Mun korkeissa koroissa

28. marraskuuta 2014



Mustan kaverina kirkkaita värejä. 
Korkeat korot, jotka saavat katseet kääntymään.
Punaa huulilla ja viimeisenä silauksena asusteet.
Naurua, tanssia, kuplivaa, herkkuja ja ystäviä.
Niistä on pikkujoulutunnelma tehty!




Toppi H&M
Korkokengät Minna Parikka feat Jani Leinonen
Nahkakaulukset ja rannekoru Ioanna Kourbela AW14
Hame, vyö ja laukku vanhoja aarteita

Kesäkuvia korkkareista voi fiilistellä täältä.
Mukavaa viikonloppua! :)

Misorella

Aamupalalla - Hyvää huomenta

25. marraskuuta 2014



Tiistaiaamu alkoi poikkeuksellisen ihanasti, sillä sain istua aamupalalle valmiiksi katettuun pöytään. Maistelin Kulinaarisessa Instituutissa aamiaisen merkeissä raakaruokaherkkuja Karita Tykän uudesta Hyvää huomenta -raakaruokakirjasta.

Sarjassaan toinen kirja kulkee Karitan ensimmäisen, Raakaa ja makeaa -kirjan, jalanjäljissä tarjoten lukijalle tälle kertaa hyvää suolaisen nälkään. Kirjailija itse toi läsnäolollaan ja kertomuksillaan tilaisuuteen iloista mieltä, positiivista energiaa ja koko nainen tuntui säteilevän hyvinvointia.




Testasimme aamupalalla hedelmien, marjojen, kahvin ja samppanjan ohella anchochilirouheella ja paprikajauheella maustettua manteli-cashewtuorejuustoa, rapeita kräkkereitä, viikuna-omenahilloa, avokadocarpacciota ja raakakakkua.

Avokadolisuketta en itse päässyt maistamaan soijaa sisältävän kastikkeen takia, mutta muissa herkuissa oli kyllä maut erittäin kohdillaan ja täyteläisiä. Makea, mutta terveellinen, viikuna-omenahillo oli yksi suosikeistani, luulen, että sitä tehdään meidän keittiössä aika pian.

Kotiin viemisenä jokainen sai oman Hyvää huomenta -kirjan* ja olen ihastellut sitä kotona vesikielellä. Kirjasta löytyy kaikkiaan 93 raakaruokareseptiä, joista on iloa niin aamiais-, välipala- kuin brunssihetkiin. Kiva juttu on sekin, että omasta kirjastani löytyy Karitan omistuskirjoitus.




Täytyy sanoa, että raakaruokakirja on erittäin hienosti taitettu ja sen kuvitus on tunnelmallinen ja hyvin kaunis. Kirjaa tekee mieli selailla uudelleen ja uudelleen. Kirjasta löytyy reseptejä erilaisiin maitoihin, voihin, hilloihin, kräkkereihin, juustoihin, puuroihin, mysleihin, aamu- ja smoothiejuomiin, mehuihin, viljattomiin kasvispastoihin, salaatteihin, raakakakkuihin ja pikkumakeisiin.

Ensimmäiset selailukierrokset jämähdin täysin kuviin ja söin silmilläni, vasta sen jälkeen pääsin reseptien kiehtovaan maailmaan asti. Kirja viettelee ja houkuttaa minua yhä enemmän raakaruoan pariin. Koen, että se on asia johon haluaisin tutustua laajemmin ja oppia lisää. Karita totesi esitellessään kirjaansa, että "Ruoka voi antaa tai viedä energiaa.". Siinä yksi hyvä syy lisää tutustua raakaruokiin ja niiden terveysvaikutuksiin.




Karita Tykän Hyvää huomenta - raakaruokaa ihaniin hetkiin -kirja saatu blogin kautta.

Misorella

Pako arjesta

24. marraskuuta 2014



Joskus tulee se hetki, että täytyy ottaa tilaa itselleen, luopua hetkeksi loputtomasta tehtävälistasta ja kuunnella omaa oloaan ja vointiaan. Viime päivät olen viettänyt työn ohessa tällä teemalla nukkuen päiväunia, syöden hyvää ruokaa, lukemalla lehtiä, katselemalla tv-sarjoja ja vain olemalla tekemättä mitään.




Arjen stressipyöritys, kun ehti kiihtyä ennen pysähtymistä niin kovaksi, että muutama päivä tekemättä mitään suunnitelmallista tuntui jopa viikon hermolomalta. Aluksi tuntui yllättävän vaikealta luopua asioista, joihin olisi pitänyt tarttua.

Se kuuluisa "pitäisi jotain muuta" kaikui takaraivossa syyttävänä, kun pötkötin sängyllä arjen kiireessä lukematta jääneiden aikakausilehtien keskellä. Parin päivän jälkeen aloin jo nauttia eheyttävästä ja rennosta olosta, jopa niin paljon, että teki pientä vaikeutta palata takaisin kodin ulkopuolisen elämän pariin.

Alkaneella viikolla on kuitenkin tiedossa kivoja juttuja, joten siinä on kimmoketta ryhdistäytyä levon jälkeen taas arkeen. Jotenkin kummasti sitä on taas voimia kohdata uuden viikon haasteet. Se mitä haluan sinulle sanoa, on se, että joskus on hyvä olla tekemättä yhtään mitään, ihan luvan kanssa. Mitä vaikeammalta siihen ryhtyminen tuntuu, sitä enemmän sen tarpeessa olet, usko pois!

Neuletunika ystävän neuloma
Legginsit Riivari
Korkkarit DinSko
Hattu H&M

Misorella

Tunnelma marraskuussa

19. marraskuuta 2014



Topissa pääkalloja, 
kiiltoa legginsseissä kuin 
sateessa kastuneessa asfaltissa. 
Petroolin sävyinen valtaistuin ajatusten linnana. 
Samaan aikaan herkkä ja rosoinen, 
piikit esillä, mutta sydän eheä.





Toppi (sample) Twist & Tango
Legginsit Cybershop
Bleiseri ja kengät vanhat

Misorella

Ruusuja Instant reishi -pikajuomajauheelle

17. marraskuuta 2014




Muistatteko, kun vierailin lokakuun puolella PUR luontaistuotekaupassa etsiessäni helpotusta stressin hallintaan ja kadonneen unen löytymiseen? Nyt on kulunut reilu kolme viikkoa ja Instant reishi -pikajuomajauheen turkoosi laatikko on tyhjä. 



Kerroin jo lokakuun postauksessa, että olin nukkunut ensimmäiset kaksi yötä varsin hyvin testijakson alettua. Hyvä uutinen on se, että sama linja on jatkunut seuraavien viikkojen aikana. Ellei yhtä poikkeusyötä lasketa, olen nukkunut yöni hyvin ja heräämättä kertaakaan. 



En tiedä onko se tämä pimeys ja marraskuu, mutta tuntuu, että mikään unen määrä maailmassa ei riitä tällä hetkellä. Siitä huolimatta nukuttujen öiden voimin jaksaa kuitenkin paremmin arjen koettelemukset kuin silloin, kun tuijotin unien sijasta kattoa. 


Testailin kolmen viikon aikana eri vuorokaudenaikoja jolloin join juoman ja parhaiten se tuntui toimivan ennen nukkumaanmenoa. Huomasin kuitenkin, että päivällä nautittuna juoma rentoutti sopivasti viemättä tehokkuutta toiminnasta ja pudotti silti hartiat korvista oikeille paikoilleen. 


Reishi-sienestä tupla-uutetun ja lakritsinjuurella, tähtianismintulla ja stevialla maustetun juomajauheen maku ei ole välttämättä kaikista ihanin, mutta vaikutus korvaa sen moninkertaisesti. Itse olen tykännyt juoda pikajuomajauheen kuuman veden seassa teen tavoin. Jauhetta voi sekoittaa myös kylmään veteen tai vaikka smoothien ja jogurtin sekaan.





Mikä on Instant reishin vaikutus konkreettisesti? Tuoteselosteessa jauheen luvataan tasapainottavan ja rauhoittavan hormonitoimintaa, parantavan unenlaatua ja olevan luonnon oma lääke stressiä vastaan. 


Hormonitoimintaan en osaa kolmen viikon jälkeen ottaa kantaa, mutta muut vaikutukset ovat olleet selkeästi nähtävissä. Enpä arvannut lokakuussa, että apu stressin hallintaan ja unettomuuteen voisi löytyä reishi-sienistä. 



Olen sen verran vakuuttunut pikajuomajauheen tehosta, että aion jatkaa samalla linjalla ja korkata uuden paketin. Minulla tämä toimi paremmin kuin ikinä uskalsin toivoakaan. Tutkailin muuten Four Sigma Foods:in sivuja ja heillä on muitakin mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia hyvinvointiin liittyviä pikajuomajauheita valikoimassa.


Four Sigma Foods:in pikajuomajauheisiin pääset tutustumaan tästä. 

Misorella

Luovuutta etsimässä - anna itsellesi lupa onnistua

15. marraskuuta 2014




Viime viikonloppuna olin kuuntelemassa luentoa, joka avasi yhden henkisen oven apposen selälleen. Oviaukosta puhaltamaan päässyt lempeä tuuli käytti tilaisuutta hyväkseen ja kuiski sieluun asti. Kenenkään läheisen sanat, eivät ole tuota ovea saaneet auki, sillä olen kieltäytynyt kuuntelemasta. 


Siinä oli ajoittain itkussa pitelemistä henkilökohtaisten oivallusten kanssa, kun puhuttiin luovuudesta, sen ruokkimisesta ja siitä mikä sitä estää. Ei kuitenkaan unohdeta positiivista energiaa, hymyä ja naurua, jota Krista Launonen toi mukanaan Helsinki Design Schoolin muotitoimittajaopiskelijoiden luokkaan luennoidessaan luovasta ajattelusta, kirjoittamisesta ja ideoinnista.


Yksi asia mihin usein sorrun ja jonka luennon avulla oivalsin, on se, että aloittaakseni jotakin minun pitäisi osata heti, olla omasta mielestäni täydellinen ja taitava. Nykyisessä koulutuksessani sain ensimmäisistä tehtävistäni kaksi nelosta ja erittäin hyvän ja kehuja sisältäneen kirjallisen palautteen. 


Siitä huolimatta tuijotin vain numeroita. En osannut iloita hyvästä palautteesta, vaan ajattelin surullisena, etten ollut täydellinen eli epäonnistuin. Luovuus-luennon alussa sain kolmannen tehtävän arvioinnin, tehtävän, joka oli tuottanut turhautumista ja päänvaivaa. 



Kuoressa koreili vitonen, perfektionisti minussa hurrasi, mutta ei osannut iloita edes siitä saavutuksesta, vaan surin jo etukäteen juuri palautettujen tehtävien tulevia arvosteluja. Jotain liikahti sisälläni, kun Launonen sanoi, että itselleen voi olla niin ankara, että ei salli itselleen onnistumista.


Luennon aikana havahduin ja olen ajatellut, miksi sabotoin itseäni näin? Miten voin olla itselleni niin julma ja armoton, että en osaa iloita onnistumisesta tai koe, että teen jotain siksi, että oppisin ja kehittyisin. 

Ei kukaan voi olla täydellinen heti alkumetreillä. Oivalsin, että mikäli tavoittelee koko ajan täydellisyyttä tai palkintoja tekemisistään, hukkuu hyvin pian vertailun hyökyaaltoon. Itselleni hyvä muistutus oli, että kaikkea ei tarvitse osata, riittää, että omaa perustiedot ja -taidot. 

En ole ollut nuorempana koulussa kympin tyttö, hyvä oppilas, suorittaja ja puurtaja kylläkin. Kunnianhimo on löytänyt itsensä vasta aikuisuudessa, silti samaan aikaan minussa asuu se epävarma pikkutyttö, joka ei ole tottunut olemaan esillä tai ottamaan kehuja vastaan. 

Launonen muistutti, että taiteilijat eivät maalaa mestariteostaan ensimmäisellä maalauskokeilullaan tai keksinnöt harvoin syntyvät ensi yrittämällä. Luovuus vaatii aikaa ja harjoittelua. Tullakseen hyväksi, on harjoiteltava. 

On kohdattava menneisyyden pelot ja epäonnistumisen kokemukset, jotta voi heittäytyä luovuuteen ja kehittyä. Tiesittekö, että Edison kehitti 200 toimimatonta hehkulamppua ennen kuin onnistui? Se, kokeeko luomisen tuskan epäonnistumisena vai oppimisen paikkana, kertoo paljon siitä miten oppimistilanne tai luovaprosessi etenee. 

Olen huomannut viime aikoina, että se olen minä itse, joka vaientaa luovuuden äänen päässäni. Äänen, joka joskus uskaltautuu puheenvuoroon ja joka vaikenee kuultuaan lauseen ”ei se kuitenkaan onnistu” syystä: oman osaamisen puute, resurssipula tai oma huono asenne.

Miksi ihmeessä teen niin? Kai siksi, että omat menneisyyden pelot huutavat niin kovaa, että millekään muulle ei jää enää tilaa. Syyllistyn usein myös ”sitten kun”-ajatteluun. Mietin, että aloitan jonkin jutun sitten, kun minulla on aikaa, olen täydellinen tai sitten, kun minulla on enemmän resursseja. Lista on loputon. 

Hyvä herätys oli itselleni, että aina voi tehdä jotain. Launosen sanoin: ”Jos haluaa kirjoittaa kirjan, pitää kirjoittaa se ensimmäinen lause.”. Kenties viime lauantain suurin oivallus oli se, että olen koko ikäni yrittänyt, sen sijaan että olisin tehnyt. Asennemalli on antanut pohjan ja tavoitesuunnan tekemisilleni lapsuudesta aikuisuuteen. 

Tämä on ajatusmalli, josta sen tiedostettuani, olen päättänyt päästä eroon. En yritä, vaan pääsen eroon. Huomaatteko eron? Launonen muistutti meitä, että älkää sanoko ”Minä en osaa, vaan minä en nyt onnistunut.” Siinäkin on iso ero.

Sanoilla on merkitystä ja niissä asuu voima, niin hyvässä kuin pahassa. Luennolla puhuttiin siitä minkälaisia sanoja ihmiset käyttävät, kun puhuvat itsestään tai tavoistaan toimia. Valitettavan usein koen itseni riittämättömäksi ja puhun itsestäni halventavaan sävyyn, siitäkin huolimatta, että opettelen koko ajan uusia toimintamalleja, hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja koen onnistumista. 


Pala nousi kurkkuun, kun tajusin, että ei minua lyttää kukaan muu kuin minä itse ja niillä sanoilla on erittäin lannistava negatiivinen vaikutus. Launonen sanoi, että luovuus on yhtä paljon asenne kuin kyky. Täytyy myöntää, että minulla on ollut suurimman osan elämästäni asenneongelma itseäni kohtaan, mutta koen, että tiedostaminen on alku muutokseen. 






Olen viimeaikoina laittanut ajatuksiani ylös ilman sensurointia, sen myötä omista mietteistä on tullut arvokkaampia myös itselleni ja luovuuden ääni on kokenut yhä vähemmän vastarintaa.



Onneksi luovuutta voi kehittää, ensin pitää kuitenkin oppia pois vanhasta ja se on se vaikein osuus. Haasteisiin tarttumisen pelosta tulee helposti ystävä, josta ei malttaisi luopua, sillä sen selän taakse on turvallista piiloutua.”En osannut heti, joten en voi tehdä tätä, sillä en ole tarpeeksi hyvä.” 



 Olen tullut siihen tulokseen, että en tarvitse sellaisia ystäviä elämääni, vaikka kuvainnollisia olisivatkin. Yhä vahvemmaksi kasvaa myös tunne, että kenenkään ei pitäisi tehdä mitään, mikä ei tunnu hyvältä. Omassa elämässäni on velvollisuuksia, jotka vain ottavat antamisen sijaan. 



Tutkija Mihaly Csikszentmihalyin sanat: ”Tee sitä mistä nautit, nauti siitä mitä teet.” puristivat luennolla kurkusta ja vakuuttivat, että omasta onnestaan on kaikista eniten itse vastuussa. 



Entä sitten se puoli, että omat pelot tulisi kohdata ja selvittää? Kaikkien ihmisten menneisyyden huonot kokemukset ja häpeäntunteet kulkevat mukana aikuisuuteen joko muistoissa tai sitten ne asuvat alitajunnassa. 



Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä voittaa pelkoja, kääntää epäonnistumiset voitoksi ja oppia olemaan luova. Ensin on kuitenkin uskallettava kohdata omat pelkonsa, nimetä ja käsitellä ne. Viime vuodet ovat olleet itselleni itsetutkistelun aikaa ja moni solmukohta on avautunut ja tilalle on tullut harmoniaa ja selkeyttä. 



Nyt minusta tuntuu, että olen tullut asian ytimeen, se mitä sen sisällä piilee, vaatii auetakseen aikaa ja uskallusta kysyä miksi. Päällimmäisenä luennosta jäi omaa toimintaa sabotoivien toimintamallien oivalluksen ohella kuitenkin toivo, usko ja ymmärrys siitä, että taidan olla valmis tekemään jatkossa parhaani, en yrittämään, vaan tekemään. 



Omat kompastuskivensä on hyvä tunnistaa, jotta ei takerru niihin huomaamattaan. On myös korkea aika opetella puhumaan itselleen niin kuin kohtelee muitakin ihmisiä: arvostavasti ja välittäen.


Launonen luennoi, että itseään pitäisi muistuttaa onnistumisistaan, niistä arkisistakin. Se mitä tahdon sinun tänään ajattelevan on se, missä tai miksi sinä olet hyvä. Mikäli se tuntuu vaikealta, kysy lähipiiriltäsi: puolisolta, perheeltä ja ystäviltä. Saatat yllättyä! 


Niin tein minäkin ja totisesti, yllätyin aika lailla, mutta positiivisesti. Näin kirjoittivat minusta äitini, serkkuni, kanssa-asukkini ja ystäväni (sitaatit ovat satunnaisessa järjestyksessä):


"Olet suunnitelmallinen ja omaat hyvän organisointikyvyn sekä olet taitava tekemään yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Tämän olet näyttänyt esimerkiksi työelämässä erilaisten projektien myötä. Olet taitava havaitsemaan uskomattomia yksityiskohtia ja korostamaan niitä kauniilla tavalla. Tämä näkyy esimerkiksi valokuvissasi. Sinulla on silmää kauneudelle ja löydät sitä ympärilläsi, vaikkapa vesilammikosta tai perhosen siluetista. Olet sinnikäs ja teet töitä unelmiesi eteen. Jos päätät, juokset vaikka puolikkaan treenikesän jälkeen. Sinulla on hyvä ja kaunis sydän ja seurassasi viihtyvät isot ja pienet ihmiset."

 "Olet empaattinen, vahvasti tunteva ja kokeva ihminen. Olet myös hyvällä tavalla hullu. Siis luova ihminen. Intuitiivinen, ehkä näet jotain enemmän. Tunneherkkä. Kaiken tämän bohemiuden keskellä olet kuitenkin järjestelmällinen ja jämpti. Luotettava, kaksinaamaisuutta ei sussa ole. Olet ❤ "

"Olet empaattinen, rehellinen, useimmiten hyväntuulinen, suora, ja viisas."

"Viet asiat aloitettuasi aina loppuun, olet uskollinen ystävillesi ja rehellinen."

"Olet hyvä organisoimaan ja näkemään kokonaisuuksia. Osaat asettaa korkeita, mutta realistisia tavoitteita ja tehdä/laatia samanlaisia suunnitelmia päästäksesi niihin. Olet hyvä ihmistuntija, hyvä kuuntelija, myötäeläjä, aidosti muista ihmisistä välittävä. Kaikilla tapaa hyvä ihminen. Osaat asettua muiden asemaan ja miettiä ratkaisuja toisten näkökulmista. Luova ja syvällinen."

"Rohkea, omien unelmien toteuttaja, joka vie sisukkaasti maaliin sen minkä on päättänyt. Lämminsydäminen, ihana ystävä. Hyvä kirjoittamaan." 

Huomasitteko, siinä on iso ero miten itse näen itseni ja miten muut minut kokevat! Nyt taidan vain olla valmis vastaanottaman saamani sanat!

Loppuun tiivistettynä muistilista, mitä noudattamisen arvoista itselleni 
jäi mieleen Krista Launosen innostavasta luovuusluennosta:

  • Anna itsellesi lupa onnistua, mutta myös epäonnistua!
  • Sinun ei tarvitse olla täydellinen, tarvittavat tiedot ja taidot riittävät alkuun pääsemisessä.
  • Sillä, koetko luomisen tuskan epäonnistumisena vai oppimisen paikkana, on merkitystä.
  • Älä vaimenna luovuutta negatiivisella ajattelulla.
  • Aina voi tehdä jotain!
  • Älä sano: ”Minä en osaa, vaan minä en nyt onnistunut.”.
  • Uskalla kohdata pelkosi, jotka rajoittavat oppimista, yrittämistä ja toimintaa.
  • Älä yritä, vaan tee!
  • ”Tee sitä mistä nautit, nauti siitä mitä teet.”
  • Se mitä sanoja käytät itsestäsi ja toiminnastasi puhuessasi määrittää sinut.
  • Muistuta itseäsi onnistumisistasi! 

Niin ja mikäli haluat jakaa millaisia hyviä asioita ajattelet itsestäsi tai 
mitä sinusta kerrottiin lähipiirissäsi, lukisin niistä enemmän kuin mielelläni. ❤

Kiitos Katjalle kuvista! :)

Misorella

Lainahöyhenissä

11. marraskuuta 2014



Muistatteko, kun ihailin lokakuisessa Indiedaysin Bloggers Inspiration Dayssä 2OR+BYYAT:in näyttävää talvitakkia? Saattoi käydä niin, että en malttanut olla sovittamatta samaista kaunotarta, kun kävin tutustumassa vaatemerkin tulevaan kevät-kesämallistoon.

Tarina sai yllättävää jatkumoa siitä, kun takki pakattiin kassiin ja vein ihanuuden mukanani kotiin. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut kysymys ostopäätöksestä, niin upea kuin takki onkin, vaan sain sen kuvauslainaan.




Oi onni, vaikkakin hetkellinen, kun sain pukea lämpöisen takin ylleni syystalven kylmään tuuleen. Ison kauluksen suojiin piiloutuneena ei hyinen vire tuntunut yhtään niin pahalta. Kauniissa takissa minua viehättää sen kuviointi, värimaailma, naisellisuus, muotokieli ja rentous. Tämä yksilö on totaalinen vastaisku mustalle, raikkaan pirteä ja persoonallinen katseenkiinnittäjä. Talvitakit ovat kieltämättä yksi kylmien vuodenaikojen lempivaatteistani, ajatuksella valittu yksilö kestää aikaa ja myös käyttöä.




Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tällä kertaa, kun takki palautui takaisin omistajilleen. Kuvauslainan ansiosta minulla on kuitenkin yksi uusi serkun kanssa jaettu syysmuisto lisättävänä muistojen arkistoon, sillä tämän kuvaussession päätteeksi nautittiin myös sunnuntaibrunssista.

Takki 2OR+BYYAT AW14 (kuvauslainassa) 
Legginsit Cybershop
Saappaat vanhat (Marco Tozzi)

Kiitos serkulle kuvista ja 2OR+BYYAT:in mukavalle porukalle takkilainasta! 

Misorella

Punaista pikkujoulukauteen

10. marraskuuta 2014



On jännä huomata, miten historia toistaa itseään myös meikkirintamalla. Aloitin aikoinaan meikkaamisen Lumene-tuotteilla ja nyt olen lähes huomaamattani viimeisen vuoden aikana valinnut uusia meikkejä vanhalta tutulta merkiltä.

Valikoimasta on löytynyt uusia suosikkeja niin kynsilakoista, kulmatuotteista kuin luomiväreistä. Tällä kertaa hankin meikkilaatikkooni kaksi uutta huulipunaa, jotka näyttävät hylsyssä erehdyttävän paljon toistensa sävyisiltä, mutta joiden selkeän värieron huomaa huulilla. Huulipunat hankin kahta eri käyttötarkoitusta varten.




Tulinen ruska -puna kotiutui pikkujoulukautta silmällä pitäen ja Hymyhuulet-sävy valikoitui sen perusteella, että se on sopivan neutraali töihin. Intensiivisempi punasävy oli helppo valinta, sillä halusin jotain räiskyvän eloisaa pimeään syystalveen.

Toisen sävyn kanssa arvoin pitkään, sillä valinnan varaa oli niin Lumenen eri huulipunissa kuin sävyissä. Hyödynsin kerrankin paikalla olleen konsulentin apua ja hän auttoi valitsemaan omaan värimaailmaani sopivan arkihuulipunan.

Olen viikon verran käyttänyt näitä ahkerasti ja tykännyt huulilla kevyen tuntuisista huulimeikeistä. Myönnetään nyt kuitenkin, että kyllähän tuo Tulinen ruska -sävy on päässyt ulkoilemaan ensimmäisten pikkujoulujen lisäksi myös ihan päiväaikaan, sillä joskus arkikin tarvitsee väripiristystä.




Onko sinulla yhteistä historiaa Lumene-meikkien kanssa?
Mitkä ovat sinun suosikkejasi?
Entä mitä sanot näistä kahdesta huulipunasävystä?

Misorella

Sunnuntaibrunssi - arjen juhlaa

9. marraskuuta 2014



Sunnuntaibrunssi, oi onnea! Sain tänään vieraaksi serkun, jolla oli tuomisenaan kaikki tarvittava ihanaan iltapäivään. Oli kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa, herkutella kiireettä ja nauttia olostaan.

Eilen vietettiin tyttöporukan hauskoja pikkujouluja, joten tänään oli hyvä vain olla ja rentoutua. Viikonloppu vierähti myös koulun penkillä ja luennot avasivat monta ovea henkilökohtaisen onnistumisen saavuttamiseen. Niihin ajatuksiin ja tunnelmiin palaan myöhemmin, nyt otan omaa aikaa, teen kivoja juttuja ja kerään voimia alkavaan viikkoon.




Misorella

Muotia ajatuksella - 2OR+BYYAT SS15

7. marraskuuta 2014




Ihastuin lokakuun puolella Indiedaysin Bloggers Inspiration Dayssä mukana olleisiin vaatemerkkeihin, joista yksi oli 2OR+BYYAT. Kun sain kutsun tulla tutustumaan ensi kevään ja kesään mallistoon, en miettinyt kahta kertaa menisinkö.

Kööpenhaminan muotiviikoilla esitelty SS15-mallisto on saanut inspiraatiota merestä ja sen kätkemistä salaisuuksista, joita ei ole vielä löydetty. Merilohikäärmeet, korallit ja lukuisat vedenalaiset värit ovat löytäneet paikkansa naisellisesta muotokielestä jota kevät-kesän mallisto pitää sisällään. Kuvakollaaseissa nähdään Kööpenhaminan muotiviikkojen catwalk-kuvia sekä liikkeestä ottamiani yksityiskohtaotoksia kankaista ja vaatteista




Epäsymmetriset leikkaukset ja laskostukset kertovat ajatuksella tehdystä suunnittelutyöstä ja yksityiskohtiin paneutumisesta. Brändin suunnittelijan, YAT:in, kädenjälki on luonut tyylilleen uskollisen valtavirrasta poikkeavan vaatemerkin, joka uskaltaa erottua.

Mahtipontinen ja silti elegantti mallisto leikittelee jäljitellessään meren aarteita, ilottelee väreillä ja nerokkailla itse suunniteluilla kankailla. YAT:in vuonna 2002 Helsingissä perustuma vaatemerkki on alusta asti sekä yhdistänyt luovuutta ja laatua että hakenut inspiraatiota luonnosta.







Vaikka 2OR+BYYAT:in mallistot ovat tunnettuja omintakeisista ja harkitusti epäsovinnaisista leikkauksista, ne on kuitenkin tarkoitettu kestäviksi käyttövaatteiksi, joko juhlaan tai arkeen. Merkin vaatteita ja nahkatuotteita myydään 25 maassa ympäri maailman. Vaatteiden lisäksi valikoimaan kuuluu nahkalaukkuja, -vöitä ja -koruja, joissa on nähtävissä myös viimeisteltyä muotokieltä.

Dynaaminen, mutta runollisen herkkä mallisto on virkistävää vaihtelua ja omaperäiset tyyliratkaisut tekivät ainakin minuun vaikutuksen. Erityisesti tykkäsin paljettikankaista, läpikuultavista materiaaleista, runsaista laskostuksista, mahtipontisista printeistä ja yllättävistä yksityiskohdista. Kiehtovaa oli myös se, että osan vaatteiden yksityiskohdista huomasi vasta lähemmän tarkastelun jälkeen.




 Helsingin lippulaivaliikkeet löydät:
Kluuvin ostoskeskuksesta, Yliopistonkatu 6 
ja osoitteesta Eerikinkatu 9

2OR+BYYAT:in nettisivuille pääset tästä.

Kööpenhaminan muotiviikkojen SS15-näytöskuvat 2OR+BYYAT / 
vaatteiden yksityiskohtakuvat bloggaajan

Misorella

Sitoutumisen sietämätön vaikeus

3. marraskuuta 2014



Tänään kirjoitan aiheesta, jonka sanoiksi pukeminen vaati rohkeutta, mutta halusin kuitenkin yrittää. Vertauskuvallisesti koen usein olevani koskessa pauhaava vesi, jonka on saatava olla vapaa ja kulkea omia reittejään ollakseen se mitä se on. Virtaavaa vettä ei voi kahlita ilman, että sen vangitsee.

Samankaltaista ihmistä voisi kutsua myös sitoutumiskammoiseksi, henkilöksi, joka ei kulje valtavirtojen mukana, vaan pakenee sellaista mitä muut tavoittelevat ihmissuhderintamalla. Sellainen minäkin olen, tyttö, jota voi rakastaa, mutta jota ei voi omistaa. Moni saattaa tässä kohtaa ihmetellä, miten olen ollut ja olen tälläkin hetkellä parisuhteessa ja kirjoitan sitoutumiskammosta.

Miten oma sitoutumiskammoni sitten ilmenee? Menneisyydessäni olen ollut tyytyväinen siihen, että suhteeni ja yhdessä asuminen ovat rakentuneet etäisyyksien varaan. Olen sitoutunut sitoutumatta, enkä tarkoita tällä pettämistä.

Vaikka olen ollut ihastunut, jopa rakastunutkin, olen näissä kuvioissa pyrkinyt johonkin muottiin, yrittänyt sopeutua ja olla jotain muuta kuin olen, jolloin itsestäni on jäänyt pelkkä yrittämisen varjo. Ihastuksissani olen tavoitellut saavuttamatonta ja kääntänyt taas selkäni sellaisille, joka ovat osoittaneet ensimerkkejä aidosta kiinnostuksesta. Ennen kaikkea olen näissä suhteissa ja tunnetiloissa etsinyt itseäni, mutta hukannut kuitenkin vuosien varrella minuuteni.

Olen päälle kolmekymppisenä kohdannut kuitenkin ihmisen, joka on saanut minut jäämään ennemmin kuin sulkemaan avatut ovet takanani. Nyt ensimmäistä kertaa saan olla se mitä olen, peittelemättä, vaikenematta, häpeämättä tai salaamatta. Onnekseni kanssani arkea jakaa ihminen, joka hyväksyy kokemusmaailmani yhtä itsestään selvänä kuin sen, että tarvitsen happea hengittääkseni. 

Hänen suhtautumisensa sitoutumiskammooni rakentaa tälle suhteelle jalustaa, jossa ei ole kaltereita.Siitäkin huolimatta, että olen ollut sietämättömän onnellinen, olen monesti kuluneen vuoden muutosten edessä kokenut tarvetta kadota. Se on kuin sisäänrakennettu toiminto minussa, jota en tunnu saavan pois päältä.

Ihmisen, jonka ei tarvitse elää sitoutumiskammon kanssa, on varmasti vaikea käsittää miten jotakuta voi ahdistaa esimerkiksi suhteen virallistaminen, tiedon julkaiseminen sosiaalisessa mediassa, suhteen syveneminen, julkisesti kädestä pitäminen tai saati sitten yhteen muutto. Nehän ovat hyviä, onnellisia ja kauniita asioita kahden ihmisen kohtaamisessa.

On kuitenkin meitä, jotka menettävät hallinnantunteen näiden tilanteiden edessä, haluten päästä pois kohtaamasta asiaa. Siitäkin huolimatta, että kaikki olisi hyvin ja olisin onnellinen, suistun toisinaan kurssilta omien tunnekokemusteni takia.

Mikä hulluinta syynä on ollut usein se, että asiat ovat edenneet omalla painollaan eteenpäin suhteessa. On tapahtunut hyviä asioita, jotka jostain syystä ovat pelottaneet minua, vaikka ovat tuntuneet samaan aikaan myös hyviltä.

Tästä johtuen joudun käymään muutokset läpi vaikeimman kautta sen takia millainen olen. Kanssani elämän karikoissa suunnistaa sielunveli, joka tunnistaa paniikkini, toteaa faktat, antaa tilaa ja rauhoittaa ajamatta nurkkaan.

Viimeisin näistä käännekohdista oli itselleni tämän syksyinen yhteen muutto, jota meinasin juosta karkuun. Päätin kuitenkin olla rohkea ja kohdata omat mörköni. En tiedä pakkasivatko nekin laukkunsa muuton yhteydessä vai lymyilevätkö ne kaapissa, mutta huomasin, että omien pelkojen kohtaamiseen tämän asian osalta ei kuollut, päinvastoin, siitä tuli voimavara.




Viimeisen vuoden aikana olen opetellut vetämään syvään henkeä tiukan paikan tullen ja yrittänyt muistaa, että koskaan ei saisi lakata puhumasta toiselle. Siitäkin huolimatta olen monesti sulkeutunut näissä tilanteissa ja nostanut muurit ympärilleni.

Kenties se, että kanssakulkijani on pakottanut minut nimeämään kulloisetkin mörköni ääneen nimeltä, on tehnyt niistä vähemmän pelottavia ja samalla olemattomaksi turvaksi rakennettu muuri on murtunut ja menettänyt merkitystään. Käännekohdat ovat tasoittuneet hengityksen rytmissä ja niistä on tullut menneisyyttä, joka kirjoittaa tulevaa.

Kenties juuri sen takia omassa elämässäni korostuu niin tärkeänä, että luottamusta ei voi rakentaa arvailujen, ajatustenluvun, toiveiden tai asioiden kieltämisin varaan puolin tai toisin. On uskallettava kohdata pelottavatkin asiat, ajatusten kipeimmät pohdinnat ja olla haavoittuva. Viimeinen näistä on kaikista pelottavinta mitä tiedän.

Ette tiedä kuinka ylpeä olin itsestäni, kun uskalsin astua tänä syksynä rajan yli ja aloittaa uuden luvun elämässäni. On hyvä tiedostaa, että aina voi kasvaa ihmisenä. Tärkeintä on kuitenkin se, että koen olevani turvassa ja rakastettu. Sen myötä koen yhä vähemmän tarvetta etsiä takaovea pakoreitiksi, vaikka varmaa on, että joudun hyperventiloimaan vielä monta kertaa elämäni aikana.

Viime kuukaudet virta on soljunut vapaampana kuin koskaan ja sen myötä uskallan kohdata yhden suurimmista möröistäni. Nimeän kammoni kirjoittamalla siitä, vieden siltä samalla taas hieman pohjaa.

Käsi kädessä kadulla kävelijää minusta ei taida kasvaa koskaan, eikä se haittaa, mutta muiden asioiden kohtaamista aion harjoitella jatkossakin. Olen ottanut kuluneen vuoden aikana onnistuneesti monta harppausta eteenpäin pelkojeni kanssa ja on ollut hieno tunne kokea olevansa rohkea.

Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä muistaa, että on myös sitoutumiskammoisia ihmisiä, jotka saattavat ihastua useinkin, mutta eivät kykene jäämään arjen tultua suhteeseen, sen muuttuessa vakavammaksi. Osa taas ei kykene edes tapailemaan muita ihmisiä. Henkilökohtaisesti olin jo luovuttanut ja sopeutunut ajatukseen, että tässä maailmassa ei ole sellaista miestä, jonka kanssa olemisen kokisin yrittämisen arvoiseksi.

Se, että parin vuoden takaisesta ystävästäni tuli itselleni jotain merkityksellisempää, mahdollisti sen, että hän pääsi kovaa ulkokuorta syvemmälle, kuin hän olisi uutena tuttavuutena ja miehenä päässyt.

Sitoutumisen sietämätön vaikeus tulee olemaan aina minussa, mutta voin kehittyä sen kohtaamisessa ja elää sen kanssa ilman, että se muistuttaa jatkuvasti itsestään. Kiitos kuuluu myös miehelle, joka on luonut ilmapiirin jossa ollaan jollain erityisellä tasolla toisen, mutta silti yksilöitä, ilman, että parisuhde määrittää meidät rikki.

Niidenkin, joille parisuhde ei sinällään ole omaa minuutta heilutteleva haaste, tulisi muistaa, että toista tai itseään ei voi kahlita ja pakottaa johonkin muottiin. Jos sitä yrittää, toimii väärin niin toisen kuin omalla kustannuksella. On hyvä tiedostaa, että olemme toisillemme vain lainassa.

Onko sinulla vastaavanlaisia kokemuksia? 
Oletko tuntenut olevasi jatkuvalla tuuliajolla tai pakomatkalla parisuhderintamalla? 
Mitkä kokemukset tai millaiset ihmissuhteet ovat 
saaneet sinun kohdallasi aikaan muutosta parempaan? 

Misorella