Myönteisen ajattelun voima

24. helmikuuta 2015



Olen pyöritellyt mielessäni paljon otsikon sanoja. Erityisesti viime kuukausien aikana. Vielä viime vuoden puolella ajatus tuntui kaukaiselta, johtuen mietteistä joita päiväni pitivät sisällään. Jotenkin arki alkoi syödä seiniä hyvältä ololta ja lopulta putosi pois osittain myös pohja. Omat fiilikset elämänkulusta hakivat muotoaan.

Pari kuukautta sitten niiden ulkomuoto oli varsin ruma. Ajatukset pyörivät samaa myrkyllistä kehäänsä, ruokkien omaa pahaa oloa. Negatiivisuuden musta aukko meinasi nielaista ja pahinta on, että itse annoin sen tapahtua. Kenties suurin syy omalla kohdallani omien ajatusten kieroutumiseen oli se, että en jaksanut nähdä muita katsontatapoja asioille.

Koin olevani hukassa. Löin päätäni seinään niiden asioiden kanssa, jotka eivät olleet hyvin, joita en ollut saavuttanut tai jotka eivät tuntuneet tapahtuvan. Arjen epämieluisat rakenteet tuntuivat olevan järkähtämättömiä ja kaatuivat päälle.

Rakentavia korjausajatuksia arjen parantamiseksi syntyi pääni sisällä nolla, mutta elämäntilanteen huonoista puolista kertyi kyllä satoja mietteitä. Niiden kanssa ei ollut kiva kaveerata. Nyt ollaan palattu jo takaisin polun aurinkoisemmalle puolelle. Sitä ennen piti saada hyvistä ajatuksista kiinni, mutta olla myös valmis ottamaan vastaan käänteentekevä oivallus.

Ennen kuin sana myönteinen löysi paikkansa ajatuksen alkuun, sen tilalla asui tiukasti adjektiivi negatiivinen. Aina asiat eivät ole olleet niin huonosti, vaikka alamäkiä on ollut ennenkin. Viimeinen vuosi on kuitenkin antanut paljon ajattelemisen aihetta.

Eikä aina siinä parhaassa mielessä. Olen miettinyt usein viime kuukausien aikana miten perusiloinen, pilke silmäkulmassa maailmaa katsova, arjessa kauneutta näkevä nainen voi eksyä syrjään valoisalta polulta? Varsinkin, kun kaikki näytti olevan päällisin puolin olevan hyvin.

Olen todennut olevani erityisen herkkä. Otan negatiiviset ihmiset ja epämieluisat elämäntapahtumat usein varsin raskaasti. Olen sen myötä taipuvainen toivottomuudessa rypemiseen. Mikä sitten oli niin kovin musertavaa omassa arjessani?

Sanotaanko vaikka niin, että samaan yhtälöön eksyi liian monta negatiivista ihmistä päivittäiseen elämääni. Henkilöitä, joita en voinut itse valita. Koristeena kakun päälle, tunne, että koin olevani vankina omassa arjessani ajankäytöllisesti ja taloudellisen pärjäämisen osalta. Kummatkin syyt samasta lähteestä.

Lisänä kasvava pahoinvointi siitä, että ei ollut resursseja tehdä sitä mitä olisi itse halunnut. Unohtamatta negatiivisen energian määrää ja epäkohtia, jotka jouduin kohtaamaan päivittäin arjen velvollisuuksissa.




Voin lopulta niin huonosti, että aloin saada fyysisiä oireita. Lähipiirikin alkoi olla huolissaan. Viime jouluna oli niin väsynyt ja toivoton, että purskahdin itkuun pienemmistäkin syistä. Tasapainottelin elämän iloisten asioiden ja oman oloni kanssa.

Alakulo tuntui kuitenkin ajoittain voittavan liian monta peräkkäistä erää. Etsin ulospääsyä. Tosin saatoin jopa kieltäytyä näkemästä sitä. Pahasta olosta oli tullut vieras, jota tuli ruokkia. Siitä huolimatta suoritin urhoollisesti arjen välttämättömyydet. Ironista sinänsä, että juuri ne olivat negaatiota ruokkiva lähde.

Tammikuussa sain läheiseltäni viestinä linkin postaukseen, joka pysäytti. Vaikka olin niin syvällä ajatusten noidankehässä, niin tämä teksti toi mukanaan uusia ajatuksia. Pääpiirteittäin tekstissä kerrottiin, miten oma ajattelu ruokkii itseään.

Aivot uskovat sen todellisuuden, jonka itse luo. Oletteko koskaan ajatelleet, että omaa elämää voi muuttaa ajatuksen voimalla? Kuulostaako liian teennäiseltä tai hyvältä ollakseen totta? Tekstin luettuani mietin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voin joko voida aina vaan huonommin tai yrittää tehdä asialle sen, minkä juuri sillä hetkellä mahdan.

Tekstin luettuani aloin ajattelemaan aamuisin, että tästä tulee hyvä päivä. Siitäkin huolimatta, että en ole aamuihminen, väsytti, inhotti, harmitti, ulkona oli kurja ilma tai useimmiten halusin tehdä jotain aivan muuta kuin arjen päivärytmi tarjosi. Aloin myös tietoisesti kiertää päivän aikana mieleen hiipivät negatiiviset ajatukset ja keksimään niille parempia korvaajia.

Arjen pääpiirteet eivät muuttuneet tuon ajatuksen myötä, mutta oma ajatteluni kylläkin. Haen yhä muutosta arkeeni, mutta nyt siinä on kannustimena myönteisempi sävy. Samat ongelmat ovat edelleen olemassa, mutta en anna niiden ottaa enää yliotetta.

Itsensä kanssa on helpompi elää, kun blokkaa negatiiviset ajatukset ja haalii tilalle myönteisiä. Uskon siihen, että myönteiset ajatukset vetävät puoleensa myönteisiä seuraamuksia. Saan siitä hyvää oloa ja toivoa, jonka voimalla jaksaa huomattavasti paremmin. Se ei tarkoita tosiasioiden kieltämistä tai vääryyksien vähättelyä.

Niin kauan kuin oma arki ei ole sitä mitä toivoisi, pieni itsensä huijaaminen ajattelun voimalla kantaa parempaa tulosta kuin epäkohdissa rypeminen. Ainakin silloin, kun muutokset johonkin toiseen tilaan ovat hitaampia kuin toivoisi.




On myös fakta, että tarvitsen muutosta. En väitä, että pelkkä ajattelun muutos on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Kaikkea ei voi parantaa pelkällä oman ajattelun voimalla tai hyvällä tahdolla. Monessa asiassa myönteisen ajatusmallin voima voi kuitenkin yllättää.

Tiedän kyllä, että aina ei voi olla hyvä mieli ja ajatella myönteisesti. Huonoja uutisia tulee kaikille ihmisille viikoittain, epämieluisia ja ikäviäkin asioita osuu kohdalle. Minullakin on edelleen päiviä, kun harmittaa. Kaikki. Se on sallittua ja erittäin luvallista. Joskus jopa erittäin aiheellista.

Se on ihmiselämää, johon kuuluu eri tunteet ja tapahtumat. Halusimme tai ei. Olen kuitenkin huomannut, että vastoinkäymisistä selviää paremmin, kun rakentaa ajattelunsa myönteiselle pohjalle. Itsensä kanssa on helpompi olla, kun sallii itsensä kokea hyviä asioita. Kaikilla asioilla on kaksi puolta, niillä huonoillakin.

Ajattelutavan muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Se ottaa aikaa ja päättäväisyyttä. Olen kuitenkin huomannut, että olen viikkojen kuluessa palannut ylistressaantuneesta itkeskelijästä takaisin omaksi itsekseni. Ero entiseen on se, että olen löytänyt uusia välineitä kohdata arjen haasteet. Olen vasta opettelemassa myönteisen ajattelun aakkosia.

Tärkein tunne on kuitenkin, että olen tainnut ensimmäisen kerran todella ymmärtää niiden voiman. Se ei tarkoita sitä, että kaikki on vain ihanaa tästä eteenpäin. Joskus jotkin elämän rakenteet aiheuttavat kiukkua. Silloin voi kuitenkin valita jääkö lietsomaan tunnetilaa, vai antaako sen mennä parempien asioiden tieltä.

Kirjoitan tämän postauksen siksi, että voin tarvittaessa palata tähän myös itse. Mikäli kävisi niin, että myönteisen ajattelun nappi jämähtäisi pauselle. Aina voi myös toivoa, että joku muu saa ajatuksesta kiinni ja uutta suuntaa ajattelulleen. Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti, vaikka asiaa olikin paljon.

P.S. Tässä linkki postaukseen, jossa kerrotaan 5 asiaa, joita sinun tulisi tietää aivoistasi.
Heräsikö sinulla ajatuksia ajatuksen voimasta?  

Misorella

4 kommenttia :

  1. Olet minusta aika hyvin jo ajatuksiasi tsempannut - en itse usko siihen yltiöpäiseen hokkuspokkustemppuun: ajattele positiivisesti -hokemaan, vaan juuri tuollaiseen hiljalleen tapahtuvaan mielen virittämiseen näkemään ne myönteiset asiat. Eikä se tarkoita sitä, että ne kielteiset asiat kielletään - niille ei vain anneta valtaa hallita elämää. Itselläni auttoi aikoinaan neuvo, jonka sain fibromyalgiakuntoutuksessa: kirjoita päivittäin ylös 5 kiitoksen aihetta. Siitä olen uudenvuodenlupauksissani postannutkin parina vuotena - ja kiitosvihko täyttyy säännöllisesti - ei ihan joka päivä, mutta sen verran usein, että väkisinkin tajuaa, miten paljon sitä hyvää elämässä loppujen lopuksi on.
    Kaikkea hyvää ja kaunista sinun elämääsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja! <3 Muutos tapahtuu hitaasti ja niin tekee myös eheytyminen. Nyt helmikuun lopulla olen voinut todeta jo ääneen, että minä voin paremmin. Se tunne on valtavan hyvä! Olenkin miettinyt, jos aloittaisin kiitollisuuspäiväkirjan kirjoituksen. Se voisi olla seuraava luonteva askel. Kiitos ajatuksistasi! Kaikkea hyvää! <3

      Poista
  2. Voi mä niin ymmärrän. Olen itse peruspessimisti ja jokaisesta vastoinkäymisestä tulee maailmanloppu. Siksinolen ihan aktiivisesti työstänyt ajatuksia ja yritän etsiä arjesta kivoja asioita ja laittaa niutä ylös esim.blogiin. Hienoa, että voit paremmin ja kyllä, ajatuksilla on hurja voima. Halauksia, ens viikolla nähdään! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen viime aikoina todennut myös sen, että herkkyydessä ei ole mitään pahaa. Silloin kokee ja poimii niin moniulotteisia vivahteita myös myönteisessä mielessä elämästä. :) Sellaisia taidamme olla molemmat. <3 Halaus sanoistasi. Ensi viikolla nähdään! <3

      Poista