Valokuvista voi löytää hyvän arjen

29. elokuuta 2014



Joskus mietin, valokuvaanko liikaa näkemääni, kokemaani, jaettuja hetkiä, hämmästelemääni tai ihailemaani ympärilläni. Kuvaaminen on ollut osa minua jo hyvin nuoresta tytöstä. Olen tehnyt aina niin, kuvannut itselleni mielenkiintoisia tai tärkeitä asioista ja hetkiä.

Blogi ei ole synnyttänyt kipinää muistojen taltioimiseen kuvina, vaan tarjonnut enemmänkin alustan jakaa otoksia myös muiden iloksi. Toisaalta olen pohtinut olenko tarpeeksi läsnä, jos haluan ikuistaa niin monia hetkiä konkreettisemmin kuin vain omaan mieleeni.

Oivalsin viime viikolla puhelimeni kuvia katsoessa kuitenkin jotakin ihan muuta. Tajusin, että kuvien kautta voi nähdä niin paljon enemmän kuin vain ikuistettuja muistoja. Kuvavirtaa katsellessa sitä tajusi murheiden, kiireen ja stressin keskellä kuinka tapahtumarikas oma elämä on ja miten ihania ihmisiä kanssani nauttii siitä.

Ilman näitä kuvia ei pääsisi samalla lailla kiinni menneeseen hetkeen, kokisi vahvoja tunnetiloja, näkisi miten ihmiset muuttuvat, lapset kasvavat tai muistaisi kaikkea koettua. Ilman taltioituja kuvia, ei olisi kuvavoimavaraa, joka herättäisi huomaamaan, että omassa elämässä on niin paljon mukavaa, kaunista ja ihanaa, vaikka muutama murhe välillä vierailisikin arjessa.




Kuvat saivat minut hymyilemään ja synnyttivät myös uusia muistikuvia liittyen paikkoihin, henkilöihin tai sattumuksiin. Aika rikas arkisto etten sanoisi! Läsnäoloa miettiessäni tulin siihen tulokseen, että valokuvaaminen on jollain hassulla tavalla itselleni tapa olla läsnä, vaikka osaan kyllä tarvittaessa laittaa kuvausvälineet laukkuun ja vain fiilistellä yhdessäolosta.

Onneksi ystäväpiirissäni kuvataan sen verran paljon, että harvemmin kukaan katsoo vinoon hetkien ikuistamista. Lupaan edelleen noudattaa kuvaamisen suhteen hyviä käytöstapoja ja nauttia joistakin kokemuksista myös oman muistin varassa, mutta valokuvaaminen ei taida silti lähteä minusta. Eikä sen tarvitsekaan.




Tein näissä tunnelmissa kuvakoosteista arjestani puhelimen puolentoista vuoden arkistoista ja mukaan eksyi muutama vanhempikin kuva, jotka oli tallennettu puhelimeen kansionimellä "muistoja". Oli kiva huomata, että samankaltaisia kollaaseja olisi voinut tehdä myös viikoittain tai kuukausittain. Luulen, että joskus omaa elämää täytyy voida katsoa vähän kuin ulkopuolisen silmin, että näkee ne tärkeimmät asiat.

Sinulle haluan sanoa, että mikäli arki painaa ja tuntuu sisällöttömältä, käyhän sinäkin kurkkaamassa kuvamuistoja joko puhelimesta ja koneelta. Saattaa olla, että ei tarvitse selata kuin muutama viikko taaksepäin hyvän mielen saavuttamiseksi. Samalla saatat huomata, että hyvä arki rakentuu aika pienistä asioista, joita osaa kenties arvostaa enemmän, kun näkee ne kokonaisuutena.

Ei ole mikään ihme, että Instagramistakin on tullut niin suosittu maailmanlaajuisesti! Se on mahdollistanut matalankynnyksen kuvaamisen ja yhteisöllisyyden kuvapäiväkirjojen jakamisen muodossa.




Vaikka valokuvaus ei olisi iso osa arkeasi, haastan sinut silti kuvaamaan edes viikon ajan kivoja asioita, tärkeitä ihmisiä, kokemuksia ja ympäristöstä poimittuja jänniä juttuja. Aloita vaikka viikonlopputunnelmista tai heti maanantaina uuden viikon iloista!

Et menetä mitään, mutta voit yllättäen huomata kuvasaldoa katsoessasi kuinka mielenkiintoinen arkiselta tuntunut viikko onkaan oikeasti ollut. Samalla taltioituu muistoja, joihin voi palata vielä vuosienkin päästä ja nähdä joka kerta jotain uutta. Aika nimittäin kultaa valokuvamuistotkin ja toisaalta elämänkokemus saa katsomaan kuvia ihan eri näkökulmasta kuin ikuistamishetkellä.



Hyvää viikonloppua kaikille!

Misorella

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti