Meikit järjestykseen

30. syyskuuta 2014



Kuten tiedätte, en ole aamuihminen, en tippaakaan. Siinä yksi syy miksi aamutuimaan (herätysajasta riippumatta) kaiken pitää olla järjestyksessä helpottamassa silmät ristissä itseään lähtökuntoon taikovaa unikekoa. 

Löysin viime viikonloppuna Ikeasta kattovalaisimen lisäksi toisenkin aarteen, nimittäin täydellisen meikkilokerikon. Silmät loistaen asettelin meikkirepertuaarini lokerikkoihin, mallailin ja kokeilin. Näytin kanssa-asukin mielestä varsin onnelliselta touhutessani läpinäkyvän, meikit kätevästi omille paikoilleen sijoittelevan muoviboxin kanssa.




Mitä sitä kieltämään, olen suorastaan haltioissani! Joka kerta, kun avaan kaapinoven ja otan tämän esiin, hymyilen ihastuksesta.

Meikkaaminenkin tuntuu kivemmalta, kun näkee yhdellä silmäyksellä mistä mikin löytyy ja ennen kaikkea mitä kaikkia kaunistuksia omaan meikkivalikoimaan on kertynyt.

Kai me aikuiset naisetkin olemme joissain asioissa ikuisia pikkutyttöjä, päätellen siitä, miten iloiseksi yksi lokerikko ja meikkileikit tekevät minut!

Godmorgon-lokerikko / Ikea

Misorella

Syksyn väriloistoa

29. syyskuuta 2014



Sellaiset päivät muistaa pitkään, jolloin on halattu paljon, ihasteltu syksyn lehtiä, naurettu, ruokittu sorsia ja istuttu kahvilassa jäätelön äärellä. Ne ovat omanlaisia muistoja kullekin kokijalle iästä riippuen, mutta niitä yhdistää varmasti kauan kaivattujen jälleennäkeminen ja jakamisen ilo.




Tällaisia päiviä toivoisi hektistä arkea maustamaan useamminkin. Kummitätiä nauratti, kun pieni tyylipoliisi tarkasteli heti alkuun allekirjoittaneen kynsilakkaukset ja antoi hyväksyvän kommentin Lahti vierailulle valitusta kaulahuivista. Ikimuistoinen oli myös ilme kummitytön kasvoilla, kun lahjarasiasta löytyi ikioma kynsilakka. Pienestä se lähtee, nimittäin se tyylin metsästys.

Illan tullen kuvia katsellessani totesin miten väriloisto tekee syksystä jotenkin asteen verran hienompaa. Puiden pukeutuminen värikkäisiin syystakkeihin piristää luonnon kauneuden lisäksi katsojan mieltä ja saa samalla arvostamaan talveen valmistautuvan luonnon monipuolisuutta.

Se on vivahteikas sävyilotulitus vastapainona kylmälle tuulelle, sadepisaroille, harmaalle säälle ja pimeille illoille. Aamupäivällä niistä ei onneksi ollut tietoa, kun meitä hellittiin auringonsäteillä. Jotenkin se teki luonnon värityskirjasta vielä asteen verran komeamman.

Misorella

Voikukka valontuojana

28. syyskuuta 2014



Oman elämänsä satuhahmot, kun laittavat kotia, kattoon ei voi päätyä satumetsään valoa tuomaan mitään vähempää kuin Voikukka-valaisin. Korkea tila kaipaa arvoisena kattolampun, joka on itsessään näyttävä ja tuo hyvän mielen.

Lauantai on mennyt valontuojaa kasatessa ja koottua lopputulosta ihaillessa. Tämä oli hauskin Ikeasta ostettu sisustuselementti, jonka rakentaminen oli oikeasti myös kivaa. Koti valmistuu oman näköiseksi pala palalta, seuraavaksi seinät kaipaavat seurakseen tauluja. Tästä on hyvä jatkaa!




Maskros-kattovalaisin / Ikea

Misorella

Lumenen Pop-up Kulmabaari in action

26. syyskuuta 2014



Pitihän minunkin, nimittäin suunnata työpäivän päätteeksi jonottamaan Lumenen Kulmabaariin. Mikäs siinä oli vuoroa odotellessa musiikin soidessa ja nauttiessa tarjoillusta kivennäisvedestä. Suklaatakin oli tarjolla halukkaille herkuteltavaksi. Mitä opin vierailullani? Ensinnäkin sen, että kulmakarvat ehostetaan kolmessa vaiheessa:

1. Kulmakynällä piirretään kulmien muoto ja huolitellaan sanalla myös niiden reunat.
2. Kulmavärillä täytetään kulmien aukkokohdat ja lisätään niille luonnollista väriä.
3. Muotoilugeelillä tai värillisellä muotoiluvahalla viimeistellään kulmat ja kiinnitetään lopputulos.




Toisena hyvänä oppituntina oli se, että kulmien huolittelu ei oikeasti vie kovinkaan kauaa, varsinkin, kun siitä tulee arkirutiinia. Kai sitä pitäisi ottaa ryhtiliike tässäkin asiassa. Pakkohan se on myöntää, että kyllä jo kulmien huolellisella meikkauksella saa aikamoisen muutoksen aikaan! Suosittelen lämpimästi vierailemaan Kulmabaarissa kuulemassa ammattilaisten vinkit juuri sinun kulmillesi.

Lisää Lumenen kulmakarvojen muotoiluvinkkejä ja tietoa tuotteista löydät täältä.
Muistutuksena: Kulmabaari on avoinna osoitteessa Unioninkatu 25, 
27.9. ja 29.9.-3.10. klo 13-19.
Kulmabaariin on vapaa pääsy ja kulmasi stailataan veloituksetta.

Misorella

Moomin by IvanaHelsinki

25. syyskuuta 2014



Olen ollut tämän viikon haltioitunut. Suorastaan ihastunut entistä pahemmin, nähtyäni aina uuden valokuvan. Ai mikä pääni on tällä kertaa sekoittanut? Kaksi ihanaa, jotka yhdessä ovat herkän ja toisaalta leikkisän kauniita. Muoti ja taide samassa kauniissa paketissa. Bongasin nimittäin ilouutisen Moomin by IvanaHelsinki SS15 mallistosta.




Tänään teille jakamani kuvat kertovat omaa kertomustaan, läsnä ovat meri ja majakka, jotka vetoavat minuun aina tunnetasolla. Olen toivoton Muumi-mukifani ja ihastellut jo pitkään Paola Suhosen designiä, joten tämä yhteistyö oli minulle kuin toiveiden täyttymys. Mallisto noudattaa IvanaHelsingin taattua linjaa, mutta kulkee mielestäni käsi kädessä Tove Janssonin taidetta ja henkilöhahmoa kunnioittaen.




Kesätunnelmaiset kuvat on kuvattu Söderskärin majakalla, joka luo seikkailun puitteet tälle tarinalle. Koen, että tämä on taidemallisto, joka perustuu johonkin tuttuun ja tunnettuun, mutta joka saa samalla tässä yhteistyössä aivan uuden sielun. Samalla tämä on jollekin mahdollisuus löytää Muumit ihan uudella tavalla, sillä kestosuosikkeihin voi liittää tämän myötä muotimaailman tyylikkyyden viitan.




Minulle tarjoutui ilo päästä näkemään upeat asut eilisessä Desingmuseossa järjestetyssä muotinäytöksessä, jonka myötä uskomattomien kuvien vaatteet muuttuivat mallien päällä vielä upeammiksi luomuksiksi.

Omat suosikkini mallistosta ovat pitsiasuja, joihin piiloutuu muumihahmoja ja lämpöiset pitkät neuletakit. Mekkotyttö minussa hurraa myös ihastuttaville liehuhelmoille, joita tekisi mieli päästä sovittelemaan, ensin pitäisi vain osata päättää mikä on ihanin. Malliston laajuus ja monipuolisuus yllätti minut, tässä nähtävissä vain osa sen helmistä.




Kesänlapsella on taas yksi hyvä syy odottaa tulevaa suvea! Sitä ennen voi fiilistellä Moomin by IvanaHelsinki summer 2015 collection -videon parissa, joka tunnelmallaan sai ainakin minut tiettyyn liikutuksen tilaan. Summertime sadness!


Misorella

Sympaattista suklaata ja teetä

24. syyskuuta 2014



Nyt se saapui, kylmyys ja koleus, joka antaa hyvän tekosyyn vetää äidin neulomat villasukat jalkaan ja keittää teetä iltojen iloksi. Siihen kaveriksi rinnalle hyvää käsintehtyä suklaata ja jo suupielet kohoavat yläilmoihin.

Tiedättekö, ei ole muuten helppo löytää soijalesitiinitöntä suklaata (ellei raakasuklaata lasketa). Onni kohtasi* kuitenkin viime viikolla ja tällä kertaa arjen ilahduttajat jakautuivat soijapitoisuuden suhteen fifty fifty.




Minun makuhermojani heräteltiin chilillä ja limellä maustetulla tummalla suklaatilla ja kanssa-asujaa hemmoteltiin herkulla, jossa oli kyytipoikana merisuolaa. Ei hullummat eväät syyskuiseen iltaan, osittain pelastamaan kesäkaipuulta ja toisaalta herättelemään mieleen myös syksyn hyvät puolet.

*Suklaat ja teet saatu blogin kautta Sugarilta.

Misorella

Nudemeikkejä

23. syyskuuta 2014



Täällä testaillaan kaverilta lahjaksi saatuja Lumenen nudemeikkejä ja mietitään, että onko yhtälö omilla kasvoillani ja kynsissä hitti vai huti. Nudehan on tämän(kin) syksyn trendimeikki, joten pakkohan sitä oli kokeilla itsekin vihdoin viimein. Punaiseen, niin huulilla kuin kynsissä, turvautuvan, kaavoihin kangistuneet meikkaajan on joskus hyvä kokeilla jotain erilaista.

Poistuttuani mukavuusalueelta ja katsoessani peilikuvaani nudekuosissa totesin, että puna korostaa luonnollisesti huulten omaa sävyä ja saa aikaan yllättävän huolitellun lopputuloksen. Olen kuitenkin kahdenvaiheilla kaipaavatko omat piirteet seurakseen enemmän värikylläisyyttä vai onko se vain tuttuun ja turvalliseen takertumista.

Lumenen Gel Effect -lakoista on tullut menneen kesän aikana uusi suosikkini, sillä ne ovat varsin hyvin arjen kulutusta kestäviä ja lakkausjälki on kaunis. Suven aikana hankin (yllätys yllätys) punaisen (nro 14 Ennen iltaa) lakan ja nyt kaipaisinkin lakkojeni seuraksi mustaa geelilakkaa, mutta sellaista ei harmikseni ole valikoimassa.

 Palatakseni Nude & Matt sävyperheeseen, lopputulos näyttää kynsillä viimeistellyltä vaikka sävy onkin niin neutraali. Tästä kiittävät muutossa rähjääntyneet kynteni, jotka näyttävät hillityn värisen lakkakerroksen ansiosta pitkästä aikaa esittelykelpoisilta.




Erityisen tykästynyt tässä meikkitriossa olen kuitenkin duoluomiväripalettiin, joka taittaa ruskea sävyihin. Myönnettäköön, että voittoasema tuli itsellenikin yllätyksenä. En odottanut kyseisen värimaailman tarjoavan mitään uutta aiemmin kokeilemani vastapainoksi.

Ai miksi? Yleensä ruskeansävyiset luomivärit luovat luomilleni raskaan yleisilmeen ja koen näyttäväni väsyneeltä. Ilokseni totesin kuitenkin, että olen kerrankin löytänyt ruskeasävyisen luomiväripaletin, joka sen sijaan raikastaa ja avartaa katsettani. Lumenen sivuilla sanotaan, että paletti sopii kaikenvärisille silmille, omalta osaltani allekirjoitan täysin.

Luonnollinen lopputulos on itselleni tärkeää arkimeikissä, osittain myös siksi, että olen laiska meikkaaja. Toisaalta jotenkin koen näyttäväni nuoremmalta luonnollisen raikkaassa meikissä kuin intensiivisessä sotamaalauksessa. Omalla kohdallani pätee aikuisen naisen meikkisääntö, vähemmän on enemmän. Mitä mieltä sinä olet? Onko meikki jopa liian vähän vai juuri sopiva arkimeikiksi? 

Käyttämäni Lumene-meikit:
Wild Rose -huulipuna Nude & Matt nro 91 Vuodenajat
Gel Effect -kynsilakka Nude & Matt nro 33 Utuharso
Blueberry Duet -luomiväri Nude & Matt nro 8 Tunturimaisema

Vink vink! Oletteko muuten huomanneet, että Lumene avaa tänään Suomen ensimmäisen pop-up Kulmakarvabaarin? Kyseisessä puljussa pääsee mm. stailaamaan kulmansa veloituksetta ja tutustumaan Lumenen kulmatuotteisiin. Kulmabaariin on vapaa pääsy ja se on avoinna 23.-27.9. ja 29.9.-3.10. klo 13-19 osoitteessa Unioninkatu 25, Helsinki. Käykäähän tutustumassa!

Lisätietoa Lumenen pop-up Kulmabaarista ja ohjelmasta löydät täältä ja 
tapahtuman Facebook-sivuille pääset tästä

Misorella

Ioanna Kourbela - Exclusive AW14

22. syyskuuta 2014



Olen alku syksyn aikana huokaillut ihastuksesta niin monta kertaa näiden kuvien äärellä, että minun on pakko jakaa kauneutta muillekin. Viime syksynä löytämäni suunnittelijan Ioanna Kourbelan Exclusive AW14 -mallisto esittelee jälleen kerran persoonallisia leikkauksia, viimeisteltyjä yksityiskohtia ja näyttäviä materiaaleja.




Syksytalven mallisto on saanut nimekseen Reflections, jota kuvastavat mielestäni hyvin vaatteiden ilmava keveys, kolmiulotteisuus ja toisaalta kauniisti laskeutuva istuvuus. Olen kuluneen vuoden aikana seurannat suunnittelijan omien sivujen Lookbookia ja myös Ioanna Kourbela Finland -facebooksivuja, enkä malttanut olla pyytämättä suomalaiselta Minikai:lta kuvia jaettavaksi omassa blogissani.




Mallistossa leikitellään näyttävillä ja pehmeillä värisävyillä. Shadow purple nähdään neuleissa lilan himmeämmässä vivahteessa, kun taas silkkisissä ja viskoosisissa asuissa se on intensiivisempi. 

Molten lava puolestaan on hehkuvan oranssipunainen sävy, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Perforated-sarjan Fogg, sumuisen himmeänvaalea harmaa, on malliston hillityin värisävy, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan klassisen kaunis.





Whisper pink -sävy puolestaan edustaa malliston hempeän roosaa osuutta. Coral blue, voimakas sininen, joka taittuu aavistuksen petrooliin, sisältää malliston suosikkiasukokonaisuuteni. 

Kaikkia malliston kuvia voi katsoa useamman kerran ja joka kerta vaatteista löytää jonkin kivan yksityiskohdan. Olen aivan myyty, jotenkin ateenalainen suunnittelija on vienyt sydämeni mennessään, toistuvasti. Kertokaa ihmeessä mitä te tykkäätte mallistosta! Mikä on sinun suosikkisi?




Postauksen kuvat: Ioanna Kourbelan pressikuvat.
Omista käyttökokemuksistani Kourbelan vaatteista voi lukea blogistani x ja x.
 
Tiedustelut Suomessa: minikai@minikai.fi
Suomalainen nettikauppa ja jälleenmyyjät
Ioanna Kourbela Finland Facebook-sivut
Suunnittelijan omat sivut

Misorella

Kun juoksu ei kulje

21. syyskuuta 2014



Aina ei suksi luista tai tässä tapauksessa juoksu kulje. Asioita voisi kaunistella omaksi edukseen, mutta mennään totuudella ja faktoilla. On se tämänkin juntin uskottava, että puolikkaan reitille ei ole asiaa ilman kunnon treeniä. Ei sillä, että en olisi etukäteen sitä tiennyt, mutta jotenkin sitä uskottelee itselleen ratsastavansa entisten suoritusten voimin (kuvissa ennen lähtöä nauratti vielä).

Suureen ääneen uhottu kesätreenaaminen, kun jäi alkumetreilleen, silloin ei voi myöskään odottaa suuria kisapäivänä. Sää oli toki upean aurinkoinen ja Espoo Rantamaratonin maisemat hienot rantaosuuksilla, joten puitteet olivat kunnossa.

Tankattu oli kuluneella viikolla, varusteet oli mietitty viimeisen päälle ja mukana oli oma tankkausurheilujuoma, kun varsinainen huoltopisteillä tarjottu kisajuoma ei sopinut soijan takia itselleni. Vettä tuli tankattua oman juoman kaveriksi huoltopisteillä ja naposteltua suolakurkkupaloja.

Ensimmäiset 11 km menivät ihan helposti, mutta loppu 10 km olivatkin sitten varsinaista tahkoamista. Silloin loppui kunto ja jalat alkoivat tuntua raskaalta. Kilometri kilometriä tuntui karseammalta ja loppu kilometrit hölkättiin juoksun sijasta.

Psyykkasin itseäni suomalaisella perkele-sisulla eteenpäin, päätin, että en kävele, maaliin mennään vaikka takaperin juosten. Hoin itselleni, että nosta sitä jalkaa, enää niin ja niin monta kilometirä, olet jo tänne asti juossut, enää ei voi luovuttaa tai kävellä.

Jollain tapaa sitä halusi katsoa miten oma pää kestää, kun voimat uupuivat, jalat oikuttelivat ja usko meinasi loppua. Kestihän se, pää nimittäin. Monet ystävät sanoivat juoksun jälkeen tai illan viesteissä, että olen varsinainen sissi. Itse totean, että hullu mikä hullu, onneksi selvisin hengissä maaliin.

Ilta menikin sitten huonosti voiden, nestetasapainon palauttaminen otti oman aikansa ja vei hetken, että ruoka viihtyi mahassa. Tänään tietää juosseensa, täytyy varovasti venytellä, pyöritellä palloa jalkapohjan alla ja rullailla pilatesrullalla.

Kai se on ihmisen todettava kantapään kautta, että tietyt asiat voisi tehdä toisin. Tämänkertaista aikaa ei pahemmin kehtaa huudella, tavoitteena, kun oli puolenvälin jälkeen vain maaliviiva.

Jotain iloista tähän loppuun, erityisen ylpeä olen kanssajuoksijoistani. Toinen tsemppasi maaliin orastavasta flunssasta huolimatta ja toinen osallistui elvytykseen reitin varrella ja juoksi silti tähän asti parhaan puolikasaikansa. Olen ylpeä teistä naiset!

Misorella

Juoksutunnelmia

18. syyskuuta 2014



On ollut jo pitkään mielessä puolin ja toisin suunnata yhteiselle juoksulenkille serkun kanssa. Aina se on kuitenkin jäänyt, eniten syytän laiskuuden ohella epäsäännöllistä arkirytmiäni. Nyt ei kuitenkaan valiteta siitä, vaan ollaan hyvillä mielin yhdessä tuumin askelletusta lenkistä aurinkoisessa säässä.




Ystävän kanssa liikkumisessa on voimaa! Kai se on silti tunnustettava, olen ollut liikuntarintamalla varsinainen luopio koko kesän, satunnaisia liikuntapyrähdyksiä lukuun ottamatta. Siitä huolimatta lauantaina suuntaan Espoon Rantapuolikkaan reitille, sinnekin serkun kanssa.

Kai se on vaan myönnettävä, että tänä suvena vei voiton niin moni muu virike ja kiinnostuksen kohde, että liikkuminen on jäänyt toiselle sijalle. Mitä sitä selittelemään tapahtunutta, täytyy vaan kääntää katse viikonloppuun ja mennä niillä resursseilla mihin paukut tällä erää riittää.




Viime kesä oli juoksuharrastuksen tavoitteellista kukoistuksen aikaa, tänä kesänä taisin hävitä sillä rintamalla 0-2, mutta eihän sitä aina voikaan voittaa... Niin ja katsokaa noita tämänpäiväisiä maisemia! Tulevalle juoksupäivälle on luvattu kaunista ilmaa, joten mikäs siinä on hölkötellessä Espoon upeilla rannoilla mukavassa seurassa.

Misorella

Roosa nauha - Yhdessä eteenpäin

17. syyskuuta 2014


 
Roosa nauha -keräystä vietetään vuonna 2014 jo 12. kerran. Nauha on ympäri maailman tunnettu rintasyövän vastaisen taistelun symbolina. Tiesittekö, että suomalaisista naisista joka 8. sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana, se tarkoittaa n. 4700 naista vuodessa.

Kampanjassa ollaan liikkeellä tärkeän asian puolesta, koska sillä tuetaan rintasyöpätutkimusta. Sen myötä puolestaan edistetään syövän ehkäisyä, varhaista toteamista ja hyviä hoitoja. Lisäksi keräys tukee valtakunnallista maksutonta neuvontapalvelua, joka tarjoaa tukeaan niille joita syöpä koskettaa. Siksi onkin tärkeää tuke toinen toistamme viedäksemme rintasyövän tutkimusta eteenpäin. Keräyksen teema onkin tänä vuonna Yhdessä eteenpäin.

Tämän vuoden kauniista ja naisellisesta Roosa nauhasta löytyy kenkäsuunnittelija Minna Parikan näkemys Yhdessä eteenpäin -teemasta. Nauhan saaman designin, pitkien säärien ja korkeiden korkojen, toivotaan tavoittavan mahdollisimman monen suomalaisen.

Hankittua nauhaa kantamalla jokainen meistä voi osoittaa tukensa asian puolesta ja myös eleenä myötätuntoa niille, joita sairaus koskettaa. Oheisessa videolinkissä Minna Parikka kertoo mukaan lähdöstään kampanjaan ja siitä miten sairaus on koskettanut hänen lähipiiriään.




”Lähdin suunnittelemaan nauhaa teeman pohjalta. 
Siihen päätyivät pitkät sääret ja korkeat korot, 
jotka symboloivat eteenpäin menemistä ja tulevaisuuteen katsomista.” 
Minna Parikka

Hankin oman kampanjanauhani tänään, hintaa sillä oli kolme euroa. Haastankin kaikki lukijani hankkimaan oman Roosa nauhan, sillä pienellä ostoksella on suuri merkitys! Samalla se on teko jokaisen suomalaisen naisen puolesta. Nauhoja voi ostaa ympäri Suomen.

Tukeaan voi osoittaa kantamalla Roosa nauhaa rinnassaan koko lokakuun ajan, muistattehan, että varsinaista teemapäivää vietetään 10.10.2014. Tukensa kampanjalle voi osoittaa myös ostamalla muita kampanjaan osallistuvia tuotteita tai lahjoittamalla varoja keräykseen. 

Lisätietoa Roosa nauha -kampanjasta sekä muista tuotteista löydät täältä

P.S. Muistattehan naiset tutkia säännöllisesti omat rintanne sekä osallistua kutsun saatuanne järjestettyihin mammografiatutkimuksiin! Se on yksi merkittävä teko oman hyvinvoinnin eduksi.

Tärkeän asian puolesta,
Misorella

Syyskuun auringonsäteet

15. syyskuuta 2014



Sunnuntaina istahdimme tutuksi tulleille rantakalliolle Lauttasaareen, eväät mukana kuinkas muutenkaan. Havahduin vasta tänään huomaamaan miten nopeaan illat pimenevät, valo katoaa yhä aikaisemmin kuin varkain. Sitä suuremmalla syyllä pitää ottaa kaikki valo irti aurinkoisista syykuun illoista, kun niitä on viime päivinä meille tarjoiltu.

Samaista teemaa noudattaen triomme paistatteli yhdessä tuumin taivaanrannan taa hiipuvia säteitä. Valopallon painuttua mailleen rupesi tuuli tuntumaan kylmältä ja oli todettava, että ei ole enää kesä. Aurinko vei mennessään lämmön ja silloin ei tarjennut istua pidempään meren äärellä. Ei, vaikka seura olisi ollut hyvää ja hameeseen mätsäävä suolaisen tulinen Bloody Mary varsin herkkua.




Misorella