Valintoja

31. lokakuuta 2015



Lauantai toi tullessaan kohtaamisia tuttujen, ystävien ja uusien tuttavuuksien kanssa. Olin inspiroitumassa hyvässä seurassa joka syksyisessä Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayssa, johon palataan hieman myöhemmin ihan omassa postauksessaan. Sen verran sanon kuitenkin, että päivästä jäi hyvä mieli ja suupielissä tuntuu, kuinka paljon ne ovat kääntyneet tänään hymyn puolelle.




Olen niin iloinen, että pääsin osallistumaan tämänpäiväiseen! Viikolla jäi sairastaessa väliin kauan odotettu työpaikan pressipäivä ja uusien työtilojen tuparit. Arvaatte varmaan, että harmitti ja paljon! Joskus on tehtävä valintoja, joissa laittaa oman hyvinvointinsa etusijalle, vaikka kuinka tekisi mieli jotain muuta. Onneksi uusia juhlia tulee aina, joten tärkeintä on saada itsensä kuntoon tilanteen sitä vaatiessa.




Tiedän, että muutama vuosi taaksepäin olisin lähtenyt vaikka puoli tehoilla, kun kyse oli kunnon bileistä. Mitä sitä kieltämään, mikäli olisin viikolla syrjäyttänyt kamalan olon ja kuunnellut mielihaluja, olisin kuitenkin riekkunut kuplivan voimin aamuun asti. Jokainen arvaa mitä siitä olisi seurannut sairastelun suhteen. Sen myötä olisi jäänyt tämäkin kiva päivä väliin.

Kiitos kanssa-asukille asukuvista, vaikka kylmyys meinasi viedä voiton!
Kiitos myös mukavasta päivästä kaikille keiden kanssa kohdattiin!
Mukavaa Pyhäinpäivän iltaa kaikille!

Bleiseri H&M
Toppi H&M
Kaulakoru Vila
Housut H&M
Kengät Marc O'Polo

Misorella

C-vitamiini smoothie

30. lokakuuta 2015



Niinhän siinä kävi, että melkein koko viikko vierähti sairastaessa neljän seinän sisällä. Tänään pääsin jo takaisin töiden ääreen ja heti suoraan myös viikonlopun viettoon. Mukavan kevyt paluu arkeen! Smoothiekone laulaa meillä edelleen ahkerasti joka aamu välipalat "sulle ja mulle". Kipeänä ollessa tuntui, että tehojuomien tärkeys ja tarve vain kasvoi.

Syksyllä keräsimme kanssa-asukin kanssa punaisia viinimarjoja pakkaseen syksyn iloksi. Talveksi noista tuskin enää riittää, vaikka sainkin äidiltä viime viikonloppuna muutaman pakastepussillisen kotiin viemisiksi. Onneksi pakastimesta löytyy myös karviaismarjoja, puolukoita ja mustikoita!

Pahoittelen fiksaatiotani mangokuutioihin! Selailin blogini reseptihistoriaa ja mango näyttää esittävän valovoimaista sivupääosaa muutamassa muussakin smoothiessa.

En voi sanoa puolustuksekseni kuin, että mango antaa smoothielle täyteläisen maun. Lisäksi se sopii melkein minkä tahansa smoothieaineksen kanssa yksiin. Flunssaviikon reseptin löydät alta.

C-vitamiini smoothie

150g mangokuutioita (pakaste)
100g punaisia viinimarjoja 
Kiivi
Omena
1 rkl riisiproteiinijauhetta
1 rkl kookosöljyä
Loraus hunajaa tuomaan makeaa lempeyttä

Hur rur, blenderillä kaikki iloisesti sekaisin ja kohti hyvää mieltä!

P.S. Tiesitkö, että kiivin voi syödä myös kuorineen?
Muista pestä hedelmä hyvin juoksevan veden alla ennen syömistä.
Kovat kantaosat kannattaa myös leikata pois.

Ihanaa viikonloppua! Pysykää terveenä!

Misorella

Lokakuun kauneussuosikit

29. lokakuuta 2015

*Sisältää blogin kautta saatuja tuotteita.

Tässä kuussa ihastutaan metallinkiiltoon ja meikkituotteisiin, jotka tuovat pikkujoulumeikkiin säihkettä.



IsaDora Twist-Up Eye Gloss Highlighter -luomivärikynä

IsaDoran Twist-Up Eye Gloss -luomivärikynällä saa silmämeikkiin näyttävää helmiäisen hohtoa. Lopputuloksen intensiivisyyden voi päättää itse levittämällä tuotetta kerrostaen luomille. Käytössäni olevan luomivärikynän sävy on Denim Blue (14,90€/2,5g) ja se jättää jo yhdellä vedolla runsaspigmenttisen hopean sinisen piirron.

Luomivärin levitys on helppoa kynän ansiosta, mutta tässäkin asiassa vähemmän on enemmän. Kannattaa aloittaa pikkuhiljaa, sillä aina on helpompi lisätä kuin ottaa pois. Luomiväriä voi häivyttää sormin tai luomivärisiveltimellä.

Yksi vaihtoehto on myös käyttää kynää tavallisen luomivärin tavoin ja levittää sävyä pelkästään siveltimen avulla luomille. En malta odottaa ensimmäisiä pikkujouluja, jotta pääsen tekemään säihkyvän ja metallinhohtoisen silmämeikin.




Pease Mattifying Make-Up Base -meikinpohjustusgeeli

Ostin I love me -messuilta Face Helsingin osastolta ystävän suosittelemana Peasen Mattifying Make-Up Base -meikinpohjustusgeelin (14,95€/15ml). Olen käyttänyt tuotetta sen jälkeen meikkivoiteen alla ja ihastunut erityisesti sen jättämään mattapintaan.

Väritön meikinpohjustustuote antaa iholle pehmeän tunnun ja tasoittaa sen pintaa. Pieni määrä pohjustustuotetta riittää koko kasvoille. Mikä oli hyvä muistutus ainakin minulle, jolla on taipumus läträtä kauneudenhoitotuotteiden kanssa. Oikea määrä on herneen kokoinen läntti, eli käytännössä yksi pumppaus riittää oikein mainiosti.




CND VINYLUX™ Weekly Polish -kynsilakat*

Nämä kestävät ja kauniin sävyiset lakat kuuluvat yksiin lemppareistani! CND VINYLUX™ Weekly Polish -kynsilakat (16,60€/15ml) pysyvät kynsillä huoliteltuina ja kiiltävinä viikon ajan. Lopputuloksen takaa luonnonvalossa kovettuva VINYLUX™ Top Coat -päällyslakka, joka sinetöi kynsilakan keraamisesti. 

Syksyn uutuuksiin kuuluu Aurora-kokoelma, josta sain testiin tunnelmalliset sävyt Glacial Mist (kimmeltävä jäänsininen) ja Winter Glow (pastellinen vaaleanpunainen). Lisäksi samaan sarjaan kuuluvat sävyt Tundra (metallinen roosa) ja Nordic Lights (kimmeltävä violetti). Kaiken kaikkiaan CND VINYLUX™ -tuotevalikoimasta löytyy yli 60 upeaa kynsilakkasävyä.

Kestävyyden ja näyttävän kiillon lisäksi kynsilakoissa on hienoa se, että ne kuivuvat täysin 8,5 minuutissa. Jokainen kynsilakkasävy sisältää aluslakan, joten erillistä ei tarvita. CND VINYLUX™ -kynsilakat ovat "5-free" -lakkoja eli ne eivät sisällä fomaldehydeä, tolueeniä, DBT:tä, formaldehyderesiiniä tai kamferia. Aurora-kokoelma tulee myyntiin marraskuussa.

*merkatut tuotteet saatu blogin kautta testiin.
Tuotteiden hinnat ovat suositushintoja.


Aikaisemmat kauneussuosikit-postaukset löydät täältä.

Misorella

Neljän seinän vanki

27. lokakuuta 2015



Flunssa tuli kylään ja sen myötä pakkolepo. Kanssa-asukki sairasti samaa vierasta jo pari viikkoa sitten ja luulin selvinneeni oireetta kyläreissusta. Toisin kävi. Viime perjantaina askel painoi Tavastian tanssilattialla ja viikonloppuna flunssa kolkutteli vaativasti jo ovelle.

Luovutin eilen sinnittelyn suhteen ja lähdin aamupäillä töistä kotiin lepäämään. Sänkyyn kaaduttuani katselinkin seitsemän tuntia putkeen unikuvien teatteriesitystä, havahtuen tosin välillä omituisiin uniin.

Ajattelin tulla kertomaan, että en ole karannut mihinkään. Meillä on vain flunssa vieraana ja ajantaju katoaa nukkuessa kellon ympäri. Astman kanssa ottaa aina lujille flunssan suhteen (lue henki ei kulje), mutta nyt olo on myös ihmeen voimaton. Tuntuu kuin jalat olisivat sementtiin valetut ja joka paikkaa kolottaa.

En yleensä muista uniani herättyäni, mutta eilen kerroin alkuillasta kotiutuneelle kanssa-asukille sujuvasti päivän uniseikkailuistani, joissa kaikissa oli jännä vire. Esimerkiksi yhdessä unessa rasiasta karkasi seitsemän pientä hämähäkkiä, jotka pakenivat pitkähelmaisen pöytäliinan varjoihin. Näin niistä aina vain vilauksen ja joka kerta ne olivat kasvaneet edellisestä näyttäytymisestä.

