaessani opintojen perässä pois kotikaupungistani. Minun ja ystäväni tiet kohtasivat samassa kaupungissa yhä tiuhempaan tahtiin. Tasan kaksi vuotta sitten hyvästä ystävästäni tuli mies, jota aloin tapailla. Tapailu muuttui seurusteluksi ja lopulta vuosi sitten samasta miehestä tuli teidän tuntemanne kanssa-asukki.

Blogia pidempään lukeneet tietävät, että olen allerginen parisuhde söpöhöpölle. Kyseinen, sittemmin sisäpiirin vitsiksi muuttunut, termi tarkoittaa, että en liiemmin välitä hellittelynimistä, käsi kädessä kävelystä ja muista saman sarjan ilmiöistä. Samaan aikaan arvostan kuitenkin ihmissuhdetta, jossa kaksi ihmistä täydentää toisensa.

Minulle se tarkoittaa sitä, että molemmat voivat olla oma itsensä niin henkilökohtaisissa kuin yhteisissä elämän nousuissa ja laskuissa. Oli suunta kumpi tahansa, tärkeintä on tietää, että toinen pysyy rinnalla, tukee, mutta antaa riittävästi tilaa.




Viimeisen kahden vuoden matka on ollut avartava, sillä sitoutuminen on minulle pelottava asia. Siinä missä kaksi ihmistä on tutustunut toisiinsa yhdessäolomme aikana, olen myös oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja kohdannut sitoutumiseen liittyviä pelkoja. Olen elänyt pari vuotta sellaisella rajapinnalla, jonka välissä on ollut kohtaamisia ja elämänkirjoa kahden ihmisen kokemusmaailmasta.

Meidän tiemme alkoi ystävinä ja koin löytäneeni heti ensi metreillä sielunkumppanin. Haaveilija kohtasi taiteilijan, jonka kanssa tuntui kuin olisi aina tuntenut toisen. Parin vuoden päästä ensi kohtaamisesta tuli hetki, kun toisiaan eivät katsoneet enää ystävät, vaan toisistaan viehtyneet ihmiset.

Sen tunteen kutsu oli niin voimakas, että sitä ei pystynyt ohittamaan, vaikka pelotti. Hirvitti miten käy ystävyyden, jos homma hajoaa käsiin heti alkuunsa. Siitä se kuitenkin alkoi, kahden ihmisen välinen parisuhde.




Viime syksynä pakkasimme tahoillamme muuttolaatikoita ja ne kulkeutuivat yhteiseen kotiin. Muistan sen tunteen, kun ulko-oveen ilmestyi kummankin nimet. Ajattelin, että näin se kuuluu olla, ihan kuin nimetä olisivat olleet siinä aina. Saatoin lähettää serkullekin kuvan ovikyltistä löytyvästä ilon aiheesta.

Kahteen vuoteen on mahtunut elettyä arkea, tilannekomiikkaa, ylitettäviä esteitä, haaveilua ja tunteiden vuoristorataa. Suhteessa on ollut kantavana mausteena naurua, yhteenkuuluvuutta, kumppanuutta ja olkapäätä, johon nojata.




Toisinaan on tarvittu myös rehellisyyttä tosiasioita kohdattaessa ja uskallusta kohdata toinen eri tunteen paloissa. Tässä kodissa on kuunneltu, jaettu ajatuksia, mutta tultu myös kuulluksi. Meillä ei ole riidelty ääntä korottaen, mutta mielipiteitä on vaihdettu senkin edestä. Meillä kissan paikka on pöydällä kaiken suhteen mikä sydäntä painaa tai lämmittää.

Toisaalta sen myötä on kummankin ego saanut kolauksia ylpeyteensä. Joka kerta niissä tilanteissa on kuitenkin opittu, niin toisesta kuin itsestä. Eniten olen tainnut oppia siitä, että toinen on sanonut ääneen juuri sen, mitä en ole halunnut kuulla. Ääneen lausuttuja sanoja ei voi lakaista maton alle tai kieltää niiden olemassaoloa. Joskus täytyy kolhaista ylpeyttä tullakseen viisaammaksi ja kenties hieman rakastettavammaksi.

Myönnän, että en ole aina ollut täydellinen kanssaeläjä. Minussa asuu kiukutteleva prinsessa, jolla on vahva tahto. Tuota hienohelmaa ruokkivat väsymys, kiire, nälkä ja tavoittelemattomissa olevat unelmat. Onneksi suurimman osan ajasta kyseinen neiti pitää matalaa profiilia. Ainakin kahden vuoden aikana kanssa-asukki on oppinut, että sillä pääsee jo pitkälle, että ruokaa on olla lähettyvillä säännöllisesti.




Kanssa-asukillakin on ollut toisinaan niitä päiviä, jotka eivät ole olleet ihan niitä parhaimpia. Hän on jakanut ajatukseni samojen arjen ja tulevaisuuden suunnitelmien ongelmakohtien äärellä. Joskus turhautuminen arjen vastoinkäymisiin vie voiton myös kanssakokijasta ja nostattaa tunteen siitä, että on eksynyt omaan arkeensa.

Silloin harmittaa ja turhauttaa. Saattaa jopa tuntua siltä, että haaveilla on siivet vain siksi, että ne voivat lentää kauas pois. Kanssa-asukki on meistä se parempi myötäeläjä ja kannustaja. Sanonpa siis vuorostani, että minulle sinä olet aina kuitenkin riittävästi.

Vaikka arkea on ollut enemmän kuin juhlaa, se on ollut yhdessä jaettua. Sanaa "me" ovat vahvistaneet nimenomaan ne ajat, kun ollaan kivuttu arjen mäkiä. Niitä nousuja, joissa repuissa on painanut uupumus kiireestä, vuorokauden tuntien riittämättömyydestä ja harmitus resurssipulasta.

Toisaalta näiden kokemusten myötä myötätuulisissa laskuissa on ollut helppo heittäytyä, tarttua hetkeen ja katsoa samaan suuntaan. Joka päivä kotiin tullessani muistan kotiovella sen tunteen, miltä kahden vierekkäisen sukunimen näkeminen ensimmäisen kerran tuntui. Siitä tunteesta kannattaa pitää kiinni. Kiitos, että olet!

Misorella

Unenomaista

4. marraskuuta 2015



Tähän aikaan vuodesta asukuvien ottamisessa alkaa olla omat haasteensa. Ainakin, kun käy päivisin töissä, eikä työajasta tunnu löytyvän sopivaa väliä kuvien toteutukseen. Asukuvia otetaan viikonloppuna sään salliessa ja mikäli kuvaaja on saatavilla. 



Hattu H&M I korvikset Ibero I kauluspaita H&M I hame Ioanna Kourbela I saappaat Marco Tozzi



Viime sunnuntaina oli niin harmaata, että kuvatkin näyttävät melkein mustavalkoisilta ihan luonnostaan. Näissä kuvissa on jännän unenomainen tunnelma, josta pidän ihan valtavasti. Joskus kannattaa palella hetki ja uhmata kurjaakin keliä, sillä koskaan ei tiedä mitä tulosta se tuottaa.

Misorella

Marraskuun iltataivas

3. marraskuuta 2015



Kotiin saapuessani ikkunassa odotti valloittava näky. Tuntui kuin taivas olisi katsonut sisään värihunnussaan. Marraskuinen iltataivas on runollinen. Sen kannella valssaavat värit poski poskea vasten. Hetken elämys luonnon tanssilattian reunalla liikautti jotain sisälläni. Arjen kauneutta. Siitä on tullut lempi sanaparini.

Pysähdyin kotimatkalla seuraamaan päivän päättymistä ja värien tunteikasta liitoa useamman kerran. Kauneudellaan vei kuitenkin voiton olohuoneeseemme avautuva näkymä. Tuntui etten malttanut räpäyttää silmiäni, etten vain olisi menettänyt hetkeäkään.




Valon hiipuessa sävyjen harso haihtui sen jalanjäljissä horisonttiin. Silloin huomasin seisovani olohuoneessamme edelleen ulkotakki päälläni. Napsautin valot päälle ja annoin kattolampun kukkien näyttää vuorostaan valoa ulos ikkunasta.

Misorella