Valokuvista voi löytää hyvän arjen

29. elokuuta 2014



Joskus mietin, valokuvaanko liikaa näkemääni, kokemaani, jaettuja hetkiä, hämmästelemääni tai ihailemaani ympärilläni. Kuvaaminen on ollut osa minua jo hyvin nuoresta tytöstä. Olen tehnyt aina niin, kuvannut itselleni mielenkiintoisia tai tärkeitä asioista ja hetkiä.

Blogi ei ole synnyttänyt kipinää muistojen taltioimiseen kuvina, vaan tarjonnut enemmänkin alustan jakaa otoksia myös muiden iloksi. Toisaalta olen pohtinut olenko tarpeeksi läsnä, jos haluan ikuistaa niin monia hetkiä konkreettisemmin kuin vain omaan mieleeni.

Oivalsin viime viikolla puhelimeni kuvia katsoessa kuitenkin jotakin ihan muuta. Tajusin, että kuvien kautta voi nähdä niin paljon enemmän kuin vain ikuistettuja muistoja. Kuvavirtaa katsellessa sitä tajusi murheiden, kiireen ja stressin keskellä kuinka tapahtumarikas oma elämä on ja miten ihania ihmisiä kanssani nauttii siitä.

Ilman näitä kuvia ei pääsisi samalla lailla kiinni menneeseen hetkeen, kokisi vahvoja tunnetiloja, näkisi miten ihmiset muuttuvat, lapset kasvavat tai muistaisi kaikkea koettua. Ilman taltioituja kuvia, ei olisi kuvavoimavaraa, joka herättäisi huomaamaan, että omassa elämässä on niin paljon mukavaa, kaunista ja ihanaa, vaikka muutama murhe välillä vierailisikin arjessa.




Kuvat saivat minut hymyilemään ja synnyttivät myös uusia muistikuvia liittyen paikkoihin, henkilöihin tai sattumuksiin. Aika rikas arkisto etten sanoisi! Läsnäoloa miettiessäni tulin siihen tulokseen, että valokuvaaminen on jollain hassulla tavalla itselleni tapa olla läsnä, vaikka osaan kyllä tarvittaessa laittaa kuvausvälineet laukkuun ja vain fiilistellä yhdessäolosta.

Onneksi ystäväpiirissäni kuvataan sen verran paljon, että harvemmin kukaan katsoo vinoon hetkien ikuistamista. Lupaan edelleen noudattaa kuvaamisen suhteen hyviä käytöstapoja ja nauttia joistakin kokemuksista myös oman muistin varassa, mutta valokuvaaminen ei taida silti lähteä minusta. Eikä sen tarvitsekaan.




Tein näissä tunnelmissa kuvakoosteista arjestani puhelimen puolentoista vuoden arkistoista ja mukaan eksyi muutama vanhempikin kuva, jotka oli tallennettu puhelimeen kansionimellä "muistoja". Oli kiva huomata, että samankaltaisia kollaaseja olisi voinut tehdä myös viikoittain tai kuukausittain. Luulen, että joskus omaa elämää täytyy voida katsoa vähän kuin ulkopuolisen silmin, että näkee ne tärkeimmät asiat.

Sinulle haluan sanoa, että mikäli arki painaa ja tuntuu sisällöttömältä, käyhän sinäkin kurkkaamassa kuvamuistoja joko puhelimesta ja koneelta. Saattaa olla, että ei tarvitse selata kuin muutama viikko taaksepäin hyvän mielen saavuttamiseksi. Samalla saatat huomata, että hyvä arki rakentuu aika pienistä asioista, joita osaa kenties arvostaa enemmän, kun näkee ne kokonaisuutena.

Ei ole mikään ihme, että Instagramistakin on tullut niin suosittu maailmanlaajuisesti! Se on mahdollistanut matalankynnyksen kuvaamisen ja yhteisöllisyyden kuvapäiväkirjojen jakamisen muodossa.




Vaikka valokuvaus ei olisi iso osa arkeasi, haastan sinut silti kuvaamaan edes viikon ajan kivoja asioita, tärkeitä ihmisiä, kokemuksia ja ympäristöstä poimittuja jänniä juttuja. Aloita vaikka viikonlopputunnelmista tai heti maanantaina uuden viikon iloista!

Et menetä mitään, mutta voit yllättäen huomata kuvasaldoa katsoessasi kuinka mielenkiintoinen arkiselta tuntunut viikko onkaan oikeasti ollut. Samalla taltioituu muistoja, joihin voi palata vielä vuosienkin päästä ja nähdä joka kerta jotain uutta. Aika nimittäin kultaa valokuvamuistotkin ja toisaalta elämänkokemus saa katsomaan kuvia ihan eri näkökulmasta kuin ikuistamishetkellä.



Hyvää viikonloppua kaikille!

Misorella

Syksy tuo tullessaan muutoksia

27. elokuuta 2014



Täällä ollaan onnellisen helpottuneita! Uusi koti on nimittäin löytynyt ja pakkausurakka on käynnissä. Ohessa nautitaan myös muutamista lomapäivistä, jotka suovat kivasta aikaa muuttopuuhille ilman kiirestressiä. Kuun vaihteen jälkeen herätään uudessa osoitteessa ja asutaan saman tien kulkijan kanssa virallisesti yhteisessä kodissa.

Syksyn kynnyksellä myös blogissa puhaltavat uudet tuulet, kun sen nimi muuttaa muotoaan. Misorella-nimi tuo selkeyttä blogin lifestyle-linjaan, eikä määritä sitä liikaa jonkin tietyn mielikuvan mukaan. Pidemmän aikaa asiaa mietittyäni muutos tuntuu tervetulleelta ja oikealta.

Kolmas odotettu käännekohta tässä vuodenajassa on opintojen aloitus Helsinki Design Schoolissa Muotitoimittajan tutkinnon parissa. Sen myötä ollaan muutama askel lähempänä unelmia. Näillä eväillä on mielekästä tervehtiä saapuvaa syksyä niin vaihtuvan kotiosoitteen, opiskelun kuin bloggaamisen suhteen.

P.S. Misorella-blogin löydät täältä Bloggerista, 
vanhoista tutuista osoitteista, vain nimi on vaihtunut entisestään.

❤ Misorella

Herkutellen Tallinnassa

26. elokuuta 2014



Palattaanpa vielä hetkeksi Tallinnaan, sillä lupailin edellisessä matkapostauksessa vinkata kivoista ravintoiloista Vanhassa kaupungissa. En tiedä johtuuko kaupungin hyvästä tarjonnasta vai kävikö meillä vain hyvä tuuri, mutta olimme varsin tyytyväisiä kaikkiin ravintoloihin, jossa aterioimme.

Tallinnan hintataso oli ihan muuta, mihin olimme tottuneet Helsingissä. Sen ansiosta herkuttelimme oikein kunnolla, nautimme kiireettömästä menosta, maistuvasta viinistä ja hyvästä ruoasta. Seuraavassa kurkistetaan kolmeen hieman eri hintatasoiseen ravintolaan, joissa myös tunnelma oli omanlaisensa jokaisessa.


Lautarii Moldova
Uus tn. 25, Vanha kaupunki

Ensimmäinen ruokapaikkamme saavuttuamme Tallinnaan oli hieman sivummalla Vanhan kaupungin sykkeestä sijaitseva Lautarii Moldova. Ravintola tarjoili maistuvaa ruokaa nälkäisille matkaajille. Alku- ja pääruoka ruokajuomineen maksoivat yhteensä reilu 30 €.

Hintataso ravintoloiden välillä sekä yksittäisten menujen sisällä liikkuukin laajalla hintahaitarilla. Tämä takaa sen, että monesta ruokapaikasta löytyy runsaasti sekä edullisia alle femman annoksia että hienompiakin ateriakokonaisuuksia. Esimerkkinä kallein ruoka tässä ravintolassa oli 18,50 €, joten hintalaatusuhde oli varsin kohdillaan.




Erityisesti täytyy mainita, että omalle lautaseltani pääruokana nautittu ankka oli erinomaista, paistokypsyys oli täydellinen. Terassin varjojen suojissa sai nauttia kesästä sateesta huolimatta ja suunnitella minne suunnata matkapäivien aikana. Lisätunnelmaa toivat kauniit hevoskärryt, joita kulki useampi ohi levähdyspaikastamme. Täällä suhtauduttiin lisäksi hyvin menun erityistoiveisiin, kun varmistelin mm. aterioiden soijattomuutta.




Ravintola Vennad
Vene 6, Tallinnan Vanha kaupunki

Tunnelmallisessa Vanhassa kaupungissa 1400-luvun rakennuksesta löytyvä ravintola Vennad vei hieman fiinimmälle makumatkalle. Kahden hengen pihviateria viineineen ja jälkiruokineen kustansi yhteensä vähän yli kuutisen kymppiä. Pihvi oli parasta mitä kumpikaan oli maistanut ja jälkiruoat saivat hännät heilumaan.




Ruoka-aineallergioista tai ruokavaliosta johtuviin muutoksiin suhtauduttiin asiantuntevasti ja sain lisäksi jälkiruoaksi erikoistilauksesta mansikkapirtelön. Elokuisena iltana pimenevän korttelin valot loistivat ikkunasta ja sisällä oli yhtä lämminhenkinen tunnelma. Palvelu oli Vennad:issa ensiluokkaista ja ruoka ehdottomasti reissun kohokohta herkuttelun osalta. Mainittakoon, että makuelämyksistä huolimatta, ravintolan menun kallein ateria oli 20 €.


Frank
Sauna tn. 2, Vanha Kaupunki

Puolivahingossa löytynyt onnenkantamoinen Frank tarjoili todella edullisia ruoka-annoksia, jotka olivat tuunattu maistuviksi hyvillä maustekastikkeilla ja maustella. Kanasalaattini oli kirpeänmakean soosin ja homejuuston ansiosta erityisen herkullista. Täällä aterioinnista selvisi ruokajuomineen parilla kympillä. Ruokalistan kallein ateria maksoi nimittäin vain 9 €.

Annosten esille laitosta ja ranskalaisten tarjoiluratkaisusta tuli hyvä mieli. Myös täällä suhtauduttiin hienosti muutoksiin annosten suhteen. Sivukadun helmessä hienoa oli myös sisustus ja tämä baariravintola sopii hyvin myös illanviettoon. Oli kiva huomata, että täällä viihtyivät erityisesti paikalliset asukkaat.




Suosittelen lämpimästi kaikkia kolmea yllä olevaa ravintolaa Tallinnan matkaajille. Näiden lisäksi Vanha kaupunki tarjoaa parastaan kymmenien muiden ruokapaikkojen muodossa ja jokainen löytää varmasti omat suosikkinsa laajasta tarjonnasta.

Itse suosittelisin välttämään isoimpia pääkatujen turistirysiä, joissa tunnelman tavoittelu menee joskus jopa teatterin puolelle ja hintalaatusuhde eivät aina kohtaa toisiaan. Lisäksi viehättäviä kahviloita löytyy joka kadunkulmasta ja hyvää kahvia pääsee siemailemaan matkan aikana useampaan kertaan. Hyvä niin, sillä olemme varsinaisia kahvikissoja molemmat. Toivottavasti näistä vinkeistä on iloa niille, joilla on suunnitteilla matka meren yli, me nautimme ainakin joka suupalasta.



Misorella

Tacoja ja syksyn merkkejä mökillä

24. elokuuta 2014



Lauantai-iltana maisemat vaihtuivat kaupungin kaduista peltonäkymiin, kun vietimme serkun kanssa tyttöjeniltaa mökillä. Maailmanparannuksen ohessa herkuteltiin, kuinkas muuten. Kestosuosikkini tacot, saivat täytteeksi raikkaita makuja kasviksista ja yrteistä.




