Myönteisen ajattelun voima

24. helmikuuta 2015



Olen pyöritellyt mielessäni paljon otsikon sanoja. Erityisesti viime kuukausien aikana. Vielä viime vuoden puolella ajatus tuntui kaukaiselta, johtuen mietteistä joita päiväni pitivät sisällään. Jotenkin arki alkoi syödä seiniä hyvältä ololta ja lopulta putosi pois osittain myös pohja. Omat fiilikset elämänkulusta hakivat muotoaan.

Pari kuukautta sitten niiden ulkomuoto oli varsin ruma. Ajatukset pyörivät samaa myrkyllistä kehäänsä, ruokkien omaa pahaa oloa. Negatiivisuuden musta aukko meinasi nielaista ja pahinta on, että itse annoin sen tapahtua. Kenties suurin syy omalla kohdallani omien ajatusten kieroutumiseen oli se, että en jaksanut nähdä muita katsontatapoja asioille.

Koin olevani hukassa. Löin päätäni seinään niiden asioiden kanssa, jotka eivät olleet hyvin, joita en ollut saavuttanut tai jotka eivät tuntuneet tapahtuvan. Arjen epämieluisat rakenteet tuntuivat olevan järkähtämättömiä ja kaatuivat päälle.

Rakentavia korjausajatuksia arjen parantamiseksi syntyi pääni sisällä nolla, mutta elämäntilanteen huonoista puolista kertyi kyllä satoja mietteitä. Niiden kanssa ei ollut kiva kaveerata. Nyt ollaan palattu jo takaisin polun aurinkoisemmalle puolelle. Sitä ennen piti saada hyvistä ajatuksista kiinni, mutta olla myös valmis ottamaan vastaan käänteentekevä oivallus.

Ennen kuin sana myönteinen löysi paikkansa ajatuksen alkuun, sen tilalla asui tiukasti adjektiivi negatiivinen. Aina asiat eivät ole olleet niin huonosti, vaikka alamäkiä on ollut ennenkin. Viimeinen vuosi on kuitenkin antanut paljon ajattelemisen aihetta.

Eikä aina siinä parhaassa mielessä. Olen miettinyt usein viime kuukausien aikana miten perusiloinen, pilke silmäkulmassa maailmaa katsova, arjessa kauneutta näkevä nainen voi eksyä syrjään valoisalta polulta? Varsinkin, kun kaikki näytti olevan päällisin puolin olevan hyvin.

Olen todennut olevani erityisen herkkä. Otan negatiiviset ihmiset ja epämieluisat elämäntapahtumat usein varsin raskaasti. Olen sen myötä taipuvainen toivottomuudessa rypemiseen. Mikä sitten oli niin kovin musertavaa omassa arjessani?

Sanotaanko vaikka niin, että samaan yhtälöön eksyi liian monta negatiivista ihmistä päivittäiseen elämääni. Henkilöitä, joita en voinut itse valita. Koristeena kakun päälle, tunne, että koin olevani vankina omassa arjessani ajankäytöllisesti ja taloudellisen pärjäämisen osalta. Kummatkin syyt samasta lähteestä.

Lisänä kasvava pahoinvointi siitä, että ei ollut resursseja tehdä sitä mitä olisi itse halunnut. Unohtamatta negatiivisen energian määrää ja epäkohtia, jotka jouduin kohtaamaan päivittäin arjen velvollisuuksissa.




Voin lopulta niin huonosti, että aloin saada fyysisiä oireita. Lähipiirikin alkoi olla huolissaan. Viime jouluna oli niin väsynyt ja toivoton, että purskahdin itkuun pienemmistäkin syistä. Tasapainottelin elämän iloisten asioiden ja oman oloni kanssa.

Alakulo tuntui kuitenkin ajoittain voittavan liian monta peräkkäistä erää. Etsin ulospääsyä. Tosin saatoin jopa kieltäytyä näkemästä sitä. Pahasta olosta oli tullut vieras, jota tuli ruokkia. Siitä huolimatta suoritin urhoollisesti arjen välttämättömyydet. Ironista sinänsä, että juuri ne olivat negaatiota ruokkiva lähde.

Tammikuussa sain läheiseltäni viestinä linkin postaukseen, joka pysäytti. Vaikka olin niin syvällä ajatusten noidankehässä, niin tämä teksti toi mukanaan uusia ajatuksia. Pääpiirteittäin tekstissä kerrottiin, miten oma ajattelu ruokkii itseään.

Aivot uskovat sen todellisuuden, jonka itse luo. Oletteko koskaan ajatelleet, että omaa elämää voi muuttaa ajatuksen voimalla? Kuulostaako liian teennäiseltä tai hyvältä ollakseen totta? Tekstin luettuani mietin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voin joko voida aina vaan huonommin tai yrittää tehdä asialle sen, minkä juuri sillä hetkellä mahdan.

Tekstin luettuani aloin ajattelemaan aamuisin, että tästä tulee hyvä päivä. Siitäkin huolimatta, että en ole aamuihminen, väsytti, inhotti, harmitti, ulkona oli kurja ilma tai useimmiten halusin tehdä jotain aivan muuta kuin arjen päivärytmi tarjosi. Aloin myös tietoisesti kiertää päivän aikana mieleen hiipivät negatiiviset ajatukset ja keksimään niille parempia korvaajia.

Arjen pääpiirteet eivät muuttuneet tuon ajatuksen myötä, mutta oma ajatteluni kylläkin. Haen yhä muutosta arkeeni, mutta nyt siinä on kannustimena myönteisempi sävy. Samat ongelmat ovat edelleen olemassa, mutta en anna niiden ottaa enää yliotetta.

Itsensä kanssa on helpompi elää, kun blokkaa negatiiviset ajatukset ja haalii tilalle myönteisiä. Uskon siihen, että myönteiset ajatukset vetävät puoleensa myönteisiä seuraamuksia. Saan siitä hyvää oloa ja toivoa, jonka voimalla jaksaa huomattavasti paremmin. Se ei tarkoita tosiasioiden kieltämistä tai vääryyksien vähättelyä.

Niin kauan kuin oma arki ei ole sitä mitä toivoisi, pieni itsensä huijaaminen ajattelun voimalla kantaa parempaa tulosta kuin epäkohdissa rypeminen. Ainakin silloin, kun muutokset johonkin toiseen tilaan ovat hitaampia kuin toivoisi.




On myös fakta, että tarvitsen muutosta. En väitä, että pelkkä ajattelun muutos on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Kaikkea ei voi parantaa pelkällä oman ajattelun voimalla tai hyvällä tahdolla. Monessa asiassa myönteisen ajatusmallin voima voi kuitenkin yllättää.

Tiedän kyllä, että aina ei voi olla hyvä mieli ja ajatella myönteisesti. Huonoja uutisia tulee kaikille ihmisille viikoittain, epämieluisia ja ikäviäkin asioita osuu kohdalle. Minullakin on edelleen päiviä, kun harmittaa. Kaikki. Se on sallittua ja erittäin luvallista. Joskus jopa erittäin aiheellista.

Se on ihmiselämää, johon kuuluu eri tunteet ja tapahtumat. Halusimme tai ei. Olen kuitenkin huomannut, että vastoinkäymisistä selviää paremmin, kun rakentaa ajattelunsa myönteiselle pohjalle. Itsensä kanssa on helpompi olla, kun sallii itsensä kokea hyviä asioita. Kaikilla asioilla on kaksi puolta, niillä huonoillakin.

Ajattelutavan muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Se ottaa aikaa ja päättäväisyyttä. Olen kuitenkin huomannut, että olen viikkojen kuluessa palannut ylistressaantuneesta itkeskelijästä takaisin omaksi itsekseni. Ero entiseen on se, että olen löytänyt uusia välineitä kohdata arjen haasteet. Olen vasta opettelemassa myönteisen ajattelun aakkosia.

Tärkein tunne on kuitenkin, että olen tainnut ensimmäisen kerran todella ymmärtää niiden voiman. Se ei tarkoita sitä, että kaikki on vain ihanaa tästä eteenpäin. Joskus jotkin elämän rakenteet aiheuttavat kiukkua. Silloin voi kuitenkin valita jääkö lietsomaan tunnetilaa, vai antaako sen mennä parempien asioiden tieltä.

Kirjoitan tämän postauksen siksi, että voin tarvittaessa palata tähän myös itse. Mikäli kävisi niin, että myönteisen ajattelun nappi jämähtäisi pauselle. Aina voi myös toivoa, että joku muu saa ajatuksesta kiinni ja uutta suuntaa ajattelulleen. Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti, vaikka asiaa olikin paljon.

P.S. Tässä linkki postaukseen, jossa kerrotaan 5 asiaa, joita sinun tulisi tietää aivoistasi.
Heräsikö sinulla ajatuksia ajatuksen voimasta?  

Misorella

Ioanna Kourbela - Exclusive SS15

21. helmikuuta 2015



Täällä fiilistellään kesää turkoosin meren, auringon ja raikkaiden värien äärellä! Kuvien kautta tosin. Mikä sen parempaa kuin mielikuvamatkailla, kun ulkona on harmaata, kylmä ja tuulee vähemmän lempeästi. Ioanna Kourbelan Exclusive SS15 -mallisto vie Kreikan rannoille johdattaen ajatukset tulevan suven pukeutumiseen.




Poimin laajasta Memoria-mallistosta omat suosikkini fiilistelyn lomassa. Varoituksen sana: näistä kuvista tulee valtava lomankaipuu ja ikävä kesäkuukausien lämpöä. Sivuoireena voi ilmetä mielihaluja, sillä ainakin omassa mielessäni vilisee ajatuksia siitä, mitä oma vaatekaappi kaipaisi ensi kesäksi.




Minuun vetosivat malliston klassiset mekot, harsomaiset neuleet ja hieman yllättäen räikeät värit joiden vastapainona nähdään puhtaan valkoista ja mustaa. Kuten ennenkin, suunnittelijan kädenjäljessä vetoavat selkeät linjat ja vaatteiden ilmavuus. Mallisto on mielestäni raikas, naisellinen ja huolettoman rento. Lisäksi Kourbelan SS15-malliston kuvat ovat erittäin kauniita. Tällä kertaa en malttanut olla ottamatta mukaan muutamaa kuvaa, joissa esitellään myös miesten kevätkesämallistoa.




Kyllähän te tiedätte rakkauteni mekkoihin! Alla oleva valkoinen maximekko mustilla yksityiskohdilla oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kun sain malliston kuvat käsiini, tämän kohdalla pääsi suustani "ei voi olla totta", niin, että kanssa-asukkikin ihmetteli mitä sitä taas ihastellaan. Eihän tähän muuta voi sanoa kuin olen yhä syvemmin ihastunut Kourbelan vaatteisiin. Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, että kreikkalaisesta muotibrändistä tulisi yksi suosikkimerkeistäni.




Postauksen kuvat: Ioanna Kourbelan pressikuvat.  
Edelliset mallistoesittelyt löydät blogistani: AW14
 Omia asukuviani Kourbelan vaatteista ja asusteista löydät blogistani: x, x, x, x, x.

Misorella

Koti on siellä missä sydän milloinkin on

16. helmikuuta 2015



Talviaurinko kietoi lapsuuskodin verannan ikkunat valoonsa viime visiitillä. 
Ikkunalaudoilla hymyilyttivät äidin talvikoristeet. Ajatuksella asetellut.
Nämä ikkunat nähdessään sitä tuntee aina saapuneensa kotiin.
Tulleensa perille kuluvaan hetkeen, mutta myös muistojen pariin.
Tärkein tunteista on, että kokee olevansa tervetullut ja odotettu.
Vaikka oma koti on toisaalla ja se tärkein, joskus 
isollekin tytölle tulee koti-ikävä.
Ikävä äitiä.

Misorella

Juoksemassa tärkeän asian puolesta

14. helmikuuta 2015



Olin eilen juoksemassa kaverin kanssa Olympiastadionin ympäristössä 10 kilometrin lenkin Winter Run Helsinki hyväntekeväisyysjuoksutapahtumassa. Winter Run Helsingin tuotosta puolet ohjataan Team Elina Jouhkin #PinkWheels-syöpäkeräykseen. Juoksutapahtuman tarkoituksena on kerätä rahaa Syöpäsäätiölle ja tuoda huomiota SPR:n kantasolurekisterille. Lisätietoa keräyksestä löydät täältä ja SPR:n kantasolurekisteristä täältä.

Lähdimme seuralaiseni kanssa reitille iloisin mielin leudossa talvisäässä, vaikka ilmassa olikin hieman sadetta. Juoksukenkiin kiinnitettävät nastat pitivät naiset tiellä moitteettomasti ja olivat ehdottomasti hyvä sijoitus oman turvallisuuden kannalta. Reitin varrella oli varsin jäisiä osuuksia ja erityisesti mäet olisivat olleet haasteellisia ilman kunnon pitoa. Kuukauden juoksutreenien jälkeen kymppi taittui omalta osaltani aikaan 1:1:55, mihin on syytä olla tyytyväinen.

Taisin vannoa viime syksyn rapakunnossa vedetyn puolikkaan jälkeen, että en enää juokse yhdessäkään juoksutapahtumassa. Saattoi olla niinkin, että juoksu jäi koko loppu syksyn ajaksi unholaan. Kummasti se into löytyi, kun tammikuussa sain odottamatonta treeniseuraa lähempää kuin osasin odottaakaan. Ei tarvinnut kahta kertaa sen jälkeen miettiä lähdenkö mukaan juoksutapahtumaan, kun eräs toinen kaveri ehdotti osallistumista. Erityisen ihanaa onkin, että juoksun ilo on löytynyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös talvikuukausina.

Misorella

Bleiseri vuosimallia 2001

12. helmikuuta 2015



Lapsuuskodin aarteiden kätköistä löytyi muistoja, tällä kertaa vuodelta 2001.
Eikä mikä tahansa muisto, vaan ylioppilasasun bleiseri.
Vaaleansininen tuntui raikkaalta valinnalta aurinkoiseen päivään.
Tuumin, että tämän yksilön voisi pakata mukaan kotimatkalle Helsinkiin.
Varsinainen paluu menneisyyteen.

