Erityisherkkyydestä - aistia, kokea, tuntea ja reagoida

16. huhtikuuta 2015



Hämmästellessäni sitä, miten täydellisiä muotoja luonto kätkee moninaisuuteensa ja leikkiessäni kuvankäsittelyn kanssa, jäin miettimään sanaa herkkyys. Se on ollut mielessäni viime aikoina usein. Pyörittelin ajatusta mielessäni: herkkä kokemaan, aistimaan, tarkkailemaan, tuntemaan ja reagoimaan. Herkkä ihminen. Kirjoitin helmikuussa myönteisen ajattelun voimasta ja sivusin aiheen ohella sitä, että koen olevani usein erityisen herkkä.

Oivallus jäi mietityttämään ja olen tutustunut aiheeseen sen jälkeen lähemmin. Vastausten etsijällä onollut kompassina vain tunne siitä, että on kokenut koko ikänsä olevansa erilainen. Ei erityinen tai parempi muita, vaan ennemminkin sopeutumaton. Luettuani ja syvennyttyäni aiheeseen olen todennut, että on ihan ok olla sellainen kuin uskon olevani. Erityisherkkä. Sille on olemassa oikein määritelmäkin Erityisherkät ry:n sivuilla:

"Erityisherkkyys on synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus. Erityisherkän ihmisen (engl. Highly Sensitive Person, HSP) hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista laajemmin ja syvällisemmin. Käytännössä se ilmenee tarkkana havainnointikykynä, kokemisen syvyytenä sekä monipuolisena ja syvällisenä asioiden käsittelykykynä. Herkän ihmisen voimakas kokemusmaailma on vaikeasti avattavissa ihmiselle, joka ei itse ole erityisherkkä. Monet erityisherkät tuntevat olevansa ulkopuolisia ja erilaisia tämän vuoksi. Erityisherkkyys lisää alttiutta kuormittua ja herkät voivat kokea ristiriitaa ympäristön vaatimusten ja omien tarpeidensa välillä. Tunnistaessaan ominaisuuden itsessään ja löytäessään vertaisiaan erityisherkän ihmisen itsetuntemus ja omanarvontunto lisääntyvät. Tällöin hänellä on paremmat valmiudet huolehtia jaksamisestaan."

Olisitko uskonut, että 15-20 prosenttia ihmisistä ovat erityisherkkiä? Näin esittää aiheeseen perehtynyt yhdysvaltalainen psykologi Elaine Aron. Tiedän, että testeihin on aina syytä suhtautua kriittisesti, mutta tein mm. Aronin testin erityisherkkyydestä. Se antaa suuntaviivoja sille onko ihmisellä taipuvaisuutta erityisherkkyyteen. Oma tulokseni oli 18/27.

Ne, jotka saavat 14 tai enemmän tästä testistä, saattavat olla erityisherkkiä ihmisiä. Yksi testi ei toki kerro kaikkea ja lopputulokseen saattaa vaikuttaa mm. testipäivän mieliala. Olen kuitenkin tehnyt pidemmällä aikavälillä useamman testin ja kaikkien tulokset viittaavat samaan lopputulokseen.

Olen vastannut kysymyksiin rehellisesti ja liioittelematta siten miten koen asiat. Taipuvuus erityisherkkyyteen on riittävä termi minulle antamaan selityksiä omalle kokemusmaailmalleni. Testitulokset eivät tietenkään vastaa diagnoosia, mutta niiden kautta voi arvioida itseään.




Olin jo lapsena herkkä reagoimaan ympäristööni: pelkäsin kovia ääniä ja meteliä, esillä olemista, sosiaalisia tilanteita ja uusien asioiden kohtaamista. Toisaalta olin jo silloin herkkä tuntemaan empatiaa, lukemaan muita ja lumoutumaan kauniista asioista kuten musiikista ja kuvista. Sisäinen maailmani oli mielikuvitusrikas ja sieltä käsin oli turvallista tarkkailla ympäristöä. Ennen kaikkea tarvitsin tilaan ympärilleni olla ja hengittää.

Minua pelottivat sellaiset asiat, jotka tuntuivat luonnistuvan muilta alun jännityksen jälkeen ihan itsestään. Ensimmäisellä luokalla pelkäsin kouluun menoa. Todella paljon. Ensimmäinen kuukausi käytiin minun, äidin ja opettajan tahtojen taistoa siitä, saadaanko kauhusta kankea neiti sisälle luokkaan vai ei. Pikkuhiljaa koulutie lähti sujumaan, vaikka koulukiusaaminen näytti myös ohessa omat kasvonsa. Siitä ei tässä kohtaa enempää, sillä joku osui sillä saralla kohdilleen: aloin ystävystymään ja kiusaaminen loppui.

Olin teininä se hiljainen tarkkailija, mukana menoissa ja kaveriporukoissa, mutta aina sivustakatsojan roolissa. Olin varauksellinen uusien ihmisten suhteen, tarkkailin pitkään ja tutustuin hitaasti. En tietoisesti valiten, vaan se oli minulle luonteenomaista. Jotkut ihmiset löysivät ujon ja hiljaisen kuoren takaa oman elämänsä tutkimusretkeilijän ja seikkailijan ja näille ihmisille annoin itseni kokonaan. Avasin sieluni ja sain olla sitä mitä olen.

Vuodet ovat kasvattaneet ja toisaalta oman ajatusmaailman ja toiminnan jatkuvasta syväluotaavasta analysoinnista on ollut etuakin. Nautin nykyään sosiaalisista tilanteista, mutta koen myös että tarvitsen kaksin verroin toipumisaikaa. Haluan vetäytyä omaan rauhaan. Olen toisinaan jopa uupunut kohtaamisista, virikkeistä ja ärsykkeistä. Siitäkin huolimatta, että olisin kokenut monet asiat myönteisesti.




En ole enää niin varauksellinen uusia ihmisiä kohtaan kuin ennen. Minusta on tullut jopa puhelias ja seuraan hakeutuva. Silti tykkään olla paljon kotona, varsinkin, kun työni tapahtuu ihmiskontaktien äärellä. Minulle on luonteenomaista pohtia asioita joka kantilta ja spekuloida vaihtoehtoja.

Saatan innostua asioista helposti teoriatasolla, mutta tosi paikan tullen emmin, sytyn hitaasti ja muutokset ahdistavat ja stressaavat minua. Suoraan sanottuna, minua pelottaa, vaikka olisin kuinka aikuinen. Toisaalta, kun liekki roihahtaa jotakin kohtaan, heittäydyn, omistaudun ja intoudun.

Muiden tunnetilat vaikuttavat minuun erityisen paljon, tuntuu, että imen muiden ihmisten tunnetilaviboja itseeni ilman suodatinta. Havainnoin jatkuvasti ympäristöäni, aistin ihmisten tunnetiloja ja luen vivahteita ihmisten kohtaamisista. Tasapainottelen siinä rinnalla omien tunnekokemusteni kanssa.

Luin, että herkkä ihminen aistii herkemmin aistiärsykkeitä. On totta, että reagoin voimakkaasti hajuihin, makuihin, kirkkaisiin valoihin ja ihmisten välisiin sanattomiin viesteihin. Olen suorittaja ja erittäin tunnollinen, joskus oman jaksamisen ylitsekin. Pyrin hallitsemaan kokonaisuuksia ja pitämään siimat käsissäni.

Toisaalta nautin koordinoinnista, mutta uuvun myös useiden asioiden hallitsemisesta samanaikaisesti. Välillä tuntuu, että menetän hallinnan tunteen, kun kokemusmaailmani on niin valtava. Reagoin voimakkaasti omiin ajatuksiini ja tunteisiini. Tunnen ylikuormittuvani hektisestä arjesta ja minun on vaikea sovittaa omaa sisäistä maailmaani arjen vaatimuksiin.

Vastuut kuormittavat minua, siitä huolimatta, että minussa asuu kunnianhimo. Koen oloni usein kuin sieluni olisi alasti muiden edessä. Oikeudenmukaisuus on minulle hyvin tärkeää, ja koen hyvin vahvasti jos se ei toteudu. Voin suorastaan pahoin.




Välillä tuntuu, että tässä yhteiskunnassa, ei tunnu olevan tilaa erityisherkkyydelle. Ainakaan sitä ei saisi myöntää julkisesti tai sanoa ääneen. Esittämäni tunnetilat ja toimintatavat leimataan helposti laiskuudeksi, välinpitämättömyydeksi, epävarmuudeksi tai sille haetaan syytä aivojen kemiallisesta epätasapainosta. Toki olen itsekin miettinyt paljon sitä mikä minussa on vikana, kun en ole tunnut löytävän paikkaani edes aikuistuttuani. Olen lapsesta asti miettinyt, että olen kuin magneetti ympäristön ärsykkeille niin hyvässä kuin pahassa.

Tänä keväänä minusta on tuntunut, että monelle asialle löytyisi selitys erityisherkkyydestä. Luin eräästä artikkelista, että erityisherkkää ihmistä ei tarvitse korjata, hän ei ole rikki. Kuinka vapauttava ajatus! En ole outo, vaan olen taipuvainen herkkyyteen. Erityisherkkyys ei ole vamma, vaan synnynnäinen ominaisuus, joka perustuu hermojärjestelmään. Herkkyyteen kokea, aistia ja reagoida.

Herkkyys ei ole heikkous tai se ei tee ihmisestä huonompaa. Koen, että se on haittapuolistaan huolimatta myös rikkaus, josta ammentaa pohjattomasti. Osa herkkyyttä on nähdä kauneutta odottamattomissa paikoissa, lumoutua pienistä arkisista iloista, ohikiitävistä hetkistä, muotojen sinfoniasta, tunnetiloista, liikuttua teatterista, kirjoista ja sanoituksista, sommitella näkemäänsä kuviksi ja aistia kanssaihmisiä.

Se on heittäytymistä kirjoittamiseen, omien ajatusten sanoiksi pukemista, hetkien taltioimista muistikortille, leikkimielisyyttä, ymmärrystä toisia kohtaan, pohdintaa, myönteisten tunteiden kokemisen ihanuutta, tilannetajua ja tekemisen intensiteettiä. Jos se, mitä juuri totesin, on herkkyyttä, se on minusta olemisen kauneutta.




Lähdetietoja eritysherkkyydestä:  

Testaa oletko erityisherkkä:
Ilse Sandin testi suomeksi

Kirjallisuutta:
Kauko Kämäräinen: Herkkyyksiä ja väristyksiä, Kustannus Kääntöpuoli, 2015
Janna Satri: Sisäinen lepatus – herkän ihmisen tietokirja, Basam Books Oy, 2014
Elaine Aron: HSP - Erityisherkkä ihminen, Nemo, 2013
(Elaine Aron: Highly Sensitive Person)

Misorella

4 kommenttia :

  1. Erityisherkkä olen minäkin. Oli hienoa löytää määritelmä ominaisuuksilleen. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoisen ahaa-elämyksen koin itsekin, kun ensimmäisen kerran törmäsin termiin. On jotenkin helpottavaa löytää omille tuntemuksilleen sanat. Hyvää viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  2. Tunnistan kyllä sinusta nuo jutut, että pohdiskelet pitkään ja olet äärimmäisen hyvä kuuntelija, usein tuleekin jälkeenpäin olo, että sinulle tulee puhuttua ummet ja lammet, koska osaat kuunnella etkä keskeytä. Pitäisi enemmän muistaa antaa suunvuoro toisellekin. Ihanaa viikonloppua, hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru luottamuksesta! On ilo kuunnella ja vastaukset tulevat aina suoraan sydämestä. <3 Neuvojen laadusta en mene tosin aina takuuseen, mutta parhaani yritän pukea ajatuksia sanamuotoonsa. :D Me ollaan kaikki niin ihanan erilaisia. :)

      Poista