Koti on siellä missä sydän milloinkin on

16. helmikuuta 2015



Talviaurinko kietoi lapsuuskodin verannan ikkunat valoonsa viime visiitillä. 
Ikkunalaudoilla hymyilyttivät äidin talvikoristeet. Ajatuksella asetellut.
Nämä ikkunat nähdessään sitä tuntee aina saapuneensa kotiin.
Tulleensa perille kuluvaan hetkeen, mutta myös muistojen pariin.
Tärkein tunteista on, että kokee olevansa tervetullut ja odotettu.
Vaikka oma koti on toisaalla ja se tärkein, joskus 
isollekin tytölle tulee koti-ikävä.
Ikävä äitiä.

Misorella

8 kommenttia :

  1. Niin tuleekin. Ja hyvä niin. Äidin ikävä on hyvää ikävää <3

    VastaaPoista
  2. Ihana, ihana kuva! <3 Se vangitsee niin paljon. Verannan, mutta heijastaa myös molemmin puolin.
    Siitä syntyy mainitsemasi muistot, tuttuus ja turvallisuus. Tapa, jolla nyt toteutat esteettistä näkemystäsi, istutettu sinuun jo ihan pienenä. ��<3
    T: Serkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen serkkuseni sanoit! <3 Kiitos kauniista sanoistasi!

      Poista
  3. Koti kotiin on aina ihana mennä :) Ei ole äidin voittanutta! <3
    xx J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti on itselleni peruskallio, johon voi luottaa. Se tunne, että tietää olevansa kaivattu, puolin ja toisin. <3

      Poista
  4. Sitä on aina kaksi kotia, lapsuudenkoti ja se nykyinen oma koti. <3 Aurinkoista viikkoa Misorella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! <3 Ihanaa viikkoa sinullekin! :)

      Poista