Misorella

Helmikuun kauneussuosikit

7. helmikuuta 2015

*Sisältää blogin kautta saatuja tuotteita.



Tässä kuussa kosteutetaan huulia, hellitään silmänympärysihoa ja kuoritaan iho silkinpehmeäksi.




 Hurraw! -huulirasvat*

En olisi uskonut tätä päivää tulevan, että liputan jonkin tietyn huulirasvamerkin puolesta! Hurraw! -huulirasvoja on kehuttu blogeissa ja lehdissä ylistävästi. Olen kuullut hyviä käyttökokemuksia myös omien tuttujeni suusta. En siis malttanut olla kokeilematta!

Enpä arvannut, että se olisi menoa ja ihastuisin raakoihin huulirasvoihin. Luit oikein, raakoihin! Hurraw! -huulirasvat on valmistettu luonnon raaka-aineista, joita ei ole kuumennettu yli 47 asteen. Kyseessä on huulirasvatuoteperhe, jonka jäsenet ovat vegaanisia, soijattomia, gluteenittomia ja niitä ei ole testattu eläimillä.

Huulirasvojen useimmat maut tulevat puhtaista eteerisistä öljyistä ja muut maut on valmistettu uuttamalla tai tislaamalla 100  % luonnon raaka-aineista. Makuvaihtoehtoja on yli parikymmentä, joten valinnanvaraa löytyy. Minulla on ollut testissä maut vihreä tee ja manteli.

Mantelihuulivoide on perusraaka-aine kaikissa huulivuoteissa. Vihreä tee -huulivoide eroaa muusta makuvalikoimasta sillä, että siinä on hampunsiemenistä kylmäpuristettua luomuöljyä. Näistä huulirasvoista on tullut osa iltarutiiniani, koska olen ottanut tavaksi kosteuttaa huulia erityisesti öisin. Päivisin, kun on huulipunien vuoro.




V10 Plus LX-silmänympärysvoide*

Minulla on ollut lapsesta saakka tummat silmänaluset ja taipumus turvotukseen silmien alla. Ajoittain huonosti nukutut yöt ovat omiaan lisäämään tätä efektiä. Olen käynyt läpi useita silmänympärysvoiteita.

Nyt tuntuu siltä, että olen löytänyt sellaisen, joka todella auttaa ongelmaani. Japanilaisen apteekkikosmetiikkasarjan V10Plus LX-silmänympärysvoide lupaa valoa ja vahvuutta silmänympärysalueelle. Se tarkoittaa tummien silmänalusten häivytystä, ihon kiinteytystä ja heleytystä. Moni tuote on vastannut siihen tarpeeseen, että silmänympärysihoni on tuntunut kosteutetulta.

Tämä tuote näyttää kuitenkin laskevan silmänalusten turvotusta huomattavasti. Mikä on tietysti huippujuttu! Silmänalusten tummuutta tuote ei ole kadottanut täysin, mutta sitä varten on onneksi olemassa meikkikikkoja. Testijaksoa on nyt takana kolme kuukautta ja olen kovin viehtynyt tähän tuotteeseen. Se, mikä mietityttää, on voiteen reilu viidenkympin hinta. Mikäli haluat panostaa silmänympärysvoiteeseen, suosittelen kokeilemaan.




Garnier Body Oil Beauty Oil -vartalonkuorintavoide

Miltä kuulostaa kuorintavoide, joka sisältää argaani-, macadamia-, manteli- ja ruusuöljyä? Minuta se kuulosti varsin houkuttelevalta. Garnier Body Oil Beauty Oil -vartalonkuorintavoide on tarkoitettu elottoman oloiselle ja kuivalle iholle. Näin talviaikaan ei tarvitse kahdesti kysyä oliko tuotteelle tarvetta.

Kuorintavoiteen rakeet ovat cupuacu-siemeniä. Cupuacu on muuten sukua kaakaopuulle. Kuorintarakeet ovat sen verran karheita, että tuotetta ei suositella kasvojen herkälle iholle. Kuorinta poistaa tehokkaasti kuollutta ihosolukkoa vartalosta ja tekee ihosta pehmeän ja sileän tuntuisen.

Plussaa on se, että tuote huuhtoutuu suihkussa helposti pois iholta. Öljypohjaisen voiteen tuoksu on itämainen ja kuorinta jättää häivähdyksen hajusteesta myös suihkunraikkaalle iholle. Mikäli et suosi hajusteita, tämä ei kenties ole sinun juttusi.

*merkatut tuotteet saatu blogin kautta testiin.

Aikaisemmat kauneussuosikit-postaukset löydät täältä.

Lisätietoa tuotteista: