Ystävä (ja maailma) kylässä

28. toukokuuta 2014



Viime viikonloppuna aurinko helli piknikkansaa ja suupielet kirivät korviin odotetun kyläilijän päivystäessä eväslaatikoiden toisella puolen. Lämpö on ihanaa, mutta helteessä vaeltelua voimakkaammin puoleensa veti varjoisa levähdyspaikka. Yhtälöön olisi kaivattu vielä iso viltti, josta olisi voinut seurata maailmanmenoa hyvän lounaan jälkeen vaakatasossa pötkötellen.

Pääasia oli kuitenkin, että rinnalla oli laatu seuraa ja tietysti, että huulipuna oli hyvin. ;) Ei kivaan kesäpäivään paljon muuta tarvitakaan, kuin pieniä iloja, joista yhdessä muodostuu se suuri suvifiilis. Unohtamatta tietenkään aamupäivän mahtavaa kuvausreissua satamalaiturin äärellä, jännäämistä jääkiekon parissa, iltakävelyä auringonlaskun aikaan, yöllisiä keskusteluja, lisäherkuttelua ja seuraavan päivän Seurasaari tutkimusretkeä. :)



Misorella

Kynsitarroilla huoliteltu ilme kynsille

27. toukokuuta 2014



Kesä antaa virikkeitä pukeutumiseen, mutta se saa katseen kääntymään myös omiin kynsiin ja niiden kuntoon. Tekee mieli leikitellä erivärisillä lakoilla ja sipaista sävyä myös varpaiden iloksi. Kynsilakkojen ohella toinen kestosuosikkini ovat erilaiset kynsitarrat, jotka ovat pelastaneet useammin kuin kerran elämää nähneet sapelit juhlakuntoon.

Tällä kertaa taiteilin hennon roosan kynsilakan kaveriksi säihkyvän hopeisen ranskalaisen "lakkauksen". No, taiteilu on ehkä turhan ylitsevuotava ilmaus, sillä tarrojen käyttö on melkein liian helppoa lopputuloksen yllättävän hienon ulkonäön huomioiden.

Nämä yksilöt nimittäin irtosivat vaivatta pinseteillä alustastaan ja asettuivat nätisti sinne minne kuuluikin. Päälle laitoin vielä värittömän kerroksen kiillon lisäämiseksi ja tietysti pitämään kauneudet paikoillaan.

Huoltoyhdistelmä kesti omissa kynsissäni hyvänä yhdellä päällyslakkalisäyksellä neljä päivää, jos olisin lisännyt väritöntä useamman kerran, olisivat nämä olleet varmasti ilonani pidemmän aikaa. Koska nämä ihanuudet eivät ole hinnalla pilattu, ajattelin ilahduttaa itseäni merkin tarravalikoimalla toisenkin kerran.

Kynsitarrat H&M 1,95 €.

Misorella

Avajaisperjantai Showroom Helsingissä

25. toukokuuta 2014



Tiedättekö mitä saadaan aikaan, kun yhdistetään hellelukemat, juhlahumu, ystävät, kekseliäs taide, iloiset avajaisvieraat, rento tunnelma, musiikillinen anti ja uusi kesämekko? Vastaus on raaka-aineet loistavaan avajaisfiilikseen ja vapaaseen iltaan. Showroom Helsingissä avautui perjantai-iltana This Is The Way -näyttely Jani LeinosenAurora Reinhardin ja Jiri Gellerin uusimmista töistä, joita oli ilo käydä katsastamassa Telakkarannassa.

Taideteoksista oli luettavissa oma ajatuksia herättävä sanomansa, mutta sanottavaa oli myös illan dj:llä, joka nostatti myös loppu illasta tanssijalkaa levyjen soittamisen ohella omalla setillään. Kaiken kaikkiaan, pirskahteleva, riemullinen ja voimauttava ilta. Kesäyössä on tunnetusti oma taikansa, unohtamatta rakkaiden läsnäoloa ja kokemusalbumiin ikuistettuja yhdessä koettuja hetkiä. Se on onnistuneen illan merkki, kun tuntuu, että on nauranut suupielet helliksi. :)





P.S. Näyttely on avoinna 17.8.2014 saakka osoitteessa Telakkakatu 6.

Mekko H&M

Misorella

Auringon illan viimeinen valssi

22. toukokuuta 2014



Helteisen illan lempeä sade, jolle mailleen kiirehtivä aurinko hymyilee. Hiljakseen satavia pisaroita, jotka kastelevat, mutta saavat silti kulkijat nauramaan. Aavistus taivaan maalauksellisesta värityksestä, kun hissi kiipeää ylimpään kerrokseen. Parvekkeen oven auetessa katseen vangitsee kultaisen pallon sukellus kaupungin taakse. 

Taivas kylpee lämpimissä sävyissä ja edessä avautuu tuttu maisema taas uusin silmin nähtynä, kuten joka ilta. Yhteistä elämää, kerta toisensa jälkeen iloa yhdessä koetuista pienistä suurista hetkistä, jotka automaattisesti tallettaa onnellisuuspankkiin. Suurella näyttämöllä esitetään auringon illan viimeinen valssi, viejänään parvekkeen toisella puolella koreileva sateenkaari. 

Luonnon teatteri, jossa et tiedä seuraisitko sielukasta pääosanesittäjää vai lahjakasta sivuroolin vetäjää. Tunne ettet osaa päättää kumpaan suuntaan malttaisit kääntää päätä, sillä kaikki on hetkessä häviävää. Näin ajattelee eräästä alkuviikon päivänpäätöksestä sisäinen seikkailijani.




Kesäterkuin, 
Misorella

Kesä ja LUMI sulassa sovussa

19. toukokuuta 2014



Tein viime viikonlopun Fashion Stock Salessa ilahduttavan hankinnan, kun läppärini sai arvoisensa kaverin Lumi Accessoriesin myyntipöydästä. Mietin, että kone kulkee usein mukanani, joten miksei sitä voisi samalla tehdä tyylillä. Superedullinen löytö osoittautui vielä uniikiksi kappaleeksi, sillä kyseistä läppärilaukkua ei ole tullut tässä sävyssä laisinkaan kauppoihin myyntiin.

Kaksinkertainen ilo hyvästä ja vielä kaiken lisäksi tarpeellisesta ostoksesta. New Yorkissa vuonna 2000 perustetun Lumi Accessories brändin ja ajattomien laadukkaiden nahkalaukkujen takaa löytyy suunnittelijaduo Sanna Kantola ja Bruno Beaugrand. Merkin mallistot koostuvat pääasiassa laukuista, mutta valikoimasta löytyy myös kukkaroita, rahapusseja ja vöitä. LUMI:a myydään yli 25 maassa ja toiminnan pääkallopaikkana toimii Helsinki, josta löytyy myös kaksi myyntiliikettä.





Hellelukemat aloittivat eilen nousunsa ja aurinko lämmitti ihanasti vielä vapaapäivän iltanakin. Parasta sunnuntaissa oli, kun sai nukkua myöhään, syödä kiireettä aamiaisen ja juosta päivällä pitkän rauhallisen juoksulenkin. Ihanaa oli myös istua vielä loppuillasta ympärillä hellivän lämmön syleilyssä ja vain nauttia olemisesta ulkotiloissa.

Kesä, kuinka paljon olen sinua kaivannutkaan! Toivottavasti tällaisista suvipäivistä saa nauttia seuraavina viikkoina usein. Viimein käyttöön päässyt kaunis LUMI:ni sai seurakseen pastellisia sävyjä, liehuvia hioja ja tummansinistä. Voi, kuinka iloitsin siitä, että paljaisiin jalkoihin sai sujauttaa sandaalit.

Jotenkin tuntuu, että herään toukokuun lopulla eloon ja innostun pukeutumisesta kesäkuukausina erilailla, kuin muina vuodenaikoina. Olkoot siis seuraavat kuukaudet suotuisia mekoille, hameille ja hurmaaville asusteille.

Vaikka uudelle kesäkassillani onkin tietty käyttötarkoitus, voi sitä mielestäni silloin tällöin hyödyntää kaupunkikäyntien asusteena. Myönnettäköön, että jään silti haaveilemaan omasta isokokoisesta LUMI:sta, joka palvelisi paremmin erityisesti arkilaukkuna.
 


Misorella

Rouva Keveyden ja herra Hyvän Olon häämatkaraportti

16. toukokuuta 2014



Muistatte varmaan, kun maaliskuun lopulla aloitin innoissani matkan viljattomaan elämäntapaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoitti ohran, vehnän, rukiin ja kauran poisjättämistä päivittäisistä ruokailuista, kaupassa tarkempaa tuoteselosteiden syynäämistä ja ravintolassa uusin silmin ruokalistojen tavailua.

Samana ajankohtana suuntasivat myös häähuumasta hölmönä hymyilevät rouva Keveys ja herra Hyvä Olo ansaitulle kuherruskuukaudelle, jonka lomatunnelmiin palaamme nyt tarkemmin. Raporttia häämatkasta odoteltiin jo kuukauden jälkeen lähdöstä, mutta tiedättehän, parhaat jutut vievät mennessään. Silloin saattaa vallan unohtua lähettää postikortit kotiväelle. Mikäli pariskunta ei ole tuttu, heidän alkutaipaleeseensa voi tutusta juonen ja oireiden alkulähteillä täällä.

Mitä tarinan sankareille kuuluu vajaan parin kuukauden jälkeen? Voin iloisena kertoa, että pariskunnan matkan jälkeisen onnellisen arkeen paluun johdosta minäkin saan nauttia kivottomasta vatsasta, joka ei vaihda vuorokauden sisällä mittasuhteitaan syödystä ravinnosta. Mitä olen sitten muuttanut viime viikkojen aikana?

Kotimaiset viljat olen korvannut kasviksilla, riisillä ja kvinoalla. Aamupalalla ruoskuttelen gluteenitonta näkkäriä tai riisikakkuja. Lisäksi olen karsinut ruokalistalta kaikki valmistuotteet, joissa on aineosissa Suomalaisia neljän viljan edustajia, näin ruoanlaitosta on tullut myös omalta osaltaan puhtaampaa.

Itselleni on kaikista vaikeinta ollut luopua vanhoista tutuista herkuista. Viljojen ohella allergisia reaktioita aiheuttavan soijan poisjättäminen ruokavaliosta on rajannut huomattavasti sitä mitä voin syödä ja mitä en.




Olen kuitenkin huomannut ihan omaksikin yllätyksekseni, että sen jälkeen, kun on kokenut paremman olon, ei tee enää edes mieli lähteä vanhalle tielle. Nimittäin etapille, missä mielihalut ja tietyt hetken ruokanautinnot ovat aiheuttaneet lopulta kaksinkertaisen pahan mielen, niin minulle kuin vatsalle.

Todettakoon vielä tähän, että viljaton valintani ei liity millään lailla laihduttamiseen tai siihen, että en korvaisi poisjätettyjen tuotteiden energiavajetta jollakin toisella vatsaystävällisemmällä vaihtoehdolla. Joskus on pakko osata luopua, suuremman edun nimissä.

Älkää huoliko, en ole kuitenkaan jäänyt leipomusten suhteen täysin paitsioon, sillä kyläpaikoissa asia on otettu ihanasti huomioon. Varsinkin äiti on ilahduttanut tytärtään mm. peruna- ja mantelijauhoista valmistetuilla gluteenittomilla leivonnaisilla.




Niin ja koska vihitty herrasväki (ja no minä) on välillä hieman turhamainen, täytyy todeta, että lähes kaksi kuukautta ruokailutapojen muutoksen jälkeen, ihoni ei ole voinut koskaan näin hyvin. Kiva bonus muun hyvinvoinnin ohella.

Hyväksi todettujen hoitotuotteiden ohella, tiettyjen elementtien pois karsiminen päivittäisistä syömisistä on minimoinut epäpuhtaudet, samalla iho on muuttunut entisestään kirkkaammaksi ja säteilevämmäksi. Sivuseikka muiden oireiden ohella, mutta iho ja sen ulkonäkö ovat kuitenkin iso itsetuntoon vaikuttava asia. Olenkin erityisen hyvilläni tästä sivujuonteesta.




Kuten todettua, vatsani on herkkä ja vaatii sen mukaiset eväät, jotta kyyhkyläisten on hyvä asustaa siellä. Vastavihittyjen maailmanympärysturneen aikana olen oppinut myös kunnioittamaan vatsaani paremmin ja kuuntelemaan sen viestejä.

Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta huomasin sen itsekin vasta sitten, kun elämä ei enää pyörinykään vatsan tuntemusten tai turpoamisen ympärillä. Saman voi varmasti huomata siinä kohtaa, kun masu oireilee ihmisellä, joka ei normaalisti huomaa kyseistä kaveria laisinkaan.

Niille, jotka ovat siinä onnellisessa asemassa, että maha on lähes aina ystävä, sanon, että miettikää miltä kokemasi satunnainen kipu tuntuisi jokapäiväisenä oireiluna, ikävän kireänä turvotuksena ja huonona olona. Olisitko silloin valmis tekemään muutoksia, jos niiden avulla voisit paremmin?




Mikäli tunnistat itsessäsi samoja oireita, varaa ensin lääkäriaika mahdollisen keliakiadiagnoosin selvittämiseksi. Jos olet onneksesi välttynyt sairaudelta, kokeile ihan mielenkiinnosta miten viikon tai parin ajanjakso ilman kotimaisia viljoja vaikuttaa sinun oloosi.

Eihän sitä koskaan tiedä millainen häämatka siitä tulee. Korostaisin vielä, että en saarnaa sen puolesta, mitä kenenkin pitäisi syödä. Jokainen tekee omat valintansa ja reagoi yksilönä elimistössään nautittuun ruokaan, osa kokee tarvetta muutoksille elintavoissaan, osa voi syödä vaikka pikkukiviä ilman minkäänlaisia vaikutuksia.

Kirjoitankin siinä valossa, että tästä olisi hyötyä samantyyppisistä oireista kärsiville. Muistutan myös, että mahdollinen keliakiaepäily ei ole leikin asia ja se on sairaus minkä olemassaolo on tärkeä todeta ja hoitaa tai sulkea pois.

Omalla kohdallani testitulokset puhuivat epäilyä vastaan, mutta lääkärin suositus johdatti silti viljattomaan ruokavalioon. Se puolestaan on tuonut ihanan olon arkeeni. Tiedättekö, tämä on liitto, joka kestää, sillä Keveys ja Hyvä Olo puhuvat kumpikin sen puolesta.

P.S. Kelaikialiiton sivuilta löydät tarvittaessa infoa gluteenittomasta ruokavaliosta ja myös itse sairaudesta.

Misorella

Sunnuntain löytö - Kukka ja Sisustus Neilikka

11. toukokuuta 2014



Löysin tämänpäiväisen Lahti vierailun yhteydessä ihastuttavan kukka- ja sisustuskaupan aivan keskustan ytimestä. Kukka ja Sisustus Neilikka - ilon ja inspiraation lähde - kuten he itse kiteyttävät hurmaavan kaupan annin, tarjoili juuri sitä mitä lupasi. En malttanut olla ottamasta muutamaa kuvaa, jotta voin laittaa hyvän kiertämään.

Sunnuntain kukat oli tällä kertaa osoitettu äidille ja paketinavaus puuhissa oli mukana myös vanha tuttu assistentti, jolle kaikenlaiset narut ovat totaalisen kissamaisen sekoamisen paikka. Lumoutumisen viimeinen sinetti olivat myynnissä olevat käsin tehdyt suklaat, joita saattoi tarttua myös allekirjoittaneen mukaan tähdittämään lahjansaajan kahvihetkeä. 

Jotain kertoo sekin, että vaikka olin hankkinut etukäteen muistamisia päivän sankarittarelle, en vain yksinkertaisesti päässyt kaupan houkuttelevasta ulko- ja sisätilojen esille laitosta ohitse. No, jos myönnetään, kävelin ohi, mutta oli ihan pakko palata nurkan takaa takaisin ihastelemaan ja ihastumaan, sen verran liike veti puoleensa. ;) 

Eikä pidä unohtaa visuaalisen puolen ohella toista tärkeää hyvän mielen aiheuttajaa, sillä palvelu oli ensiluokkaista, mukavaa ja erittäin ystävällistä. Piipahtakaa tekin katsomaan ja tutustumaan, mutta varoitan, mukaan voi tarttua vaikka mitä jännittävää kotiin tai lahjaksi. :)




Misorella

Kanasalaattia ja mansikoita - viikonlopun pieniä nautintoja

10. toukokuuta 2014



Yksinkertaista ja helppoa, mutta silti niin maukasta ja kesäistä. Eilen illalla kilistettiin alkavalle viikonlopulle ja korkattiin ensimmäinen mansikkainen kupliva juoma. Seuralaisena herkullinen ja mausteinen kanasalaatti ja jälkkäriksi punaisia unelmia.  




Kanasalaatti

300 g maustamatonta broilerin fileesuikaletta
Pippuria ja suolaa
Makeaa chilikastiketta
Salaattia
Pieni sipuli
Kirsikkatomaattirasia
Kurkkua
Avokado
200 g salaattijuustoa
Mintunlehtiä

Paista broilerisuikaleet oliiviöljyssä, mauta suolalla, pippurilla ja makealla chilikastikkeella.
Pilko muut ainekset ja sekoita keskenään.
Viimeistele koristelu kirsikkatomaatin puolikkailla ja mintunlehdillä.

Mansikkapeti

300 g tuoreita mansikoita
Mintunlehtiä
Balsamicoa
Ripaus sokeria/hunajaa

Pilko mansikat ja koristele annos balsamicoraidoilla ja mausteilla.

Hyvää viikonloppua murut! :)

Misorella

Hyvän olon vapaapäivä

7. toukokuuta 2014



Pitkän työpäivän päätteeksi valtatie vei eilen pitkästä aikaa kotikaupunkia kohti. Perillä odotti iltapala, josta tuli lämmin tunne rinta-alaan. Äiti oli odottanut tuhlaajatytärtä kotiin käymään, oli tainnut olla ikäväkin. Herkkuhiirelle oli leivottu myös gluteenittomia kaakaomuffinsseja.

Hyvien yöunien jälkeen askeleet suuntasivat vanhaa tuttua reittiä kohti omaa Lahden henkistä turvapaikkaani, yhtä matkaa ystävän kanssa. Päättynyt jäähyväiset pullalle -kiertue sai uuden loppukäänteen, kun lempikahvila tarjoili kahvin kera tähän asti parhaimman gluteenittoman (omenapiirakka)pullan.




Kaikki oli rantamaisemissa niin kuin ennenkin, kirkuvat lokit aallonmurtajalla, veden rauhoittava vaikutus ja yhteenkuuluvuuden tunne kanssakulkijan kanssa. Vaikka kohde on sama yksin tai seuran kanssa, jotenkin siihen linkittyy vahvasti yhdessä koetut hetket, jotka luovat omalta osaltaan paikasta niin tunnelmallisen.

Tämä ranta on minun pelastusrenkaani. Tuuli tuiversi hiuksia ja katse hakeutui järveen, joka peilasi taivaan pilvikuvioita, siirtyen hiljalleen kaukaisemmille rannoille. Sää oli kylmä auringosta huolimatta, mutta ilmassa oli jotakin lupausta tulevasta suvesta.




Hyvä olotila välittyi myös päivän kuviin. Tavallisesta vapaapäivästä tuli asteen verran palauttavampi, kun vaihtoi hetkeksi maisemaa. Ystäväni ikuisti koettuja hetkiä Holgallaan. Yllä olevassa kuvassa tiivistyy hyvin kesän odotus!

Misorella