Hula snacksit - hyvä syy syödä välipalaa

29. heinäkuuta 2015



Voihan hula hula, nimittäin snacksit! Maistoin ensimmäisen kerran pähkinäistä välipalaa, kun löysin sellaisen GreenStreetin piknikiltä saadusta miesten LivBoxista. Herkku meni sillä kertaa allekirjoittaneen suihin, joten viime viikonlopun mökkireissulle tuli ostettua sitten molemmille suut makiaksi. Pähkinäiset Hula snacksit ovat saaneet kavereikseen mm. kuivattuja hedelmiä ja marjoja ja niiden makeus tulee niiden lisäksi hunajasta.

Lisäaineettomat, luontaisesti gluteenittomat, maidottomat ja laktoosittomat rapsakat patukat sopivat omaan ruokavaliooni ja maistuivat myös kanssa-asukille. Valikoimasta löytyy myös erilaisia hedelmä-, marja- ja pähkinäsekoitepusseja, joita täytyy ehdottomasti testata jossain vaiheessa.

On muuten varsin ilahduttavaa, että useammalta merkiltä löytyy nykyään varsin laadukkaita ja terveellisiä välipaloja. Hulat ovat mielestäni helppo vaihtoehto pikkunälkään ja jo niiden käärepaperit saavat hyvälle mielelle! Lue vaikka itse!




Villi karpalo:
"Löydä kanssani pohjolan rubiini. Kirpeän tuulen mehukas suudelma. 
Revontulen alla kasvanut supermarja. Sillä mikä voisi olla parempaa kuin karpalo, joka on kääriytynyt hunajaan? Jotain aivan mahtavaa. Makeaa ja ihanaa."

Makeansuolainen:
"Kun aurinko sulaa horisonttiin, jää jäljelle hetki täydellisyyttä. 
Se on luonnon taikaa, vastakohtien vetovoimaa. Olen rouskuvaa ja pehmeää, 
suolaa ja hunajaa, lähes sietämättömän ihanaa."




Trailmix:
"Ei näitä rusinoita voi kesyttää, tai pähkinöitä pysäyttää. Anna mennä ja rouskuta, villinä ja vapaana, sydämesi pohjasta. Koska meillä on vain tämä hetki, tee siitä kanssani rakkauden retki. Tämä on pelkkää hyvää. Avaa ja hullaannu."

Suklaa-maapähkinä: 
"Avaa sydämesi rapeudelle, suussa sulavalle nautinnolle. Kietoudutaan tummaan silkkiin pussailemaan ja mennään ihan pähkinöiksi. Tämä on hellyyttä ehdoitta, silkkaa rakkautta. 
Elämä on täynnä valintoja. Tässä on yksi niistä."

Lisätietoa Hula snackseista löydät täältä.

Misorella

Oodi kahville

28. heinäkuuta 2015



Täällä ilmoittautuu yksi kahvikissa, jonka suu kääntyy hymyyn kahvikupillisen äärellä. Tassut pystyyn, löytyykö sieltä ruudun takaa myös teitä, joiden aamut laahaavat ennen mokan tuoksua keittiössä tai jotka huomaavat sisäisen tutkan etsivän automaatioasetuksella hyvää kahvipaikkaa iltapäivän tunteina.

Kuten kateista yleensä, minustakin on tullut nirso mustan juoman suhteen. Sellainen kahvihifistelijä, joka kaipaa mukilliseltaan vivahteita, tuoreutta ja tumman pehmeää makua. Erityisesti pidän mutteripannulla juuri keitetystä erittäin tummapaahtoisesta kahvista. Makuhermot hyrräävät lempeän pehmeästä aromista, jossa on pitkä ja runsaanpuoleinen jälkimaku.

Sellainen, joka jää kielenpäälle kutittamaan niin, että tekee mieli siemaista uudelleen. Kahvin äärellä parasta on tunnustella sitä kaikin aistein, sillä niinhän se on, että, pahaa kahvia juodaan, mutta hyvästä kahvista nautiskellaan. Hartaasti ja ajan kanssa.




Entä sitten ne kauhun aamut, kun kahvipurkin pohja näyttää tyhjyyttään kieltään, eikä poroista ole juoksemaan herkuttelijalle aromijuomaa? Tai sitten se toiseksi pahin, se hetki, kun muistat vasta aamutuimaan käsi jääkaapin ovenkahvalla, että kahvin paras kaveri maito jäi kaupanhyllylle vilkuttamaan. Näinä hetkinä aamu näyttää alkavalle päivälle huonoa kehityssuuntaa.

Onneksi useimmiten tilanteen pelastaa se, että minussa asuva pieni viiksiniekka kehrää sujuvasti myös teekupposen äärellä. Melkein naurattaa, mutta ennen vanhaan join maitoa kahvilla, sellaista haalean vaaleaa, jossa valkoinen osa peitti mustan kitkeryyttä. Maidon jäätyä pois, tilalle ovat tulleet kookos-, manteli- ja riisimaidot, jotka sopivat loistavasti tummapaahtoisen tovereiksi. Lisäksi kitkerä kahvi on jäänyt pannunpohjalle uusien makuelämysten tieltä.

Joskus voi myös yllättyä, iloisesti tietenkin, ja huomata juovansa hyvää pannukahvia kauniista posliinikupista keskellä Suomen suvea. On se jännä, miten kahvikupin ääreltä voi muistaa monta hyvää jaettua hetkeä, unohtamatta niitä mielikuvia, kun mielessä on tietyssä paikassa nautiskeltu hyvä kahvi. Olkoon tämä siis oodi kahville, tunnelmaluojalle ja aamujen pelastajalle!

Misorella

Heinäkuun kauneussuosikit

27. heinäkuuta 2015

*Sisältää blogin kautta saatuja tuotteita. 



Tässä kuussa kylppäri on täyttynyt ihanasta luonnonkosmetiikkamerkin suihkugeelituoksusta, ripsiin on sudittu huimaa pituutta uudella suosikkiripsarilla ja kutrit pelastettu pahoilta hiuspäiviltä kuivashampoilla.


Patyka Absolis Body Wash Neroli -suihkugeeli*

Kirjoitin toukokuussa Patykan käsivoiteesta, jonka hoitavuudesta pidin paljon. Sain sen kanssa luonnonkosmetiikkamyymälä Joliesta samalla kertaa myös Patyka Absolis Body Wash Neroli -suihkugeelin. Makea nerolin tuoksu on täyttänyt kylppärin kesän ajan ja yllätyksekseni osunut myös kanssa-asukin suosimaan tuoksumaailmaan.

Luonnonkosmetiikkamerkin luksussuihkugeeli tuntuu varsin ylelliseltä, se vaahtoaa pehmeästi ja tuo kylpylätunnelmaa kotiin. Geeli sopii myös hyvin kylpyvaahdoksi runsaan vaahtoamisensa vuoksi. Neroliöljyn luvataan kirkastavan ihoa ja parantavan sen elastisuutta.

Itse koen, että suihkugeeli ei kuivata ihoa ja iho tuntuu pesun jälkeen pehmeältä ja kimmoisalta. Kuten sanoin, tämä suihkugeeli on luksusta myös yli kolmenkympin hintansa vuoksi, jonka vuoksi en raaski hankkia sitä jatkuvaan käyttöön, vaikka ihastuin tuotteeseen.




Mega Volume Miss Punky -maskara

Olen käyttänyt vuosia Sensain ripsivärejä, jotka on ollut helppo pestä pois 38 asteen lämpöisellä vedellä. Vaihtelu virkistää ja tänä vuonna olen kokeillut edullisempien merkkien ripsivärejä, joiden tuuhentavat ja volyymia tuovat ominaisuudet ovat houkutelleet etsimään uutta suosikkia.

Sellaisen löysin, Mega Volume Miss Punky -maskarasta, joka antaa dramaattisen pitkät ja runsaat ripset. Kaikki eivät välttämättä tykkää näin näkyvästä jäljestä, mutta mielestäni isot silmät tarvitsevat arvoisensa kehykset ympärilleen! Sitä paitsi, kerran on suotu omasta takaa pitkät ripset, kai niiden kanssa saa vähän leikitelläkin.

Ripsari lupaa pysyä hyvänä 24 tuntia, enkä ole kokenut sen varisevan poskille. Tykkään erityisen paljon ripsarin 360 asteen harjasta, jolla saa yhdellä vedolla tyvestä kärkiin näyttävän lopputuloksen. Punk-tyyliä voisi korostaa halutessaan muotoilemalla ripsistä harjan kärkiosalla kolmiota, mutta olen pidättäytynyt kuitenkin perinteisessä tyylissä, joka sekin on varsin asenteellinen.




Batiste-kuivashampoot: Neon lights, XXL volyme ja Tropical

Käsi ylös, kuinka moni nukkuu toisinaan mieluummin pidempään ja siirtää sen myötä hiustenpesun myöhemmäksi? Täällä ilmoittautuu yksi, jonka hiukset saavat yhden lisäpäivän ennen seuraava pesua kuivashampoiden ansiosta.

Olen käynyt vuosien mittaan monta merkkiä läpi ja aina palaan kuitenkin Batisten kuivashampoisiin. Niissä on hintalaatusuhde kohdillaan ja ne tekevät juuri niin kuin lupaavat. Tropical tuoksuu makeasti kookokselle ja eksoottisille hedelmille ja raikastaa hiukset hetkessä. Vuoden 2015 limited edition kuivashampoo, Neon lights, on uusi suosikkini ja oikein harmittaa, että se on kausituote. Siinä tuoksuu granaattiomena ja jasmine ja se jättää koko päivän kestävän raikkaan tuoksun hiuksiin.

Kaikki Batiste-kuivashampoot antavat jonkin asteista rakennetta ja tuuheutta hiuksiin, mutta XXL volyme takaa kunnon boostin runsaalle lopputulokselle. Välillä tuntuu kuin hiustenmäärä kaksinkertaistuisi tuotteen ansiosta. Se johtuu siitä, että tuote jättää jämäkän rakenteen tunnun hiuksiin ja myös loistavan tuen kampausten pohjaksi.

*merkatut tuotteet saatu blogin kautta testiin.

Aikaisemmat kauneussuosikit-postaukset löydät täältä.

Lisätietoa tuotteista:  

Misorella

Perille valittujen mutkien kautta

25. heinäkuuta 2015



Perjantaina alkoi miniloma, viikonlopun mittainen irtiotto, akkujen lataamiseksi ensi viikoksi. Suuntasimme kanssa-asukin kanssa kohti Kemiönsaarta mielessä mökkeily ja merimaisemat.




Matkan varrella otettiin asukuvia Fagervikin ruukkimiljöössä, käytiin Raaseporin linnanraunioilla ja pysähdyttiin kupilliselle kahvia kesäisiin maisemiin.




Pieni lomaseikkailu totutusta reitistä poiketen tuntui hyvältä idealta. Mietittiin, että kerran ei ole kiire mihinkään, otetaan viikonloppureissusta kaikki ilo irti, myös niistä ajomatkoistakin.




Hattu H&M
Aurinkolasit H&M
Neuleliivi second hand
Farkkupaita Cubus
Jegginssit Pieces
Laukku LUMI
Kengät DinSko

Misorella

Kun maapähkinävoi rakastui taateleihin

23. heinäkuuta 2015



Niin yksinkertaista ja niin tarkoitettuja toisilleen, sellaisia ovat maapähkinävoi ja kuivatut taatelit. Parhaat jutut ovat monesti aika simppeleitä, kai niiden taika piileekin juuri siinä. Tätä rakkaustarinaa, niin minun näihin kumpaakin kuin näiden kahden välistä herkkuliittoa, on pakko hehkuttaa. Ei sen puoleen, että niiden yhteensopivuus mikään suurempi uutinen olisi, mutta hyvistä asioista on kiva muistuttaa.

Tämän kesän paras maapähkinävoilöytö ansaitsee kuitenkin yhden luikautuksen rakkausserenadia, vaikka meikänaisen laulunlahjat ovat hypänneet ronskisti ohi nuotiltaan. Pari viikonloppua sitten maistoin GreenStreetin piknikillä ensimmäisen kerran Urtekramin Peanut butter crunchy -levitettä, jossa minua kiehtoi sen rapea pähkinärouheinen rakenne. Niinhän siinä kävi, että jääkaapista loppuneen purkin tilalle ostettiin hyväksi todettua uutta pähkinäherkkua.

Olen vannonut makeuttamattomille maapähkinävoille rakkautta jo hyvän tovin, mutta en olisi arvannut, että niissäkin voi olla isoja maku- ja koostumuseroja. Tämä käsityönä valmistettu levite sisältää ripauksen Himalajan suolaa ja luomu maapähkinöitä, eikä maku ainakaan haalenna tätä rakkaustarinaa.

Misorella

Yksisarvisia auringonlaskussa



Kesäiltana voi laittaa kukkapannan päähän ja kiinnittää yksisarvisen topin rintaan, kun lähtee saattelemaan mailleen painuvan auringon viimeisiä säteitä. Kukkien inspiroimana yhdistin myös kaksi väriä, joita muuten ei olisi tullut mieleenikään pukea samaan asuun.




Kainaloon nappasin vielä serkun Tallinnan tuliaisen. Testailimme kanssa-asukin kanssa kuvauksissa uutta objektiivia ja olen haltioitunut sen mahdollisuuksista. Kehitymme kumpikin koko ajan, minä kameran edessä, toinen sen takana.




Kukkapanta Bik Bok
Toppi Object
Rintakoru titiMadam
Hame Seppälä
Laukku River Island 
Sandaalit DinSko

Misorella

Marjaisa kookoskermavaahto jälkkäri

19. heinäkuuta 2015



Olin tänään viettämässä kivaa aamupäivää ystävän uudessa kodissa. Vein mukanani jälkkäriainekset, joista on nopea valmistaa näyttävät annokset. Helppo jälkkäri maistui niin isoille kuin pienille herkkusuille. Tässä siis oiva vinkki, mitä tarjota, kun kylään saapuu vieraaksi henkilö, jolle ei voi tarjota maitotuotteista tai kotimaisista viljoista valmistettuja kahvin kylkiäisiä.

Sen verran esivalmisteluja jälkkäri vaatii, että kookoskerma tulee olla jääkaappikylmää ennen vaahdotusta. Kyläreissua varten vatkasin kookoskermavaahdon valmiiksi jo kotona. Laitoin kerman jääkaappiin jo edellisenä iltana, mutta muutama tunti jääkaapissa riittää kyllä. Lämmin kookoskerma ei nimittäin vaahtoudu, kokeiltu on!




Marjaisa kookoskermavaahto jälkkäri

1 prk (200 ml) kookoskermaa
1 tl vaniljasokeria
Vadelmia
Pensasmustikoita
Marenkia

Valuta jääkaapissa kylmennetystä kookoskermapurkista ylimääräiset nesteet pois ja 
vatkaa kookoskerma kulhossa vaniljasokerilla maustettuna muutaman minuutin ajan.
Kasaa tarjoiluastioihin vuorotellen marjoja, murskattua marenkia ja kookoskermavaahtoa. 
Laita annokset jääkaappiin hetkeksi ennen tarjoilua.

Terveellisemmän herkun saat, kun jätät vaniljasokerin ja marengit pois annoksesta.
Kookoskermavaahtoa voi maustaa halutessaan mm. kookoshiutaleilla 
tai raastaa sekaan limenkuorta tai ripotella jälkkärin pinnalle mantelirouhetta. 
Marjoja voi varioida oman maun mukaan tai korvata ne hedelmillä tai niiden sekoituksella. 
Minulla on vahva tunne, että sokerittomasta versiosta saattaa tulla uusi arkiherkkuni. 
Seuraavaksi kokeilen miltä kookoskermavaahto maistuu mangokuutioiden kaverina!

Misorella

Auringonkukkia

17. heinäkuuta 2015



Toin viikonlopuksi auringon kotiin, ihan kolmin kappalein. Kummasti tuo lämmin keltainen tekee hyvän mielen ja asunnosta kodikkaan. Kukan terälehdet ovat niin kauniita, hauraita, mutta silti niin elinvoimaa täynnä. Valoisat kukat seisovat vankkojen varsiensa varassa ja tavoittelevat taivaan aurinkoa.




Muistojakin herää Aurkongonkukista, ne olivat nimittäin erään ystävän häiden teemana. Sain kunnian olla niissä häissä morsiusneidon tehtävissä. Jotenkin elämä eri kaupungeissa on vienyt tiet erilleen viimeisena parina vuonna silloisen morsiamen kanssa, mutta jotkut ihmiset eivät katoa silti sydämestä.




Varsinkaan ne jotka on tuntenut ekaluokkalaisesta lähtien. Hassua mitä ajatuksia yksi pieni kimppu kukkia voikaan saada aikaan ja millaisia tunteita se herättää, sen lisäksi, että se tuo iloa ja lämpöä kotiin.




Hyvää viikonloppua! 
Minä suuntaan huomisen työpäivän jälkeen moikkaamaan Lahden muruja!

Misorella

Miltä kesä...

15. heinäkuuta 2015



... maistuu, tuntuu, näyttää, tuoksuu ja kuulostaa? Sitä olen miettinyt parin viimeisen päivän aikana. Tiedättekö, kesä ei ole ollut ihan sellainen kuin haaveilin. Lähinnä olisin kaivannut aurinkoa useammin vieraaksi.

Sen sijaan, että keskittäisin kaiken energian siihen ajatukseen (sitäkin olen tehnyt, mutta nyt saa riittää), listasin asioita mitä tämä kesä toi mieleen eri aistein koettuna.

Näitä kirjoittaessa tuli tunne, että kesä on ollut yllättävän hyvä ja täynnä kokemisen riemua. Huomasin, että aurinkoisten päivien sisällöllinen laatu on korvannut niiden määrän vähyyttä ja sateisesta kesästä huolimatta, siitä on löydettävissä ilonaiheita.


Miltä kesä maistuu?

Suloisilta mansikoilta.
Suven ensimmäisiltä mojitoilta hedelmäisellä twistillä.
Kielen mennessään vieviltä eväsretkiltä.
Suolaiselta iholta juoksulenkin jälkeen.
Itse tehdyiltä jädejäiltä, joiden ensi maistamista odottaa aina jännityksellä.
Suukoilta. 
Helmeilevältä juomalta kielen päällä.
Salaiselta paheelta: maapähkinävoilta ja kuivatuilta taateleilta.
Suosikkiherkuilta, jotka odottavat grilliin pääsyä.
Makuelämyksiltä kahvilassa, ravintolassa tai ystävän pöydän ääressä.

Miltä kesä tuntuu?

Tuulenvireeltä saariseikkailulla.
Vapaudelta tehdä ihania asioita lomalla. 
Kesämekon helmojen lennolta tuulessa.
Piiloleikiltä auringon kanssa.
Virkistävältä shokkihoidolta hypätessä meren kylmiin aaltoihin.
Rantasaunan jälkeiseltä rentoudelta.
Valoisien kesäöiden sanattomalta taialta.
Auringon suukoilta iholla.
 Pehmeältä nurmikolta piknikviltin alla.
Spontaaneilta kesäseikkailuilta.

Miltä kesä näyttää?

Pilvenhattaroilta, jotka muuttavat muotoaan hetkessä.
Kukkien luonnonkauneudelta.
Merenrannoilta, joista mieli lähtee seikkailemaan.
Meidän ikkunasta katsottuna sademetsältä keskellä kaupunkia. 
Kauniilta kumisaappailta sateisilla kaduilla.
Valon maalaamilta yksityiskohdilta niin luonnossa kuin kaupungissa.
Jokavuotiselta ihmeeltä, kun luonto herää hiljalleen ja on huomaamatta täydessä kukoistuksessaan.
 Matkalaukulta, jonne on pakattu varusteita joka säähän.
Paahteisilta kaupungin kaduilta, tuulisilta rannoilta, vehreiltä metsäpoluilta ja sateisilta puistoilta.
Hymyltä kanssakokijan kasvoilla.

Miltä kesä tuoksuu?

Vastaleikatulta vehreältä nurmikolta.
Grillistä leijailevalta syömään kutsulta.
Sateen halaamalta luonnolta.
Joltakin käsittämättömän huumaavalta, jota en ole koskaan osannut määrittää.
Sireeneiltä syntymäpäivän aikaan.
Ulkona kuivaneelta puhtaalta pyykiltä.
Nuotion keskenään sambaavilta liekeiltä.
Kukkaniityiltä ja metsänkukilta.
 Pehmeältä iholta aurinkoisen päivän jälkeen.
Hyvältä kahvilta pihapiirissä.

Miltä kesä kuulostaa?


Sadepisaroiden tanssilta ikkunassa.
Aaltojen liplatukselta rantakalliolle. 
Livemusiikilta hyvässä seurassa. 
Kirjan sivujen kahinalta.
Ukkosenjyrinältä kaukaisuudessa.
Hiljaisuudelta, joka odottaa mökkitien päässä.
Kuohuviinipullon poksahdukselta.
Lennokkailta juoksuaskelilta hiekkatiellä.
Siltä hetkeltä, kun pysähtyy ja sulkee silmänsä toviksi metsässä.
Naurulta ja ilolta, joka tulee sydämestä.

Misorella

Asu kesän suosikeista

13. heinäkuuta 2015



Näitä kuvia katsoessa rupeaa hymyilyttämään, kun totean kesän tehneen tehtävänsä värimaailman suhteen. Rakas musta luottoväri on väistynyt hillitympien vaaleiden sävyjen tieltä vaivihkaa. Viime viikonlopun piknikille puin päälleni tämän kesän suosikkeja, joista rakentui yllättävän kiva asukokonaisuus.




Näistä valinnoista lähti liikkeelle ajatus, että taidan nykyään viihtyä enemmän hillitymmissä ja yksivärisissä vaatteissa. Juju saa tällä hetkellä löytyä leikkauksista tai yksityiskohdista. Tästähän voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että pelkistetty vaalea värimaailma on tämän kesän uusi musta!




Pitsitoppi Seppälä
Alustoppi Cubus
Jegginssit Pieces
Laukku LUMI
Lierihattu Aleksi 13
Sandaalit ja kaulakoru vanhat

Misorella

GreenStreetin herkkupiknikillä

12. heinäkuuta 2015



Lauantaina suuntasin hyvillä mielin piknikille Vallilaan Dallapénpuistoon GreenStreetin kutsumana. Paikalla oli bloggaajasiskoja, elävää musiikkia, raakaherkkuja ja GreenStreetin omaa väkeä. Täytyy sanoa, että alkuviikon sää ei luvannut hyvää kesäiselle piknikille, mutta jokin ihme sai pilvet väistymään taivaalta herkkupäivänä ja myös aurinko osallistui kinkereihin.

Tarjolla oli mm. minttuista raakakakkua, joka oli täydellisen hyvää ja Urtekramin terveellisiä naposteltavia maapähkinävoista kuivattuihin mangoihin. Mikäli olet kiinnostunut raakaruokaherkuista, kannattaa tutustua GreenStreetin workshoppeihin, joissa pääsee opettelemaan mm. raakakakkujen ja raakasuklaan valmistuksen saloja.

Pääsin maistamaan kyseistä kakkua jo keväällä Peace&Style -blogisynttäreillä, joten häntä heilui kakun näkemisestä onnesta, kun tiesi mitä odottaa. Kippistimme kesälle myös kuohuvin mansikanpunaisin maljoin.




Kuinka täydellinen voikaan kesäpäivä olla! Siitä lauloi myös uraansa aloitteleva lauluntekijä ja muusikko Mikko Harju, joka veti meille hienon livekeikan piknikillä. Mikä todella voisi olla sen parempaa kuin kesä, hyvä ruoka, seura, juoma ja musiikki.

Oli kiva nähdä myös Millaa, Monnaa, Kirsiä ja Saria! Ihan yllätyin kuinka monta tuttua hymyilevää naamaa näin tilaisuudessa, sillä en etukäteen osannut yhtään odottaa ketä paikalle saapuisi. Aina on toki myös mukava tavata uusia tuttavuuksia ja vaihtaa ajatuksia. Piknikillä olikin kivan rento ilmapiiri.




Piknikiltä kotiutuessamme jokainen sai mukaansa vielä liv-boxit, joista löytyi itselleni uusia ja vanhoja tuotetuttavuuksia. Kyllä kannatti kanssa-asukin tulla noutamaan bloggaajaa piknikiltä, sillä hänelle ojennettiin mukaan miehille suunnattu pakkaus.

Kotona availimme laatikoita, kuin pienet lapset ja vertailimme, mitä kivaa kumpikin löysi omasta boksistaan. Palataan vielä kuitenkin hetkeksi puistotunnelmiin. Kuten alla olevasta kuvasta näkee, nauru oli herkässä hyvässä seurassa.

Tällä porukassa aika vierähti niin äkkiä! Täytyy vielä todeta, että kauniilla punahiuksisella Millalla on niin ihanat tatuoinnit, että ottaisin ne itsellenikin koska vain. Kenties johtuu osin siitä, että tältäkin naiselta löytyy tatuoinneista keijuteemaa! Viimeinen kuva tässä postauksessa on suosikkini, sillä siihen tiivistyy hyvin koko hauska piknik.




Kiitos mukavasta lauantaipäivästä GreenStreetin mainiolle väelle!
GreenStreetin sivuille pääset tutustumaan tästä

Misorella

Tää on parasta just nyt

10. heinäkuuta 2015

Sain Katjalta jo toukokuun alussa haasteen, johon tartun hieman enemmän viiveellä kuin alun perin oli ajatuksena. Haasteen tarkoituksena on listata itselleni 10 parasta juttua juuri tässä ja nyt. Olen lykännyt haastetta, kun alkukesästä ei oikein irronnut, mutta jotenkin tämä loma on antanut uutta näkökulmaa ja puhtia. Lähestyin haastetta niiden asioiden kautta joista tulee arjessa hyvä mieli ja jotka tuntuvat tärkeiltä. Tässä kymmenen parasta, ilman sen kummempaa arvojärjestystä.




1. Ystävyys ja yhteenkuuluvuuden tunne

Ilman ihmissuhteita ja ystäviä ihminen on tyhjä peili. Tänä vuonna olen valitettavasti ollut hieman huono ystävä ja peilannut lähinnä omia tuntemuksiani. Olen ottanut paljon aikaa itselleni ja omassa arjessa selviämiseen, enkä ole muistanut kysyä aina mitä muille kuuluu.

Mukaan on kuitenkin mahtunut hyviä ja arvokkaita hetkiä, jotka ovat muistuttaneet siitä, että ystävyyttä ei haalenna satunnainen hiljaiselo tai etäisyys. Ystävyyttä on myös monenlaista, kuvassa vanhempieni luona asuva Pinja-kissa, jonka vastaanottoseremonia Lahteen saapuessani on aina yhtä liikuttava. Viimeksi oltiin maalaushommien äärellä, minä ikkunan toisella puolella ja katti toisella puolella virallisen valvojan tehtävissä.




2. Kanssa-asukki, jonka kanssa katsotaan maailmaa sopivasti pää pilvissä

On tärkeää, että on kumppani, jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella niin arjen hyvissä hetkissä, mutta myös niissä, jotka koettelevat niin yksilöä kuin parisuhdetta. Hassua miten kaksi ikuista lasta, jotka haaveilevat pää pilvissä ihan tavallisista onnentuojista, mutta vähän suuremmassakin mittakaavassa, ovat onnistuneet löytämään toisensa.

Takana on jo yhteisiä taivalta sen verran, että arki on asettunut taloksi monta kertaa, mutta siihen ei ole kuulunut yhtäkään huutaen lausuttua sanaa tai rumin kääntein puhuttelua. On tärkeää voida olla oma itsensä, kuulla, mutta tulla myös kuulluksi. Asiat eivät aina puhumalla ratkea, mutta juuri yhdessä käydyt keskustelut ovat tämän suhteen kantava voima.  




3. Kiireettömät (kesäloma)aamut

Aamut ovat minulle vaikeita heräämisen suhteen, mutta jalkeille pääsyn jälkeen on ihana valmistaa aamupalaa ajan kanssa. Maistella makuja kiireettä ja ilahtua kauniista esille laitosta, vaikka se olisikin omien kätten töitä. Kaikista parhaiten nämä hetket mahdollistuvat juuri lomalla, mutta pyrin arkenakin laittamaan syömisen kivasti tarjolle. Jotenkin se tekee aamuista merkityksellisempiä ja antaa hyvän startin päivään.




4. Syksyn uudet tuulet 

Ei ole enää pitkä aika, kun uudet kuviot vievät mennessään. Yksi tämän hetken parhaimmista tunteista on se, että elokuun alussa alkaa uusi jakso elämässä. Olen niin innoissani harjoittelupaikasta, että en malttaisi odottaa sen alkua. Muotitoimittajan tutkinto antoi hyviä matkaeväitä kirjoittamiseen ja oivalsin luentojen kautta paljon myös omista peloistani ja estoistani. Syksyn hyppy tuntemattomaan on hyvä esimerkki siitä, että joskus täytyy kokeilla siipiänsä, sillä koskaan ei tiedä minne lopulta laskeutuu.




5. Kesäfestarit ja musiikki 

Pahoittelen tätä kolmekymppisen festari-intoilua, mutta tämä nyt vain on yksi tämän hetken parhaimpia juttuja! Parasta on jakaa kyseiset tapahtumat rakkaan sielunsiskon kanssa ja antaa musiikin viedä. Serkkuduo suuntaa vielä elokuun puolella uudemman kerran nauttimaan festarihuumasta, sillä Flow vie nämä naiset mennessään. Toivotaan, että sää suosisi meitä tällä kertaa hieman kesäisemmissä merkeissä.




6. Makoisat marjat

Kesään kuuluvat raikkaat ja makeat marjat, jotka ovat niin hyviä, mutta myös terveellisiä. Mansikat ovat suosikkejani, mutta täällä on maisteltu ahkerasti myös kirsikoita ja mustikoita. Näistäkin herkuista saa vielä enemmän irti, kun nauttii niistä hyvässä seurassa. Mikä parasta, vaikka marjoista vetäisi överit, siitä ei tule huono omatunto. Voi olla, että täytyy vielä tänään hakea mansikoita viikonlopun iloksi.




7. Pienet kesäseikkailut

Silloin, kun resurssit eivät anna periksi matkailuun muille maille, täytyy ottaa ilo irti lähikaupungeista, mökkeilystä ja oman kotikaupungin aarteista. Yhdessä päivässä pääsee jo hyvin matkailun makuun ja on kiva palata yöksi omaan sänkyyn nukkumaan. Vaikka kesäloma loppuu tähän viikkoon, on voimauttava tunne, että kesää on jäljellä vielä monta viikkoa. Se tarkoittaa pieniä arjen seikkailuja, toisinaan lautalla suosikkisaareen ja toisinaan sukulaisiin mökille maaseudun rauhaan.




8. Juokseminen ja liikunnan ilo

Minut olisi voinut nähdä hieman useamminkin lenkkipolulla tänä kesänä, mutta olen ottanut tänä suvena rennosti. Olen hölkännyt kanssa-asukin kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti merenrantaa ja nauttinut liikunnasta sen itsensä takia.

Pari kesää sitten treenasin tiukan treeniohjelman mukaan puolikkaalle ja viime kesänä koettelin typeryyttäni omaa terveyttäni osallistumalla juoksutapahtumaan kehnolla treenitaustalla. Siinä tarpeeksi syytä liikkua tänä kesänä ihan vaan liikkumisen ilosta, omaa kehoa ja sen tarpeita kuunnellen. Rakastan sitä energistä tunnetta, joka valtaa kehon lenkin jälkeen, sen tunteen kun saisi pulloon.




9. Eväsretket ulkona

Olen tainnut ennenkin hehkuttaa, mutta kesä tarkoittaa minulle sitä, että toinen olohuone avautuu luonnosta. Ruoka maistuu niin hyvältä ulkona ja on kiva suunnitella piknikeväitä. Yllä oleva kuva on sellainen, että siitä saa varmasti voimaa, kun katsoo sitä syksyn pimeydessä ja haaveile taas uudesta kesästä. Toivottavasti tämä kesä suo vielä monta eväsretkeä veden äärelle.





10. Haaveileminen tutusta ja turvallisesta, kaukaisesta ja jännittävästä

Ikuinen haaveilija ja unelmoija, sellainen minä olen. Minulla on ajatukset kiinni joskus niin tavoittelemattomassa, mutta myös tämän hetken odotuksissa. Joskus unelmat kantavat ja joskus niistä saa voimaa arkeen. Toisinaan niiden eteen joutuu vuodattamaan kyyneleen tai parikin, eivätkä kaikki haaveet aina edes toteudu. Unelmia kuitenkin tarvitaan, niin niitä hupsuja kuin saavutettavampiakin. Luulen, että silloin, kun ihminen lakkaa haaveilemasta jää jäljellä vain tyhjä kuori ja sellaiseksi en halua tulla.

En tällä kertaa haasta ketään mukaan, mutta jos joku haluaa
tarttua kesäfiilistelyn lomassa kivaan haasteeseen, vinkatkaa minullekin!

Misorella

Oma kehonkuva ja bikinikesä

9. heinäkuuta 2015



Kehonkuva ja bikinivartalo ovat aiheita, jota sohaisemalla voi saada myrskyn aikaan. Haluan kuitenkin lähestyä aihetta siltä kantilta, että oma kehonkuva ei aina ole todenmukainen ja vaatii työtä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Olen viime vuosina yrittänyt tulla sinuiksi oman kehoni kanssa. Omien puutteiden ja rosojen hyväksyntä ottaa toisinaan takapakkia, mutta edistyn pienin askelin. Kunnes koittaa, se ajankohta vuodessa, joka tuntuu vievän pois pohjan kaikelta työltä. Kirotun ihana bikinikausi!

Sanotaan, että bikinivartalon saa sillä, että pukee bikinit päälle ja suuntaa muina naisina rannalle. Kannatan ajatusta täydestä sydämestäni! Se, mikä loppupelissä ratkaisee, on asenne ja se miten itsensä kantaa. Välilä vain tuntuu, että suon tämän periaatteen kaikille muille paitsi itselleni. Katson muita lempeämmin ja hyväksyvin silmin, mutta kriittinen katse porautuu omaan peilikuvaani. Luulisi, että kolmekymppinen olisi jotenkin päin sinut itsensä kanssa.

Usein tuntuu, että olen henkisesti eri kehossa kuin fyysisesti. Tämä toimii kahdensuuntaisesti. Asukuvia katsoessa ihmettelen välillä, että näytän niissä joskus jopa kauniilta ja paljon hoikemmalta ja sopusuhtaisemmalta, mitä olen oman pääni sisässä. Se on hyvää ja tervetullutta herättelyä oman pään mörköjä vastaan. Toisaalta mitä tulee bikinikuviin, ne eivät vastaa sitä mielikuvaa, miltä haluaisin bikineissä näyttää.

Muut naiset ovat mielestäni ihania rosoista huolimatta, mutta minä en kelpaa. Se kelle en kelpaa, olen minä itse. Tuntemuksista seuraa syvää maailmantuskaa, joka pyörii itsekeskeisesti oman navan ympärillä, ihan kuin maailmassa ei olisi tärkeämpiäkin asioita. Koen edelleen henkisesti olevani se enimmillään plus 12 kiloa painanut, liikuntaa vieroksunut nuori kaksikymppinen nainen. Jotkin mielikuvat juurtuvat liiankin syvälle!




Tiedän, että voidakseen hyvin, pitäisi hyväksyä fyysiset rajoitteet, keskittyä hyviin puoliin ja rakastaa itseään sellaisena kuin on. Tai ainakaan negaatiolle ei pitäisi antaa valtaa. Erityisesti, jos haluaa nauttia olostaan ja tuntea olevansa sinut itsensä kanssa, myös uima-asussa kuin rantakauden tuolla puolen. On toki myös naisia, jotka eivät halua pukea bikinejä päällensä syystä tai toisesta. Sekin on täysin ok ja silloin pitää kunnioittaa henkilökohtaista valintaa. Periaatteilla, joskus jopa peloilla tai muuten vain henkilökohtaisilla valinnoilla voi olla pitkät ja kauaskantoiset juuret.

Kun puhutaan bikineistä ja minusta, liikutaan hyvin vahvalla epämukavuusalueella, sillä en tunne oloani niissä kotoisaksi tai kaunistelematta en koe itseäni tarpeeksi hyväksi käyttääkseni niitä julkisesti. Minut on toki nähty satunnaisesti uimareissuilla rannalla viime kesinä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin tuntenut oloni hyväksi. Se onkin juuri se jutun ydinongelma. Mistä sitten johtuu, että niin moni nainen painiskelee samojen kysymysten äärellä kuin minä? Miksi on niin vaikeaa löytää sille tielle, että ei keskittyisi siihen mitä ei ole, vaan nauttisi siitä mitä on?

Viime viikonloppuna puin edellisenä kesänä ostetut kimaltelevat bikinit päälle. Ne, joille kertyi viime kesänä käyttökertoja nolla, kun en kehdannut laittaa niitä päälleni. Kotona ajattelin peilikuvaani katsoessani, että olen paremmassa kunnossa kuin viime kesänä. Rantakallioilla iski kuitenkin alakulo ja epätoivo, vaikka paikalla ei ollut kanssa-asukin lisäksi muita. Poikamaisesta suorasta vartalosta ei saa edes kuvakulmaa vaihtamalla kurvikasta bikinivartaloa. Ei ollut hymy herkässä kuvissa ja vaikka taivas oli pilvetön, minun pääni päällä keikkui myrskypilvi ja kiukku salamoi. 

Jotain hyvää kuitenkin, kyseinen episodi, ja se, että kanssa-asukki kyseenalaisti omia asenteitani, oli herättävä. Vaikka vyötäröni on minimalistinen, muistutan itseäni, että minultakin löytyy se. Näillä geeneillä vyötäröni ei muutu millään taikakeinolla tiimalasivartaloksi, mutta minulla voi olla sen sijaan urheilullinen keho. Pienirintaisena en herää yhtenä aamuna suuremmalla kuppikoolla, vaikka kuinka haluaisin, ellen ole käynyt makaamassa kirurgin veitsen alla meren tuolla puolen. Haluaisin uskoa, että kyseinen asia ei tee minusta yhtään sen vähempää naisellista kuin isommalla kuppikoolla varustetuista kanssasisarista.




Photoshop-kulttuuri tarjoaa kuvastoissa ja tienvarsimainoksissa mielikuvia ihannenaisesta, joihin järkevä nainenkin kompastuu. Siitä huolimatta, että tietäisi, että kuvien naisia ole edes oikeasti olemassa tai ainakin kuvia on käsitelty kovalla kädellä. Minulla on vain yksi keho, se on oikea naisen keho, etuineen ja puutteineen. Se, mikä pitäisi saada omasta mielestä pois, on puutteiden lista. Jos niitä ei hyväksy, ei voi olla sinut itsensä kanssa, vaan päivittää jatkuvasti tuota turhuuksien listaa.

Päätin, että kolmekymppisvuosieni tavoite on tulla sinuiksi oman kehonkuvan kanssa tai ainakin pyrkiä hyviin väleihin. Ikääntyessä keho toki muuttuu, mutta elämäntapavalinnoilla voi paljon vaikuttaa kehityskulkuun. Tätä aihetta ei voi kuitenkaan lähestyä siltä kantilta, että saavutettuani jotain olen vasta sitten hyvä. Täytyy opetella pitämään itsestään sellaisena kuin on juuri nyt, se, mikä muilla toiminnoilla saavutetaan, on vain bonus. Onkin hyvä tiedostaa, että jos jokin asia ei miellytä omassa kehossa, monelle asialle voi tehdä jotain.

Kehon lihaksia ja muotoja voi muokata halutessaan liikunnan ja ruokavalion avulla, kehon fyysisten mittojen ja rajojen puitteissa tietenkin. Nämäkin keinot tosin menettävät merkityksensä, ellei hyväksy ja rakasta sitä lähtökohtaa, josta lähdetään rakentamaan. Vartaloita on joka lähtöön, on laihaa, muodokasta, rehevää, enemmän ja vähemmän elämää nähnyttä, kurvikasta ja poikamaista. Tärkein asia millä on merkitystä on, että sellaista vartaloa kuin sinulla on, ei ole kellään muulla. Se tekee siitä arvokkaan, vaikka siinä olisikin muutama ryppy rakkaudessa itseen.

Sekin täytyy muistaa, ellei halua esitellä kehoaan julkisesti uimarannalla, se ei tarkoita, ettei hyväksymistyötä olisi tehty tai ettei siihen voisi pyrkiä. Sillä eihän loppupelissä ole kyse pienistä vaatekappaleista ja rannalla keikistelystä, vaan siitä miten itse suhtautuu siihen kehoon, jonka ylle mitkä tahansa vaatekappaleet puetaan. Ensimmäinen askel itselleni on julkaista nämä kuvat. Olen niin alkutaipaleella, että kokovartalokuviin en pysty. Sanotaanko vaikka niin, että en osaa katsoa niitä vielä tarpeeksi puolueettomasti ja lempeästi. Kenties sekin päivä tulee vielä tällä ikä vuosikymmenellä.




Pään sisäisen mielikuvan muuttaminen omasta kehosta vaatii monta pitkää keskustelua itsensä kanssa, mutta eikö jonkin oivaltaminen ole ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Vääristynyt kehonkuva ei saa lähtöpasseja, kuin ravistamalla sitä kannattelevia ajatuksia. Pahaa oloa ei voi poistaa kuin jokainen itse omalla toiminnallaan ja tarkastelemalla tapaa, jolla itseään kohtelee. Minulla on tänä kesänä missio: aion pukea bikinit päälle rannalle tai saariseikkailulle ja ajatella joka kerta vartalostani jotain hyvää.

Yksi pieni, kaunis ajatus ja siitä tiukasti kiinni pitäminen on vastaisku negatiivisille ajatuksille ja niiden niin helposti leviävälle myrkylle. Helteiden uupuessa toinen vaihtoehto on puhutella peilikuvaansa kauniimmin ja lähestyä aihetta sitä kautta. Toivon, että seuraavaa kesää vastaanottaa nainen, joka on enemmän sinut itsensä kanssa kuin juuri nyt. Kieroon kasvaneet ajatukset tuovat vain pahaa oloa ja Suomen kesä on aivan liian lyhyt märehtiä elämän suutelemaa ihoa, liian loivia tai runsaita kurveja, kävi sitten rannalla tai ei.

Misorella