Luovuutta etsimässä - anna itsellesi lupa onnistua

15. marraskuuta 2014




Viime viikonloppuna olin kuuntelemassa luentoa, joka avasi yhden henkisen oven apposen selälleen. Oviaukosta puhaltamaan päässyt lempeä tuuli käytti tilaisuutta hyväkseen ja kuiski sieluun asti. Kenenkään läheisen sanat, eivät ole tuota ovea saaneet auki, sillä olen kieltäytynyt kuuntelemasta. 


Siinä oli ajoittain itkussa pitelemistä henkilökohtaisten oivallusten kanssa, kun puhuttiin luovuudesta, sen ruokkimisesta ja siitä mikä sitä estää. Ei kuitenkaan unohdeta positiivista energiaa, hymyä ja naurua, jota Krista Launonen toi mukanaan Helsinki Design Schoolin muotitoimittajaopiskelijoiden luokkaan luennoidessaan luovasta ajattelusta, kirjoittamisesta ja ideoinnista.


Yksi asia mihin usein sorrun ja jonka luennon avulla oivalsin, on se, että aloittaakseni jotakin minun pitäisi osata heti, olla omasta mielestäni täydellinen ja taitava. Nykyisessä koulutuksessani sain ensimmäisistä tehtävistäni kaksi nelosta ja erittäin hyvän ja kehuja sisältäneen kirjallisen palautteen. 


Siitä huolimatta tuijotin vain numeroita. En osannut iloita hyvästä palautteesta, vaan ajattelin surullisena, etten ollut täydellinen eli epäonnistuin. Luovuus-luennon alussa sain kolmannen tehtävän arvioinnin, tehtävän, joka oli tuottanut turhautumista ja päänvaivaa. 



Kuoressa koreili vitonen, perfektionisti minussa hurrasi, mutta ei osannut iloita edes siitä saavutuksesta, vaan surin jo etukäteen juuri palautettujen tehtävien tulevia arvosteluja. Jotain liikahti sisälläni, kun Launonen sanoi, että itselleen voi olla niin ankara, että ei salli itselleen onnistumista.


Luennon aikana havahduin ja olen ajatellut, miksi sabotoin itseäni näin? Miten voin olla itselleni niin julma ja armoton, että en osaa iloita onnistumisesta tai koe, että teen jotain siksi, että oppisin ja kehittyisin. 

Ei kukaan voi olla täydellinen heti alkumetreillä. Oivalsin, että mikäli tavoittelee koko ajan täydellisyyttä tai palkintoja tekemisistään, hukkuu hyvin pian vertailun hyökyaaltoon. Itselleni hyvä muistutus oli, että kaikkea ei tarvitse osata, riittää, että omaa perustiedot ja -taidot. 

En ole ollut nuorempana koulussa kympin tyttö, hyvä oppilas, suorittaja ja puurtaja kylläkin. Kunnianhimo on löytänyt itsensä vasta aikuisuudessa, silti samaan aikaan minussa asuu se epävarma pikkutyttö, joka ei ole tottunut olemaan esillä tai ottamaan kehuja vastaan. 

Launonen muistutti, että taiteilijat eivät maalaa mestariteostaan ensimmäisellä maalauskokeilullaan tai keksinnöt harvoin syntyvät ensi yrittämällä. Luovuus vaatii aikaa ja harjoittelua. Tullakseen hyväksi, on harjoiteltava. 

On kohdattava menneisyyden pelot ja epäonnistumisen kokemukset, jotta voi heittäytyä luovuuteen ja kehittyä. Tiesittekö, että Edison kehitti 200 toimimatonta hehkulamppua ennen kuin onnistui? Se, kokeeko luomisen tuskan epäonnistumisena vai oppimisen paikkana, kertoo paljon siitä miten oppimistilanne tai luovaprosessi etenee. 

Olen huomannut viime aikoina, että se olen minä itse, joka vaientaa luovuuden äänen päässäni. Äänen, joka joskus uskaltautuu puheenvuoroon ja joka vaikenee kuultuaan lauseen ”ei se kuitenkaan onnistu” syystä: oman osaamisen puute, resurssipula tai oma huono asenne.

Miksi ihmeessä teen niin? Kai siksi, että omat menneisyyden pelot huutavat niin kovaa, että millekään muulle ei jää enää tilaa. Syyllistyn usein myös ”sitten kun”-ajatteluun. Mietin, että aloitan jonkin jutun sitten, kun minulla on aikaa, olen täydellinen tai sitten, kun minulla on enemmän resursseja. Lista on loputon. 

Hyvä herätys oli itselleni, että aina voi tehdä jotain. Launosen sanoin: ”Jos haluaa kirjoittaa kirjan, pitää kirjoittaa se ensimmäinen lause.”. Kenties viime lauantain suurin oivallus oli se, että olen koko ikäni yrittänyt, sen sijaan että olisin tehnyt. Asennemalli on antanut pohjan ja tavoitesuunnan tekemisilleni lapsuudesta aikuisuuteen. 

Tämä on ajatusmalli, josta sen tiedostettuani, olen päättänyt päästä eroon. En yritä, vaan pääsen eroon. Huomaatteko eron? Launonen muistutti meitä, että älkää sanoko ”Minä en osaa, vaan minä en nyt onnistunut.” Siinäkin on iso ero.

Sanoilla on merkitystä ja niissä asuu voima, niin hyvässä kuin pahassa. Luennolla puhuttiin siitä minkälaisia sanoja ihmiset käyttävät, kun puhuvat itsestään tai tavoistaan toimia. Valitettavan usein koen itseni riittämättömäksi ja puhun itsestäni halventavaan sävyyn, siitäkin huolimatta, että opettelen koko ajan uusia toimintamalleja, hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja koen onnistumista. 


Pala nousi kurkkuun, kun tajusin, että ei minua lyttää kukaan muu kuin minä itse ja niillä sanoilla on erittäin lannistava negatiivinen vaikutus. Launonen sanoi, että luovuus on yhtä paljon asenne kuin kyky. Täytyy myöntää, että minulla on ollut suurimman osan elämästäni asenneongelma itseäni kohtaan, mutta koen, että tiedostaminen on alku muutokseen. 






Olen viimeaikoina laittanut ajatuksiani ylös ilman sensurointia, sen myötä omista mietteistä on tullut arvokkaampia myös itselleni ja luovuuden ääni on kokenut yhä vähemmän vastarintaa.



Onneksi luovuutta voi kehittää, ensin pitää kuitenkin oppia pois vanhasta ja se on se vaikein osuus. Haasteisiin tarttumisen pelosta tulee helposti ystävä, josta ei malttaisi luopua, sillä sen selän taakse on turvallista piiloutua.”En osannut heti, joten en voi tehdä tätä, sillä en ole tarpeeksi hyvä.” 



 Olen tullut siihen tulokseen, että en tarvitse sellaisia ystäviä elämääni, vaikka kuvainnollisia olisivatkin. Yhä vahvemmaksi kasvaa myös tunne, että kenenkään ei pitäisi tehdä mitään, mikä ei tunnu hyvältä. Omassa elämässäni on velvollisuuksia, jotka vain ottavat antamisen sijaan. 



Tutkija Mihaly Csikszentmihalyin sanat: ”Tee sitä mistä nautit, nauti siitä mitä teet.” puristivat luennolla kurkusta ja vakuuttivat, että omasta onnestaan on kaikista eniten itse vastuussa. 



Entä sitten se puoli, että omat pelot tulisi kohdata ja selvittää? Kaikkien ihmisten menneisyyden huonot kokemukset ja häpeäntunteet kulkevat mukana aikuisuuteen joko muistoissa tai sitten ne asuvat alitajunnassa. 



Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä voittaa pelkoja, kääntää epäonnistumiset voitoksi ja oppia olemaan luova. Ensin on kuitenkin uskallettava kohdata omat pelkonsa, nimetä ja käsitellä ne. Viime vuodet ovat olleet itselleni itsetutkistelun aikaa ja moni solmukohta on avautunut ja tilalle on tullut harmoniaa ja selkeyttä. 



Nyt minusta tuntuu, että olen tullut asian ytimeen, se mitä sen sisällä piilee, vaatii auetakseen aikaa ja uskallusta kysyä miksi. Päällimmäisenä luennosta jäi omaa toimintaa sabotoivien toimintamallien oivalluksen ohella kuitenkin toivo, usko ja ymmärrys siitä, että taidan olla valmis tekemään jatkossa parhaani, en yrittämään, vaan tekemään. 



Omat kompastuskivensä on hyvä tunnistaa, jotta ei takerru niihin huomaamattaan. On myös korkea aika opetella puhumaan itselleen niin kuin kohtelee muitakin ihmisiä: arvostavasti ja välittäen.


Launonen luennoi, että itseään pitäisi muistuttaa onnistumisistaan, niistä arkisistakin. Se mitä tahdon sinun tänään ajattelevan on se, missä tai miksi sinä olet hyvä. Mikäli se tuntuu vaikealta, kysy lähipiiriltäsi: puolisolta, perheeltä ja ystäviltä. Saatat yllättyä! 


Niin tein minäkin ja totisesti, yllätyin aika lailla, mutta positiivisesti. Näin kirjoittivat minusta äitini, serkkuni, kanssa-asukkini ja ystäväni (sitaatit ovat satunnaisessa järjestyksessä):


"Olet suunnitelmallinen ja omaat hyvän organisointikyvyn sekä olet taitava tekemään yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Tämän olet näyttänyt esimerkiksi työelämässä erilaisten projektien myötä. Olet taitava havaitsemaan uskomattomia yksityiskohtia ja korostamaan niitä kauniilla tavalla. Tämä näkyy esimerkiksi valokuvissasi. Sinulla on silmää kauneudelle ja löydät sitä ympärilläsi, vaikkapa vesilammikosta tai perhosen siluetista. Olet sinnikäs ja teet töitä unelmiesi eteen. Jos päätät, juokset vaikka puolikkaan treenikesän jälkeen. Sinulla on hyvä ja kaunis sydän ja seurassasi viihtyvät isot ja pienet ihmiset."

 "Olet empaattinen, vahvasti tunteva ja kokeva ihminen. Olet myös hyvällä tavalla hullu. Siis luova ihminen. Intuitiivinen, ehkä näet jotain enemmän. Tunneherkkä. Kaiken tämän bohemiuden keskellä olet kuitenkin järjestelmällinen ja jämpti. Luotettava, kaksinaamaisuutta ei sussa ole. Olet ❤ "

"Olet empaattinen, rehellinen, useimmiten hyväntuulinen, suora, ja viisas."

"Viet asiat aloitettuasi aina loppuun, olet uskollinen ystävillesi ja rehellinen."

"Olet hyvä organisoimaan ja näkemään kokonaisuuksia. Osaat asettaa korkeita, mutta realistisia tavoitteita ja tehdä/laatia samanlaisia suunnitelmia päästäksesi niihin. Olet hyvä ihmistuntija, hyvä kuuntelija, myötäeläjä, aidosti muista ihmisistä välittävä. Kaikilla tapaa hyvä ihminen. Osaat asettua muiden asemaan ja miettiä ratkaisuja toisten näkökulmista. Luova ja syvällinen."

"Rohkea, omien unelmien toteuttaja, joka vie sisukkaasti maaliin sen minkä on päättänyt. Lämminsydäminen, ihana ystävä. Hyvä kirjoittamaan." 

Huomasitteko, siinä on iso ero miten itse näen itseni ja miten muut minut kokevat! Nyt taidan vain olla valmis vastaanottaman saamani sanat!

Loppuun tiivistettynä muistilista, mitä noudattamisen arvoista itselleni 
jäi mieleen Krista Launosen innostavasta luovuusluennosta:

  • Anna itsellesi lupa onnistua, mutta myös epäonnistua!
  • Sinun ei tarvitse olla täydellinen, tarvittavat tiedot ja taidot riittävät alkuun pääsemisessä.
  • Sillä, koetko luomisen tuskan epäonnistumisena vai oppimisen paikkana, on merkitystä.
  • Älä vaimenna luovuutta negatiivisella ajattelulla.
  • Aina voi tehdä jotain!
  • Älä sano: ”Minä en osaa, vaan minä en nyt onnistunut.”.
  • Uskalla kohdata pelkosi, jotka rajoittavat oppimista, yrittämistä ja toimintaa.
  • Älä yritä, vaan tee!
  • ”Tee sitä mistä nautit, nauti siitä mitä teet.”
  • Se mitä sanoja käytät itsestäsi ja toiminnastasi puhuessasi määrittää sinut.
  • Muistuta itseäsi onnistumisistasi! 

Niin ja mikäli haluat jakaa millaisia hyviä asioita ajattelet itsestäsi tai 
mitä sinusta kerrottiin lähipiirissäsi, lukisin niistä enemmän kuin mielelläni. ❤

Kiitos Katjalle kuvista! :)

Misorella

2 kommenttia :

  1. Voi että. Niin samanlaisia ajatuksia kaikesta. Lähtien siitä vikasta tehtävästä joka minuakin tuskastutti ja josta minäkin sain sen vitosen. Samanmoinen itsensä ruoskija perfektionismiin pyrkijä olen minäkin. Ja nuo läheisten kuvaukset! Tunnistin niistäkin itseni, hassua. Ihana teksti, ihana sinä. Ollaan kiltimpiä itsellemme. Ja ole hyvä kuvista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru! Ollaan ehdottomasti kiltimpiä itsellemme! Hassua miten sitä voi samaistua toisenkin tilanteeseen. Iloa alkavaan viikkoon! <3

      Poista