Kanatäytteiset tacot
200 g kevyt broilerin fileekuutioita (Korpela), mausteeksi rosmariinia, korianteria, suolaa, pippuria
150 g crème fraîchea
2 avokadoa muussattuna haarukalla, mausteeksi suolaa, pippuria, sitruunamehua
Salaattia silputtuna
Rasiallinen puolitettuja kirsikkatomaatteja
Salsakastiketta
Tuoretta korianteria
Parmesaanilastuja
Paketti tacoja

Tacot ovat ihanan helppoa ja leikkisää ruokaa (nim. sotkematta ei onnistu syömään koko ateriaa). Itselleni uusi, maistuva, tuttavuus, broilerin fileekuutiopalat, saivat pannulla paistuessaan seurakseen rosmariinia ja korianteria. Avokadonkin makua täydennettiin mausteilla.

Tuoreet yrtit saivat aikaan taas sen, että haaveilen yhä enemmän omasta yrttipuutarhasta, josta voisi napata makuvivahteita sekä ruoanlaiton yhteydessä että annosten koristeeksi. Tacojen lämmitessä uunissa mietin, että tässä ruoassa parasta on, että jokainen voi koota jokaisesta annospalasta juuri sellaisen combon kuin haluaa. Lisäksi täytevaihtoehtoja voi varioida loputtomiin, tuntuu, että tacoihin ei voi kyllästyä. 

Mökillä oli nähtävissä myös syksyn ensimmäiset merkit, elokuun pimenevät illat, omenien tuoksu, punakat pihlajanmarjat, koleus, tuikkujen liekkien leikki, jalkoja lämmittävät villasukat, kesäisen valkoviinin vaihtuminen punaiseen, ilman kirpakka tuoksu, syyskukat ja uuden ajanjakson alun tuntu. Tästä on hyvä suunnata kohti alkavan viikon haasteita!

Misorella

Elokuinen Tallinna

20. elokuuta 2014



Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin on myös loman laita. Viimeiset päivät viikon irtiotosta vietettiin Tallinnassa nauttien kiireettömyydestä, fiilistelystä ja hyvästä ruoasta. Sää vaihteli reissumme aikana kaatosateesta auringonpaisteeseen ja viileästä kuumuuteen.

Muutos saattoi tapahtua sillä aikaa, kun istuimme kahvilassa tai piipahdimme sisätiloihin hetkeksi. Onneksi Tallinnan vanhakaupunki on niin lumoava, että edes mielipuolinen ilmanalojen vaihtelu, ei vienyt iloa siihen tutustumiselta.




Matkalle on ihana lähteä niin, että saa rauhassa kierrellä ja katsella ilman aikatauluja. Jotta tämä olisi onnistunut, päätimme yöpyä Tallinnassa yön yli. TallinkSiljan paatit, kun kulkevat kätevästi useamman kerran päivässä ja saapumis- ja lähtöajan pystyy valitsemaan omien mieltymysten mukaan matkaa varatessa.

Me lähdimme maanantaiaamuna ja palailimme Helsinkiin vasta tiistai-iltana. Majoitumme sataman ja Vanhankaupungin lähellä olevaan edulliseen, mutta siistiin Tallink Express -hotelliin. Halusimme panostaa erityisesti hyvään ruokaan ja kokemuksiin matkan aikana sen sijaan, että maksaisimme kalliista hotellihuoneesta.




Kahden päivän aikana kerkisi seikkailla kaupungin katuja useampaan kertaan ja käveltyä tuli monta kilometriä ihan huomaamatta. Vierailimme myös Lentosatamassa (Viron merimuseossa), jossa kaikista jännintä oli laskeutua portaat tutkimusretkelle valtavaan sukellusveneeseen.

Toinen suosikkini oli tänä vuonna 100 vuotta täyttävä jäänmurtaja Suur Tõll. Laiva oli hieno ja sinne astuessaan pääsi aikamatkalle alkuperäisasuun palautettujen tilojen ja sisustuksen myötä.




Tunnelma vanhassakaupungissa on maaginen, aika tuntuu pysähtyvän, vaikka kadut ovat täynnä elämää. Kanelissa ja sokerissa paahdetut mantelit ovat jokaisen vierailun must have -juttu, joten niiltä ei voinut välttyä tälläkään kertaa.

Värikkäät vanhat rakennukset, mukulakivikadut ja muurit luovat sellaista tunnelmaa, joka antavat puitteet arjen seikkailuille. Joka puolella on jotakin valokuvattavaa, mielenkiintoista, kaunista tai luokseen kutsuvaa. Kuljimme hyvin paljon tunnelman viemänä ja se sopi loistavasti meille matkasuunnitelmaksi.




Vanhakaupunki on myös herkuttelijoiden paratiisi. Kahviloita ja ravintoloita löytyy jokaiseen makuun, mutta jotkut aarteet sijaitsevat vähän syrjäisemmillä sivukaduilla. Koska matkastamme kehkeytyi varsinainen ruokasinfonia, ajattelin, että voisin tehdä oman postauksen ravintoloista, jotka olivat meistä viihtyisiä ja tarjosivat suussa sulavia makuhetkiä. Näissä mietteissä alkaa arki, mutta näitä kuvia katsoessa, tuntuu, että olisi ollut vähän pidempääkin poissa. Sellainen on Tallinna, se lumoaa ja vie mennessään.



Misorella

Moko Market & Café - herkkuja kotiin ja lounashetkeen

14. elokuuta 2014



Vuosia sitten yksi suosikkikauppani Lahdessa oli sisustusliike Moko, mutta kuten kaikki hyvä loppuu aikanaan, sulkeutui tuo myymälä uusien tuulien tieltä. Helsinkiin muuton jälkeen olenkin löytänyt tieni taas Moko:n pariin. 

Paikan päälle houkuttelivat alkujaan lounassalaatit, joissa hintalaatusuhde on kohdillaan. Loman suoman kiireettömyyden ansiosta minulla oli kerrankin aikaa viivähtää liikkeessä pidempään ja ihastella myös sisustustarjontaa.




Kauniisti esille laitetut tuotteet niin kotiin kuin keittiöön odottavat löytäjäänsä kaupan hyllyillä ja katse kohtaa ihania yksityiskohtia katsoo minne tahansa. Tarjolla on kirkkaita värejä, rosoista pintaa, tyyliteltyjä fontteja, kaikenalaisia sisustuskarkkeja luomaan persoonallisia yksityiskohtia kotiin.

Tekee mieli tutkia ja tunnustella ja ennen kaikkea fiilistellä tarjontaa. Lahjaideatkin rupeavat hyrräämään päässä, kun silmiin osuu jotain sellaista, joka tuo jonkun tietyn rakkaan henkilön mieleen.




Liikkeessä on tilan tuntua, helppo tarkastella rauhassa tarjontaa niin vintagesta arkipäivän käyttöesineisiin. Nälän yllättäessä salaattien ohella tarjolla on leivoksia, erikoiskahveja, luomu limonadeja, smoothie-juomia, täytettyjä leipiä ja päivittäin vaihtuvia pasta- ja keittolounaita.

Kiireen sattuessa kohdille vierailija voi napata evästä myös mukaan. Valikoimassa on myös koruja ja mieleeni jäivätkin erityisesti tietyt pisarakorvikset, kenties tiemme vielä kohtaavat. Käykäähän tekin kurkkaamassa löytyykö Moko:sta jotain kivaa, jos ei muuta, aina voi haaveillen ihastella ja istahtaa kahvikupin ääreen.



Vierailin Punavuoren Moko Market & Café:ssa (Perämiehenkatu 10). 
Moko:n sivuille pääset tästä.

Misorella