Rouva Keveyden ja herra Hyvän Olon häämatkaraportti

16. toukokuuta 2014



Muistatte varmaan, kun maaliskuun lopulla aloitin innoissani matkan viljattomaan elämäntapaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoitti ohran, vehnän, rukiin ja kauran poisjättämistä päivittäisistä ruokailuista, kaupassa tarkempaa tuoteselosteiden syynäämistä ja ravintolassa uusin silmin ruokalistojen tavailua.

Samana ajankohtana suuntasivat myös häähuumasta hölmönä hymyilevät rouva Keveys ja herra Hyvä Olo ansaitulle kuherruskuukaudelle, jonka lomatunnelmiin palaamme nyt tarkemmin. Raporttia häämatkasta odoteltiin jo kuukauden jälkeen lähdöstä, mutta tiedättehän, parhaat jutut vievät mennessään. Silloin saattaa vallan unohtua lähettää postikortit kotiväelle. Mikäli pariskunta ei ole tuttu, heidän alkutaipaleeseensa voi tutusta juonen ja oireiden alkulähteillä täällä.

Mitä tarinan sankareille kuuluu vajaan parin kuukauden jälkeen? Voin iloisena kertoa, että pariskunnan matkan jälkeisen onnellisen arkeen paluun johdosta minäkin saan nauttia kivottomasta vatsasta, joka ei vaihda vuorokauden sisällä mittasuhteitaan syödystä ravinnosta. Mitä olen sitten muuttanut viime viikkojen aikana?

Kotimaiset viljat olen korvannut kasviksilla, riisillä ja kvinoalla. Aamupalalla ruoskuttelen gluteenitonta näkkäriä tai riisikakkuja. Lisäksi olen karsinut ruokalistalta kaikki valmistuotteet, joissa on aineosissa Suomalaisia neljän viljan edustajia, näin ruoanlaitosta on tullut myös omalta osaltaan puhtaampaa.

Itselleni on kaikista vaikeinta ollut luopua vanhoista tutuista herkuista. Viljojen ohella allergisia reaktioita aiheuttavan soijan poisjättäminen ruokavaliosta on rajannut huomattavasti sitä mitä voin syödä ja mitä en.




Olen kuitenkin huomannut ihan omaksikin yllätyksekseni, että sen jälkeen, kun on kokenut paremman olon, ei tee enää edes mieli lähteä vanhalle tielle. Nimittäin etapille, missä mielihalut ja tietyt hetken ruokanautinnot ovat aiheuttaneet lopulta kaksinkertaisen pahan mielen, niin minulle kuin vatsalle.

Todettakoon vielä tähän, että viljaton valintani ei liity millään lailla laihduttamiseen tai siihen, että en korvaisi poisjätettyjen tuotteiden energiavajetta jollakin toisella vatsaystävällisemmällä vaihtoehdolla. Joskus on pakko osata luopua, suuremman edun nimissä.

Älkää huoliko, en ole kuitenkaan jäänyt leipomusten suhteen täysin paitsioon, sillä kyläpaikoissa asia on otettu ihanasti huomioon. Varsinkin äiti on ilahduttanut tytärtään mm. peruna- ja mantelijauhoista valmistetuilla gluteenittomilla leivonnaisilla.




Niin ja koska vihitty herrasväki (ja no minä) on välillä hieman turhamainen, täytyy todeta, että lähes kaksi kuukautta ruokailutapojen muutoksen jälkeen, ihoni ei ole voinut koskaan näin hyvin. Kiva bonus muun hyvinvoinnin ohella.

Hyväksi todettujen hoitotuotteiden ohella, tiettyjen elementtien pois karsiminen päivittäisistä syömisistä on minimoinut epäpuhtaudet, samalla iho on muuttunut entisestään kirkkaammaksi ja säteilevämmäksi. Sivuseikka muiden oireiden ohella, mutta iho ja sen ulkonäkö ovat kuitenkin iso itsetuntoon vaikuttava asia. Olenkin erityisen hyvilläni tästä sivujuonteesta.




Kuten todettua, vatsani on herkkä ja vaatii sen mukaiset eväät, jotta kyyhkyläisten on hyvä asustaa siellä. Vastavihittyjen maailmanympärysturneen aikana olen oppinut myös kunnioittamaan vatsaani paremmin ja kuuntelemaan sen viestejä.

Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta huomasin sen itsekin vasta sitten, kun elämä ei enää pyörinykään vatsan tuntemusten tai turpoamisen ympärillä. Saman voi varmasti huomata siinä kohtaa, kun masu oireilee ihmisellä, joka ei normaalisti huomaa kyseistä kaveria laisinkaan.

Niille, jotka ovat siinä onnellisessa asemassa, että maha on lähes aina ystävä, sanon, että miettikää miltä kokemasi satunnainen kipu tuntuisi jokapäiväisenä oireiluna, ikävän kireänä turvotuksena ja huonona olona. Olisitko silloin valmis tekemään muutoksia, jos niiden avulla voisit paremmin?




Mikäli tunnistat itsessäsi samoja oireita, varaa ensin lääkäriaika mahdollisen keliakiadiagnoosin selvittämiseksi. Jos olet onneksesi välttynyt sairaudelta, kokeile ihan mielenkiinnosta miten viikon tai parin ajanjakso ilman kotimaisia viljoja vaikuttaa sinun oloosi.

Eihän sitä koskaan tiedä millainen häämatka siitä tulee. Korostaisin vielä, että en saarnaa sen puolesta, mitä kenenkin pitäisi syödä. Jokainen tekee omat valintansa ja reagoi yksilönä elimistössään nautittuun ruokaan, osa kokee tarvetta muutoksille elintavoissaan, osa voi syödä vaikka pikkukiviä ilman minkäänlaisia vaikutuksia.

Kirjoitankin siinä valossa, että tästä olisi hyötyä samantyyppisistä oireista kärsiville. Muistutan myös, että mahdollinen keliakiaepäily ei ole leikin asia ja se on sairaus minkä olemassaolo on tärkeä todeta ja hoitaa tai sulkea pois.

Omalla kohdallani testitulokset puhuivat epäilyä vastaan, mutta lääkärin suositus johdatti silti viljattomaan ruokavalioon. Se puolestaan on tuonut ihanan olon arkeeni. Tiedättekö, tämä on liitto, joka kestää, sillä Keveys ja Hyvä Olo puhuvat kumpikin sen puolesta.

P.S. Kelaikialiiton sivuilta löydät tarvittaessa infoa gluteenittomasta ruokavaliosta ja myös itse sairaudesta.

Misorella

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti