Oma kehonkuva ja bikinikesä

9. heinäkuuta 2015



Kehonkuva ja bikinivartalo ovat aiheita, jota sohaisemalla voi saada myrskyn aikaan. Haluan kuitenkin lähestyä aihetta siltä kantilta, että oma kehonkuva ei aina ole todenmukainen ja vaatii työtä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Olen viime vuosina yrittänyt tulla sinuiksi oman kehoni kanssa. Omien puutteiden ja rosojen hyväksyntä ottaa toisinaan takapakkia, mutta edistyn pienin askelin. Kunnes koittaa, se ajankohta vuodessa, joka tuntuu vievän pois pohjan kaikelta työltä. Kirotun ihana bikinikausi!

Sanotaan, että bikinivartalon saa sillä, että pukee bikinit päälle ja suuntaa muina naisina rannalle. Kannatan ajatusta täydestä sydämestäni! Se, mikä loppupelissä ratkaisee, on asenne ja se miten itsensä kantaa. Välilä vain tuntuu, että suon tämän periaatteen kaikille muille paitsi itselleni. Katson muita lempeämmin ja hyväksyvin silmin, mutta kriittinen katse porautuu omaan peilikuvaani. Luulisi, että kolmekymppinen olisi jotenkin päin sinut itsensä kanssa.

Usein tuntuu, että olen henkisesti eri kehossa kuin fyysisesti. Tämä toimii kahdensuuntaisesti. Asukuvia katsoessa ihmettelen välillä, että näytän niissä joskus jopa kauniilta ja paljon hoikemmalta ja sopusuhtaisemmalta, mitä olen oman pääni sisässä. Se on hyvää ja tervetullutta herättelyä oman pään mörköjä vastaan. Toisaalta mitä tulee bikinikuviin, ne eivät vastaa sitä mielikuvaa, miltä haluaisin bikineissä näyttää.

Muut naiset ovat mielestäni ihania rosoista huolimatta, mutta minä en kelpaa. Se kelle en kelpaa, olen minä itse. Tuntemuksista seuraa syvää maailmantuskaa, joka pyörii itsekeskeisesti oman navan ympärillä, ihan kuin maailmassa ei olisi tärkeämpiäkin asioita. Koen edelleen henkisesti olevani se enimmillään plus 12 kiloa painanut, liikuntaa vieroksunut nuori kaksikymppinen nainen. Jotkin mielikuvat juurtuvat liiankin syvälle!




Tiedän, että voidakseen hyvin, pitäisi hyväksyä fyysiset rajoitteet, keskittyä hyviin puoliin ja rakastaa itseään sellaisena kuin on. Tai ainakaan negaatiolle ei pitäisi antaa valtaa. Erityisesti, jos haluaa nauttia olostaan ja tuntea olevansa sinut itsensä kanssa, myös uima-asussa kuin rantakauden tuolla puolen. On toki myös naisia, jotka eivät halua pukea bikinejä päällensä syystä tai toisesta. Sekin on täysin ok ja silloin pitää kunnioittaa henkilökohtaista valintaa. Periaatteilla, joskus jopa peloilla tai muuten vain henkilökohtaisilla valinnoilla voi olla pitkät ja kauaskantoiset juuret.

Kun puhutaan bikineistä ja minusta, liikutaan hyvin vahvalla epämukavuusalueella, sillä en tunne oloani niissä kotoisaksi tai kaunistelematta en koe itseäni tarpeeksi hyväksi käyttääkseni niitä julkisesti. Minut on toki nähty satunnaisesti uimareissuilla rannalla viime kesinä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin tuntenut oloni hyväksi. Se onkin juuri se jutun ydinongelma. Mistä sitten johtuu, että niin moni nainen painiskelee samojen kysymysten äärellä kuin minä? Miksi on niin vaikeaa löytää sille tielle, että ei keskittyisi siihen mitä ei ole, vaan nauttisi siitä mitä on?

Viime viikonloppuna puin edellisenä kesänä ostetut kimaltelevat bikinit päälle. Ne, joille kertyi viime kesänä käyttökertoja nolla, kun en kehdannut laittaa niitä päälleni. Kotona ajattelin peilikuvaani katsoessani, että olen paremmassa kunnossa kuin viime kesänä. Rantakallioilla iski kuitenkin alakulo ja epätoivo, vaikka paikalla ei ollut kanssa-asukin lisäksi muita. Poikamaisesta suorasta vartalosta ei saa edes kuvakulmaa vaihtamalla kurvikasta bikinivartaloa. Ei ollut hymy herkässä kuvissa ja vaikka taivas oli pilvetön, minun pääni päällä keikkui myrskypilvi ja kiukku salamoi. 

Jotain hyvää kuitenkin, kyseinen episodi, ja se, että kanssa-asukki kyseenalaisti omia asenteitani, oli herättävä. Vaikka vyötäröni on minimalistinen, muistutan itseäni, että minultakin löytyy se. Näillä geeneillä vyötäröni ei muutu millään taikakeinolla tiimalasivartaloksi, mutta minulla voi olla sen sijaan urheilullinen keho. Pienirintaisena en herää yhtenä aamuna suuremmalla kuppikoolla, vaikka kuinka haluaisin, ellen ole käynyt makaamassa kirurgin veitsen alla meren tuolla puolen. Haluaisin uskoa, että kyseinen asia ei tee minusta yhtään sen vähempää naisellista kuin isommalla kuppikoolla varustetuista kanssasisarista.




Photoshop-kulttuuri tarjoaa kuvastoissa ja tienvarsimainoksissa mielikuvia ihannenaisesta, joihin järkevä nainenkin kompastuu. Siitä huolimatta, että tietäisi, että kuvien naisia ole edes oikeasti olemassa tai ainakin kuvia on käsitelty kovalla kädellä. Minulla on vain yksi keho, se on oikea naisen keho, etuineen ja puutteineen. Se, mikä pitäisi saada omasta mielestä pois, on puutteiden lista. Jos niitä ei hyväksy, ei voi olla sinut itsensä kanssa, vaan päivittää jatkuvasti tuota turhuuksien listaa.

Päätin, että kolmekymppisvuosieni tavoite on tulla sinuiksi oman kehonkuvan kanssa tai ainakin pyrkiä hyviin väleihin. Ikääntyessä keho toki muuttuu, mutta elämäntapavalinnoilla voi paljon vaikuttaa kehityskulkuun. Tätä aihetta ei voi kuitenkaan lähestyä siltä kantilta, että saavutettuani jotain olen vasta sitten hyvä. Täytyy opetella pitämään itsestään sellaisena kuin on juuri nyt, se, mikä muilla toiminnoilla saavutetaan, on vain bonus. Onkin hyvä tiedostaa, että jos jokin asia ei miellytä omassa kehossa, monelle asialle voi tehdä jotain.

Kehon lihaksia ja muotoja voi muokata halutessaan liikunnan ja ruokavalion avulla, kehon fyysisten mittojen ja rajojen puitteissa tietenkin. Nämäkin keinot tosin menettävät merkityksensä, ellei hyväksy ja rakasta sitä lähtökohtaa, josta lähdetään rakentamaan. Vartaloita on joka lähtöön, on laihaa, muodokasta, rehevää, enemmän ja vähemmän elämää nähnyttä, kurvikasta ja poikamaista. Tärkein asia millä on merkitystä on, että sellaista vartaloa kuin sinulla on, ei ole kellään muulla. Se tekee siitä arvokkaan, vaikka siinä olisikin muutama ryppy rakkaudessa itseen.

Sekin täytyy muistaa, ellei halua esitellä kehoaan julkisesti uimarannalla, se ei tarkoita, ettei hyväksymistyötä olisi tehty tai ettei siihen voisi pyrkiä. Sillä eihän loppupelissä ole kyse pienistä vaatekappaleista ja rannalla keikistelystä, vaan siitä miten itse suhtautuu siihen kehoon, jonka ylle mitkä tahansa vaatekappaleet puetaan. Ensimmäinen askel itselleni on julkaista nämä kuvat. Olen niin alkutaipaleella, että kokovartalokuviin en pysty. Sanotaanko vaikka niin, että en osaa katsoa niitä vielä tarpeeksi puolueettomasti ja lempeästi. Kenties sekin päivä tulee vielä tällä ikä vuosikymmenellä.




Pään sisäisen mielikuvan muuttaminen omasta kehosta vaatii monta pitkää keskustelua itsensä kanssa, mutta eikö jonkin oivaltaminen ole ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Vääristynyt kehonkuva ei saa lähtöpasseja, kuin ravistamalla sitä kannattelevia ajatuksia. Pahaa oloa ei voi poistaa kuin jokainen itse omalla toiminnallaan ja tarkastelemalla tapaa, jolla itseään kohtelee. Minulla on tänä kesänä missio: aion pukea bikinit päälle rannalle tai saariseikkailulle ja ajatella joka kerta vartalostani jotain hyvää.