Jollakin keinoin saimme unessa tilannetta jakaneen kanssa joitakin hämiksiä kiinni, mutta ne vain tunkivat rasioista ulos paksuine jalkoineen ja kasvoivat entisestään. Muistan todenneeni unessa, että nyt täytyy häipyä, sillä tämä menee ihan överiksi. Ei varmaan tarvitse kertoa, että kyseiset otukset eivät ole lemppareitani.

Toisessa unessa työpaikallani tehtiin ryöstöä ja sain tekijät rysän päältä kiinni. Yrittäessäni karata avun hakuun toiselle puolelle rakennusta, minut ammuttiin tainnutuspistooleilla. Ihan kolmen ampujan voimin. Mietin, että pitäisiköhän näistä unista olla huolissaan!

Kenties ne kertovat jotain myös tämän hetken stressitasoista, jonka myötä pakkolepo ei välttämättä ole yhtään huono juttu. Loppuun täytyy vielä todeta, että neljän seinän vanki huomasi tänään päästyään sängystä ylös, että nyt sitä syksyn kultaa riippuu meidänkin kadun puiden oksilta.

Jos ruudun toiselta puolelta löytyy muita nuhaneniä, 
tässä linkki lämpimän inkivääri-sitruuna juoman reseptiin.

Muistattehan osallistua myös Lunette-tuotepaketin arvontaan!

Misorella

Huolettoman helppo Lunette-kuukuppi + arvonta

24. lokakuuta 2015



Käsi pystyyn kenen mielestä joka kuukautinen naiseuden punainen vallankumous aiheuttaa päänvaivaa! Toisinaan ajankohta yllättää juuri silloin, kun side- tai tamponivarasto näyttää nollaa ja kello iltamyöhää. Toisinaan tuntuu, että samaisilla suojausvälineillä pelaaminen on sotkuista ja rehellisyyden nimissä vähemmän esteettistä puuhaa. Ilokseni totean, että en ole kuulunut enää vuosiin siihen porukkaan, jonka käsi nousee ilmaan tästä asiasta puhuttaessa.

Salaisuus mukavampiin kuukautisiin on kaikessa yksinkertaisuudessaan Lunette-kuukuppi. Mietin pitkään saatuani yhteistyöehdotuksen, haluanko kirjoittaa aiheesta. Mitä enemmän tuumin, totesin, miksen kirjoittaisi varsin luonnollisesta asiasta naisen elämässä. Varsinkin, jos koen löytäneeni keinon tehdä ajankohdasta helpomman tai jopa sellaisen, että sitä hetkellisesti unohtaa koko menkkojen olemassaolon.

Postauksen lopusta löytyy arvonta-ohjeet, miten voit voittaa oman Lunette-tuotepaketin. Sitä ennen palataan hetkeksi ajassa taaksepäin ja tutustutaan tarkemmin siihen mikä Lunette-kuukuppi on. Muistatko sinä minkä ikäinen olit ja missä ensimmäiset menkkasi alkoivat? Minä muistan, sillä niitä oli pelätty, mutta myös erittäin hartaasti odotettu.




Muistan kuinka kateellinen olin muille tytöille, jotka hyppäsivät punaisen junan kyytiin ennen minua. Pakko sanoa, että mikäli olisin tiennyt mistä on kyse, ei minulla olisi ollut niin kiire asemalle. Juna pysähtyi kuitenkin lopulta minunkin kohdalleni kotioloissa ja en unohda äitini sanoja asiasta kuultuaan: "Voi voi, joko sitä nyt mennään!" Olin silloin neljätoistavuotias.

Löysin Luneten kahdeksan vuotta sitten ja sen jälkeen olemme kulkeneet yhteistä matkaa. Olin totaalisen kyllästynyt kertakäyttöisten kuukautissuojien ylivuotoihin, hajuhaittoihin, ihoärsytykseen, limakalvojen kuivumiseen, jatkuvaan rahanmenoon ja syntyvän roskan määrän. Kaipasin tilalle vaihtoehtoa, joka olisi ihoystävällinen ja sulkisi pois myös kaikki muut riesan aiheet ekologisuutta unohtamatta. Luin muuten Lunetten sivuilta, että nainen käyttää elämänsä aikana noin 17 000 kuukautissuojaa. Se on paljon se!

Tilasin ensimmäisen Lunetteni verkkokaupasta. Silloin niitä ei ollut saatavilla kuin tuona kirkkaan värisenä. Nyt valikoimasta löytyy sen lisäksi korallinoranssi, violetti, keltainen ja vaaleansininen. Muistan kuinka oin tohkeissani uudesta kuukupistani, mutta myönnän, että jännitin myös uuden äärellä. Hyvin pian kuitenkin selvisi, että sille ei ollut turhemmin syytä.




Pienellä harjoittelulla kupin asetus ja poisotto lähti sujumaan ja arvostin suunnattomasti sen mukanaan tuomaa mukavuuden ja helppouden tunnetta. Kuukuppeja valmistetaan kahdessa koossa ja mikä parasta, Lunette sopii kaiken ikäisille ja kokoisille naisille. Koko 1 sopii niukkaan ja kohtalaiseen vuotoon sekä nuorille naisille (kupin tilavuus 25ml). Normaaliin tai runsaaseen vuotoon puolestaan sopii koko 2 (30ml). Itselläni on ollut käytössä numero kakkonen ja valitsin sen myös tällä kertaa.

Mikäli kuukuppi on sinulle ihan uusi juttu, mietit varmaan miten se toimii käytännössä. Ennen käyttöä kuukuppi desinfioidaan ensin keittämällä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan koko homma menee niin, että kuppi taitetaan kahtia puhtain käsin, sijoitetaan kuppi suuaukko ylöspäin paikoilleen ja pyöräytetään kerran ympäri varmistaakseen, että se on täysin avautunut. Lunetten sivuilta löytyy havainnollistavia kuvallisia neuvoja kuukupin käytöstä.

Kuukuppi tarvitsee tyhjennystä vuodon määrästä riippuen kahdesta neljään kertaan vuorokaudessa ja sitä voi käyttää yön yli. Tyhjennyksen yhteydessä sisältö kaadetaan viemäriin, huuhdellaan kuppi ensin kylmällä vedellä (estää värjäytymistä) ja pestään sitten sille sopivalla pesunesteellä.




Lunetella on oma kuukupille soveltuva pesuneste, joka sopii erityisesti silikonituotteiden pesuun ja sen pH on sopiva myös intiimialueita ajatellen. Mikäli vettä ei ole käytettävissä ja olet reissun päällä, puhdistuksen voi tehdä Luneten kertakäyttöisillä kuppipyyhkeillä.




Lunettea on valmistettu tänä vuonna jo kymmenen vuotta. Ensimmäisen vuoden jälkeen tuote lanseerattiin myös kansainvälisesti ja moni nainen on laillani löytänyt siitä vaihtoehdon, josta ei ihan helpolla luovu. Juupajoella toimiva yritys valmistaa ja pakkaa tuotteet Suomessa. Kuukupit valmistetaan lääketieteellisestä silikonista, joten se on turvallinen, hygieeninen ja olen todennut sen pehmeäksi, hellävaraiseksi ja mukautuvaksi käytössä. 

Hyvin huollettuna kuukuppi kestää hyvänä vuosia. Ajatelkaapa, senkin rahan, joka olisi kulunut samassa ajassa kuukautissuojiin, voi laittaa säästöön jotain kivempaa silmällä pitäen. Niin ja unohtamatta tietenkään sitä, että Luneten myötä ei enää harmita, vaikka istun vielä vuosia punaisen junan kyydissä.




Sitten siihen lupaamani Lunette-tuotepaketin arvontaan! 
Arvottava tuotepaketti sisältää vaaleansinisen kuukupin, säilytyspussin ja puhdistusnesteen.  

Arvontaan osallistuminen: 

1. Lunastat yhden arvan kommentoimalla kumman kuukuppikoon (1 tai 2) haluaisit voittaa. 
Saat tarvittaessa apua kokovalintaan Lunetten sivuilta.

2. Voit saada lisäarpoja, yhden kustakin blogini seurantakanavasta, 
seuraamalla blogiani Facebookissa ja Instagramissa

Voit siis osallistua arvontaa 1-3 arpalipukkeella. 
Ilmoitathan kommentissasi kuukuppikoon lisäksi monella arvalla olet mukana!
Anonyymi, jätäthän sähköpostiosoitteesi, jotta tavoitan sinut, mikäli voitto osuu kohdallesi.

Arvonta päättyy su 1.11.2015 klo 20.
Onnea matkaan mukaan! :) 

Lisätietoa Lunette-kuukupista voit lukea tästä.
*Lunette-tuotepaketti ja arvontapalkinto saatu blogin kautta.

Misorella

beYOUtiful -hiusnäytös Teatteri Forumissa

22. lokakuuta 2015



Graafista linjaa, harmonista väriliukumaa, kiharapilviä, shokkivärejä ja hiuksilla rohkeasti leikittelyä - siitä oli kyse eilisillan hiusnäytöksessä. Vietin parituntisen Teatteri Forumin katsomossa ihailemassa idHAIR-kouluttajien nopeatempoista työskentelyä hiusten parissa. Talven 2015/16 hiusmuotia esittelevä tapahtuma oli suunnattu kampaamoalan ihmisille, mutta meitä oli myös muutama bloggaaja seuraamassa taitavaa työskentelyä aitiopaikalta.




Ajattelin yleisössä istuessani, että hiustenlaitto näyttää helpolta, kun sen taitaa vaikka silmät ummessa. Näytöksen mallien hiukset oli värjätty ennen näytöstä, mutta leikkaukset ja kampaukset viimeisteltiin yleisön arvioivien silmien edessä. Räväköillä kouluttajilla oli sana hallussa ja maallikollekin tarttui hiustenlaittokikkoja esimerkiksi pikkujoulutukan tuunaukseen. Oli viihdyttävää seurata työskentelyä ja inspiroitua värien käytöstä ja upeista leikkauksista.

 


Runsaat ja näyttävät kiharakampaukset puhuttelivat erityisesti siksi, että niihin haettiin näyttävyyttä epäsymmetrisyydellä. Päälaelta litistetty ja latvoja kohti levenevä kiehkurarunsaus näytti kivalta pitkähiuksisella mallilla. Ihastuin myös leikittelevään kampaukseen, jossa takahiukset olivat tiukassa nipussa ja kiharaputous sijoittui otsalle. Hauskaa vaihtelua perinteisille lettikampauksille toivat myös huolettomat lettisykeröt, joita teki mieli koittaa heti kotiin päästyään.

Yksi mieleen jäänyt vinkki, jonka tahdon jakaa, oli hiuslakalla ja lakkapullolla tehdyt loivat laineet. Kouluttaja suihkutti hiuspituuteen lakkaa ja painoi lakkapullolla hetken aikaa lainetta hiuksiin toistaen käsittelyn halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Minusta tuo on oiva niksi, kun hiusiin pitää saada ryhdikästä ilmavuutta. Toimii myös kiireessä, silloin, kuin ei ole aikaa hiusten lämpökäsittelylle.

Misorella

Ruskan aika

20. lokakuuta 2015



Ruska. Joka vuosi se yllättää upeudellaan. Jollain hassulla tapaa tunnen itseni aina pieneksi syksyn väriloiston keskellä. Olo on samalla tapaa hämmentynyt kun erään sadun Liisalla. En tiedä kuvittelenko vaan, mutta minusta tuntuu, että paras osuus syksystä antoi odottaa itseään tänä vuonna erityisen pitkään.

Viikon sisällä lehtien sävyilottelu on viimein vallannut Helsingin puut ja horisontit. Vuodenajan harmaus on saanut rinnalleen kilpailijan, joka ajaa kultaisilla liekehtivillä vaunuilla. Tuuli tanssittaa hentoja lehtiä takin kaulusta korkeammalle vetävien ihmisten askelten alle ja verhoaa puistot kahiseviin lehtimattoihin.




Meidän ylimmänkerroksen ikkunasta näkyvät puut pitävät sinnikkäästi kiinni vihreistä lehdistään. Ne eivät voi kuitenkaan mitään sille, että joka aamu huomaan luonnon maalanneen yön aikana lisää kultaa niiden oksille. Sanotaan, että kevät on kasvun aikaa. Syksyn tullen tulee kuitenkin kesällä kukkaan puhjenneiden aika luopua lehdistään. Voiko olla kauniimpaa tapaa hiipua, kuin kukoistaa ensin väreissä.

Ystäväni laittoi viime viikolla kuvaviestin, jossa kummityttöni seisoi silmät viiruina ja suu virneessä lehtisateen keskellä. Lehtisota - siitä oli kysymys lasten leikeissä. Sielunsiskoni kysyi viestissään, muistanko miten lapsena mekin telmimme lehtikasoissa. Sellaista iloa on vaikea unohtaa.




Viime syksynä heitin lehtiä eräissä asukuvissa ja iloitsin. Arvata saattaa, että en voinut vastustaa nyt viikonloppuna kiusausta isojen vaahteranlehtien keskellä. Kuvia taltioitui tuosta hetkestä sarjakuvauksella monta. Jokaisessa niissä nauraa ja hymyilee suu korvissa ikuinen hetkeen heittäytyjä. Oli melkein hämmentävää nähdä omilta kasvoilta puhdas onni, joka syntyy silkasta kokemisen riemusta ja siitä, että päästää kaavoista irti.

Päätin, että olkoon ruska minulle sen aika, että testaan joka syksy löytyykö minusta edelleen mieliteko tavoitella lehtien liitoa. Niin kauan kuin saan tuosta tunteesta kiinni, en ole menettänyt sitä sisäistä seikkailijaa, joka asuu sydämessä ja ohjaa eteenpäin. On tärkeää tietää, että en ole kadottanut itseäni, vaikka välillä koenkin olevani hukassa valintojen äärellä.

Kietaisuneule Ioanna Kourbela
Toppi H&M
Rintaneula titiMadam
Hame Ioanna Kourbela AW15
Kengät Marc O'Polo
Laukku River Island

Misorella

Me olemme susi - Samuli Heimosen avajaisissa

17. lokakuuta 2015



Nyt on kuulkaa sellainen näyttely, että kannattaa käydä katsomassa! Perjantai-iltana vietettiin Galleria Heinossa kuvataiteilija Samuli Heimosen avajaisia, jonne suuntasimme ystävien kanssa. Erityisesti serkkuni oli odottanut näyttelyn avautumista, eikä turhaan! Hänen iltansa kohokohta taisi olla taiteilijatapaaminen ja tämän signeeraus näyttelystä hankittuun taidekirjaan.




Puhutteleva, Me olemme susi -näyttely, ihastutti seuruettamme ja sai aikaan keskustelua aihepiirin äärellä. Heimosen näkemys haavoittuvaisesta, mutta samaan aikaan uhkaavasta eläinhahmosta ja aiheen moniulotteisuudesta ylipäätään, antaa katsojalle tulkintapintaa.

Susikeskustelu jakaa mielipiteitä, vahvat tunteet kumpuavat peloista, kontrollintarpeesta ja myös siitä kuinka läheltä aihetta katsotaan asuinalueen mukaan. Susi aiheuttaa villieläimenä pelkoa, mutta usein unohtuu, että monesti itse ihminen on toiselle susi.




Unohtamatta sitä tosiasiaa, että jokainen meistä on kokenut olevansa joskus myös ulkopuolinen, yksinäinen tai nurkkaan ajettu. Näyttelyn työt herkistävät katsojan löytämään uusia merkityksiä aiheeseen oivallisella tavalla.

Töissä susi ikään kuin inhimillistyy eläinhahmona, mutta se toimii myös peilinä ihmisen omaan kokemusmaailmaan ja toimintaan. Toisaalta katsoja saa myös muistutuksen siitä, että kyse on petoeläimestä. Pidinkin siitä miten työt ilmentävät taitavasti susikäsitteen häilyvyyttä useamman rajapinnan maastossa. Minua puhutteli myös Heimosen värien käyttö ja herkkä kädenjälki.




Uudenmaankatu 16-20, Helsinki
Samuli Heimonen - Me olemme susi -näyttely
15.11.2015 asti
Avoinna: ti-pe 11-17, la-su 12-16

P.S. Heinossa järjestetään su 25.10. Samuli Heimosen taitelijatapaaminen klo 13-15.

Misorella

Leikkiä väreillä

16. lokakuuta 2015



Tiedättekö, kun aloin alkuviikosta aikaistamaan unirytmiäni, ei kaikki mennyt ihan putkeen. Sen sijaan, että olisin herännyt levänneenä, valvoin kaksi yötä leikkien piilosta unihiekanheittäjän kanssa. Valvottujen öiden mukanaan tuomista maailmanlopun tunnelmista on kuitenkin jo selvitty, kun sain sen jälkeen taas unikuvista kiinni.




En tiedä oliko (tarpeeksi) nukuttujen öiden tuoman virran ansiota, kun pukeuduin eilen töihin lähtiessäni varsin värikkäästi. Täytyy kyllä myöntää, että kuvia katsoessani, melkein hirvitti jälkikäteen väreillä leikittely, mutta jotenkin asu tuntui silti omalta. Joskus sitä vaan inspiroituu vaatekaapin äärellä.




Viikko on ollut aikamoinen, sillä töissä on menty tukkaputkella ja se heijastuu myös arjessa rauhoittumiseen. Alkava viikonloppu tulee tarpeeseen nollaamaan tilanteen. Tiedossa on näyttelyn avajaiset, I love me-messut ja sitä kaipaamaani vapaa-aikaa.




Väreistä, kun puhuttiin, pakko kertoa vielä, että olen löytänyt itselleni uuden harrastuksen. Aikuisten värityskirja, jossa väritetään mandaloita, on herättänyt minussa pienen taiteilijan ja osoittautunut myös loistavaksi keinoksi rentoutua iltaisin.

Mitä sanotte, menikö asun kanssa överiksi vai 
onko kokonaisuudessa sopivasti pilkettä silmäkulmassa?

Takki Elisa Fend
Huivi Mango
Neuletakki Marc O'Polo
Toppi Object
Kaulakoru TitiMadam
Shortsit H&M
Laukku Marc O'Polo
Kengät Ivana Helsinki (Kookenkä)

Hyvää viikonloppua!

Misorella

Miltä syksy...

14. lokakuuta 2015



... maistuu, tuntuu, näyttää, tuoksuu ja kuulostaa? Muistatteko, kun fiilistelin kesää eri aistien kautta? Ajattelin jatkaa vuodenaikojen inspiroimana samalla linjalla myös syksyn osalta. Kuten olen aiemminkin todennut, löysin viime vuonna syksystä jotain ihanaa pelkkien synkkien ajatusten, pimeyden ja kylmän sateen lisäksi. Samalla kaavalla, kun mennään, tänään pohditaan mikä on syksyn rikkautta, kauneutta ja vetovoimaa, joka lumoaa niin monet. Niin ja nykyään myös minut!


Miltä syksy maistuu?

Mustikoiden sinisiltä suukoilta
Omenapaistokselta kookoskermalla
Täyteläiseltä punaviiniltä hyvässä seurassa
Pirskahtelevan makeilta mandariineilta
Suolaisilta kyyneleiltä lempi tv-sarjan äärellä
Samettiselta keitolta, jossa on mausteena rakkaus ruoanlaittoon
Raikkaalle pihlajanmarjahyytelölle
Raakasuklaalta, jossa maistuu kesä
Makeanhappamalta bileillan drinksulta
Suloisen kirpeiltä puolukoilta




Miltä syksy tuntuu?

Haikeudelta hyvästellessä kesää
Kuivilta jaloilta kumisaappaissa
Kirpakalta aamupakkasen puremalta
Takkatulen hehkulta
Kerrospukeutumisen ilolta
Mieliteolta hypätä vesilätäkköön
Lämmöltä yhteisen viltin alla
Lomahaaveilta kaukomaille
Halaukselta kohdatessa pitkästä aikaa
Ilolta auringon paisteen helliessä

Miltä syksy näyttää?

Symmetrisiltä sadelammikoilta asfaltilla
Kuurankukilta kasvien lehdillä
Tuikkujen liekkien lumolta
Luonnon värityskirjalta
Pimeiden iltojen tähtitaivaalta
Metallinhohtoisilta maisemilta
Alastomilta puunrungoilta, jotka tavoittelevat uljaina taivaita
Äidin neulomilta raitavillasukilta
Ruskalta, joka yllättää upeudellaan joka vuosi
Muotiviikkojen kevään ihanuuksilta




Miltä syksy tuoksuu?

Itse tehdyltä omenahillolta
Nenää kutittavalta kylmyydeltä
Höyryävältä teekupilta ilta-aikaan
Painomusteelta kirjojen sivuilla
Märiltä lehdiltä metsässä, joka kutsuu seikkailemaan
Viininmarjapensaiden lehdille satoa korjattaessa
Aamujen raikkaalle kuulaudelle
Saunan lämmöltä kiukaan sihahtaessa
Lämpimälle mehulle mehumaijan laulaessa

Miltä syksy kuulostaa?

Taidenäyttelyn avajaisten puheensorinalta
Lasten ilolta lehtisodassa
Itsepintaisten tuulenpuuskien huokauksilta
Sateen tanssilta ikkunalaudalla
Melankolisilta säveliltä soittolistalla
Elämän ääniltä pimeydessä
Liian aikaisilta joulumainoksilta
Naurulta tyttöjenilloissa
Lehtien kahinalta jalkojen alla
Musiikilta, joka täyttää keikkapaikan
Muuttolintujen muille maille lähdöltä 

P.S. Kesäfiilistelystä pääset lukemaan tästä.
Misorella

Vihdoinko aikuinen?

12. lokakuuta 2015



Etsin pitkään huivia, joka olisi riittävän pitkä ja lämpöisen runsas kietaistavaksi huolettomasti kaulan ympäri. Huiviehdokkaassa piti olla myös sopivasti sävyvaihtelua, koska takkivalikoimani on hyvin mustan puhuva. Haussa olleen huivin maanläheisen värimaailman piti sopia myös vaaleaan ihonsävyyn ja kauniin punaiseen hiusväriin.

Niin ja jotta ei olisi mennyt liian helpoksi, yleisilmeen piti olla hillityn tyylitelty, mutta samaan aikaan veikeän huoleton. Jep, tiedän, mikäli kaataisin kaiken tuon asiakaspalvelijoiden niskaan, taitaisin olla jokaisen myyjän kammoksuma asiakas suoraan painajaisista! Lohdutukseksi täytyy kuitenkin todeta, että hoidin ostopohdinnat ihan omassa päässäni.

Nahkakäsineet ovat olleet pitkään harkinnassa, mutta minkä sille voi, että olen tykännyt käyttää ennemmin mustia neulekäsineitä. Tähän äitini on todennut jo muutaman vuoden, että koska olen ajattelut siirtyä aikuisten käsineisiin.

No, nyt ovat tyytyväisiä niin äiti kuin omaksi yllätyksekseen myös tytär. Sain alkusyksystä vetoketjusomistein koristellut käsineet, joissa on tyttären kaipaamaa rock-asennetta, mutta myös niitä äidin perään kuuluttamaa naisellisuutta.