Yksi pieni, kaunis ajatus ja siitä tiukasti kiinni pitäminen on vastaisku negatiivisille ajatuksille ja niiden niin helposti leviävälle myrkylle. Helteiden uupuessa toinen vaihtoehto on puhutella peilikuvaansa kauniimmin ja lähestyä aihetta sitä kautta. Toivon, että seuraavaa kesää vastaanottaa nainen, joka on enemmän sinut itsensä kanssa kuin juuri nyt. Kieroon kasvaneet ajatukset tuovat vain pahaa oloa ja Suomen kesä on aivan liian lyhyt märehtiä elämän suutelemaa ihoa, liian loivia tai runsaita kurveja, kävi sitten rannalla tai ei.

Misorella

8 kommenttia :

  1. Kauniit kuvat. Eipä noissa näy epävarmuus, vaan nautinto kesästä ja merestä <3.
    Oman vartalon heikkoudet tuntee itse liian hyvin. Muut niihin tuskin kiinnittävät huomiota sillä tavalla. Mutta se totuus ei aina auta, tiedän :).
    Toivotaan lisää aurinkoa ja rantakelejä. Eipä näin koleassa säässä pääse edes bikinikuntoaan siedättämään :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista! <3 Niinhän se on, että itsensä näkee monesti niin eri silmin, mitä muut näkevät. Siinä taas yksi havahtumisen paikka. ;) Toivotaan, että aurinko saapuisi vielä iloksemme, että pääsisi siedätyspuuhiin. :D Onneksi kesäviikkoja on vielä monta jäljellä. :)

      Poista
  2. Misorella olet niin kaunis, mutta ymmärrän tuon pään sisäisen ja todellisuuden eron. Vaikka nuorena olin kuinka hoikka, aina olin mukamas liian lihava. Nykyään kun katson niitä kuvia, mietin miksi en nauttinut ja surrut vähemmän. Samaa varmaan ajattelen tästä kehosta taas 10-vuoden päästä. Onko elämä ja naiseus matka, jonka oivaltaa sitten vanhoilla päivillä.

    Olet niin kaunis sekä sisältä ja ulkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tiia, sulla on aina sana hallussa! <3 Kiitos!

      En väitä, että suhtautuminen itseen muuttuu yhdessä yössä, mutta jotenkin helpotti tämän postauksen tekeminen ja itsensä haastaminen. Julkaisu toki hirvitti ja pelotti, mutta tuli tunne, että tämä täytyy tehdä. Sen takia, että jos edes joku saisi jostakin ajatuksesta kiinni ja voimaa omaan arkeensa ja kysymyksiin naiseuden äärellä.

      Hyvä kysymys tuo elämää ja naiseutta koskeva oivallus. Ehkä juuri siitä syystä on hyvä yrittää pyrkiä eroon omien silmien edessä olevista lapuista, että osaisi nauttia siitä mitä on juuri tässä hetkessä. Kaukaa on helppo olla viisas, mutta todellista viisautta on nähdä kokonaisuus niin läheltä kuin kaukaa. <3

      Poista
  3. Upeat kuvat, niin kesäinen fiilis näissä! :) Mie en ole aiemmin (kai?) huomannutkaan, että siulla on selässä nuinkin iso tatuointi, hieno on ja sopii mainiosti siulle. Täällä on omaan selkään suunnitteilla tatuointia, jospa ensi kesänä ottaisi.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tuo tatskakokonaisuus on rakentunut pikkuhiljaa. Ensimmäinen tatska on otettu 19-vuotiaana alaselkään ja siitä koko juttu on päivittynyt muutaman vuoden välein. Iso muutos oli, kun koko alaselän tatuoinnit yhdistettiin kokonaisuudeksi kukkien terälehdin. Rakkain osuus on kuitenkin tuo koko yläselkä, sillä se oli monen vuoden tatskatauon jälkeen 30-vuotislahja itselleni. :) Kuten lauantaina sanoin, sulla on myös niin taidokkaasti tehdyt ja kauniit tatuoinnit! <3

      Poista
  4. Mies tuossa pelailee vieressä, vilkaisi ja totesi että sulla on tosi hyvän näkönen tatuointi. :D Ja mitä tuohon epävarmuuteen itsensä kanssa, niin sitä on liikkeellä. Itse ottaisin sinun vartalosi vaikka samointein! Olet upea juuri tuollaisena. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tähän voi oikei muuta sanoa kuin <3 ja yhden ison sydämen lähetän sinne ruudun toiselle puolelle naiselle, joka on just hyvä juuri sellaisena kuin itse on. Olet ihana! <3

      Poista