Huivi Mango
Nahkakäsineet KappAhl (saatu)

Misorella

Liian vähän unta

11. lokakuuta 2015



Terveiset Lahdesta kaivattujen asioiden parista! Täällä maistuu teen kanssa äidin leipoma kääretorttu raparperihillolla ja Pinja-kissa on ehtinyt laittaa jo päälle kehräysmoottorin. Voisin kirjoittaa kuulaista syyspäivistä ja siitä miten kylmältä tuntuu, kun pieni pakkasen poikanen puraisee aamulla ulko-ovesta lähtiessä, mutta sen sijaan kerron rehellisesti mikä tämän hetken olotila on. Mistään kovin vakavasta ei ole kyse, mutta silti on todettava, että tällä hetkellä yhden naisen orkesteri on epävireessä.

Olen pitänyt viime päivät hiljaiseloa blogin puolella, sillä univelkaisen energiatasot eivät ole riittäneet uusien valokuvien ottamiseen ja tekstien tuottamiseen. Hassua miten suorittaja minussa tuntee huonoa omatuntoa siitä, että en ole luonut tänne mitään uutta. Samaan aikaan yritän opetella olemaan itselleni armeliaampi. Silloin, kun siltä tuntuu, täytyy levätä. Havahduin siihen ajatukseen, että olen painanut pitkään rehvakkaasti kaasua rauhoittavan jarrun sijaan.

Nyt tuntuu siltä, että tietty raja on ylitetty liian monta kertaa lykäten lepoa siihen kuuluisaan ”sitten joskus” hetkeen. Kaikkihan sen tietää, että sitä hetkeä harvoin tulee koskaan. Yritän muistuttaa itselleni, että olen herkkä ja hektinen meno tarvitsee rinnalleen omaa aikaa ja tilaa, eikä siinä ole mitään pahaa. Tarvitsen myös, kuten kuka tahansa, rentoa olemista ja ennen kaikkea riittävästi unta. Olen siirtänyt tuon tunteen syrjään ja syyllistänyt itseäni lisää, mikäli en ole jaksanut väsyneenä tehdä kaikkea To do -listalta.




Arki ei voi olla aina ihanaa poutapäivää ja vaaleanpunaisia pilvenhattaroita. Sen myötä tämän blogin kirjoittajakaan ei voi aina syleillä elämää ja nähdä seikkailuja joka kulman takana. Sen sijaan, että sulkisin teidät ulkopuolelle ja katoaisin vaikeuksien koittaessa, päätin antaa itselleni luvan kertoa myös täällä, ettei aina mene hyvin. Seikkailijankin täytyy joskus purkaa kokemaansa, mutta myös levähtää, jotta voi virittää aistit täyteen valppauteen.

Syksyn melankolia on ollut vieraanani jonkin aikaa. Olen ruokkinut sitä ja pitänyt siitä hyvää huolta kestimällä sitä kiireellä ja vähiin jäävillä yöunilla. Toivon, että melankolia vaihtaisi pian maisemaa, sillä se on haastava vieras. Ensimmäinen iso epäkohta omassa arjessani, mihin on pakko tehdä muutos, on riittämätön yöuni. On ihan ok olla siipi maassa, jos siltä tuntuu, mutta on ihan turhaa kyntää syvissä vesissä liian vähät yöunet painolastina.

Olen mennyt viikkoja puolitehoilla liian vähäisten yöunien saattelemana. En pidä siitä hitaaksi käyneestä naisesta, joka hukkaa luovuuden ja mielikuvituksen tehden vain pakollisen selviytyäkseen päivistä. Tila on toki itse aiheutettu ja sen takia koko juttu tuntuu täysin naurettavalta, vaikka huumorin kukka ei kuki.



Kuvat / Minna
Editointi: Misorella


Kaikki varmasti tietävät sen fiiliksen, kun kaikki tuntuu väsyneenä saavuttamattomalta, ajatus takkuaa ja tekemisestä puuttuu vire. Sen tiedon nojalla ei voi kuin ihmetellä, miten voikaan olla niin vaikea säännöllistää ja aikaistaa omaa unirytmiään. Tosiaasia on kuitenkin, että 4-6 tunnin unilla ei lennetä korkeissa mielenmaisemissa.

Nyt on otettava itseä niskasta kiinni ja aikuisen naisen on aloitettava unikoulu elämänlaadun parantamiseksi. Sanon itselleni, että iltamyöhään valvotut tunnit eivät ole tehottomuudessaan tavoittelemisen arvoisia, mutta sen sijaan virkeämpi ja valoisampi arjen taivaltaja on hyvä päämäärä. Olen ottanut ensimmäisen askeleen ottamalla rentoja hetkiä iltoihin jatkuvan suorittamisen sijaan. Seuraava askel on moikata untentuojaa totuttua aikaisemmin.

Mikäli teiltä löytyy hyviä vinkkejä unirytmin metsästykseen, niitä otetaan mielellään vastaan! 
Omia kokemuksia saa toki myös jakaa, jos sieltä löytyy kanssakokijoita asian ääreltä. 

Misorella