Muutama totuuden murunen minusta

6. maaliskuuta 2014



Kerta se on ensimmäinen sekin, kun tämä nainen tarttuu blogihaasteeseen. Kulttuurinystävä ja bloggaajasisko Romantic Lady, joka rakastaa vaatteiden tuunausta ja omien käsityömallien suunnittelua lähetti minulle yksitoista kysymystä. Haasteen nimi on "Totuus minusta", joten ei kai tässä muuta kuin Misorellan tyylisten vastausten pariin, pohtien, vertaillen ja valinnanvaikeuden laineilla keinuen.

Ihan itseänikin jännittää, mitä ajatukset lennättävät läppärin näytölle. Ettei kävisi tylsäksi, heitetään vielä sekaan muutama valokuva menneisyydestä lisäkannustamiseksi ilman sen suurempia syyseuraus suhteita. :)

1. Merkittävin kirja, jonka olet lukenut?

Vaikea ja hyvä kysymys. Olen rakastanut kirjoja pienestä pitäen, pitänyt omistani aina hyvää huolta ja sukeltanut innokkaasti sekä uusiin että vanhoihin tuttuihin tarinoihin. Teininä luin ikäkaudelle sopivaa kaunokirjallisuushömppää johon oli helppo samaistua, mutta sekaan eksyi muitakin aarteita.

Yhtenä vuonna pidin kirjaa lukemistosta, joka ylitti yli 50 teosta aina Roskisprinssistä Sinuhe egyptiläiseen. Kiinnostus painettuun tekstiin on peruja äidin ja serkun luku- ja kirjakeräilyharrastuksesta. Kai lukuinnosta voi syyttää osin sukuvikaa? Onhan se toki varsin hieno asia innostua kansien sisään säilötyistä sanaviidakoista, joihin voi lähteä tutkimusretkelle koska vaan.

Nykyään uppoudun kausittain ajan salliessa päiväkausiksi fiktiivisten juonenkäänteiden vietäväksi, janoan pakoa todellisuudesta ja yllättäviä draamankaaria. Entä sitten vastaus varsinaiseen kysymykseen?

Merkittävintä on vaikea lähteä valitsemaan runsaudenmerestä, koska valinnanvaikeus on huutavan suuri. Tyydyn sanomaan sen sijaan yhden toista lukukertaa odottavan, historiaa ja fiktiota taitavasti sekoittavan Elizabeth Kostovan kauhun rajaviivalla tasapainottelevan Historiantutkijan.




2. Elokuva- vai teatteri-ilta?

Kumpikin kulttuurikokemus kuuluu kestosuosikkeihini. Elokuvaa ja näytelmää ei voi hyvällä omallatunnolla verrata toisiinsa. Niitä on vaikea arvottaa ylitse toistensa, sen mukaan kumpi olisi kiehtovampaa tai hienompaa.

Kenties katsomosta lavalta seurattujen kohtausten viehätys perustuu myös siihen, että teatterissa ei tule käytyä yhtä usein kuin elävissä kuvissa. Leffoja katson lähes viikoittain, parhaina aikoina seitsemään päivään mahtuu useampikin elokuvakokemus. Hyvä näytelmä kaikkine ulottuvuuksineen arjen sävyttäjänä on puolestaan kuin mauste, joka antaa ruoalle sen viimeisen silauksen.

Näytelmää seuratessa tulee tunne kuin olisi mukana tarinassa, kokonaisvaltainen kokemus, joka tulee iholle. Elokuvissa eläytymisen ja tunnereaktioiden ohella sitä seuraa tarinaa ulkopuolisena, unohtaa tosin hetkeksi itsensä, heittäytyy juonenpunontaverkkoon ja odottaa seuraavaa käännettä malttamattomana. Mikäli nyt pitäisi valita kahdesta hyvästä, haluaisin ehdottomasti suunnata valkokankaan sijasta näyttämön äärelle, sillä edellisestä kerrasta on rikollisen pitkä aika.




3. Tykkäätkö baletista?

En voi kehua nähneeni kovinkaan monta balettinäytöstä. Sääli sinänsä, sillä arvostan herkän kaunista ja samalla tanssijoilta niin valtavan kovaa työtä vaativaa tanssitaidetta. Uskaltaisikohan sitä asettaa itselleen tavoitteeksi tälle vuodelle yhden kokemuskerran lisäämisen saldoon? :)




4. Hassuin kommellus opiskelija-aikana?

Saako tähän vastata, että siitä on jo niin kauan etten muista? :D Eipä olla kovinkaan kaukana totuudesta, sillä moni asia palasi mieleen taannoisena viikonloppuna vasta, kun niitä porukalla muisteltiin.

Taidan olla tylsä, mutta en saa loihdittua viihdykkeeksenne mitään hassun hauskaa arjen komediaa. Sanotaan kuitenkin niin, että nuorempana sitä uskalsi rohkeammin heittäytyä, vaikka samaan aikaan jännittikin kaikki uusi ja ihmeellinen niin kurssisisältöjen kuin opiskelijaelämän toisen ulottuvuuden osalta.

Kenties yksi suuri kommellus itsessään oli koko vuosikurssin muutaman viikon kestänyt opintovierailu Vilnaan, draamatyöpajat paikallisten opiskelijoiden kanssa, kulttuurierot, kaupungin sykkeen imu ja nuoruuden vapauden tuntu. Niiden mukana tuli myös vastuu omista tekemisistä, itsestä ja muista.

Tärkein opetus oli toisten tunteiden huomioon ottamisen oppiminen joskus jopa kantapään kautta. Päällimmäisenä tuliaiskassiin jäi kuitenkin ilo, rakkaan rikkaat jaetut kokemukset ja vaikeuksista voittajina selviäminen.

5. Miksi valitsit ammattisi?

Kulttuurituottajan ammatissa puoleensa veti ihmisläheisyys, koordinointi ja tapahtumien järjestäminen omana pelikenttänään. Lukion jälkeisenä välivuonna palaset loksahtivat paikoilleen, kun hakuoppaasta löytyi kyseisen ammatin alta sana sosiokulttuurisen työn suuntautumisvaihtoehto (ah mikä sanahirviö tuo on edelleenkin), se oli kuitenkin jotakin, mikä sai minut valitsemaan kulttuurin, vaikka ohjaustoiminnan sijaan kallistuinkin enemmän tuotantopuolelle.

Opintojen ja työelämän jälkeen tiet ovat hakeneet muotoaan ja kuljen edelleen osittain paikkansa hakijan reittiä. Vaikka tällä hetkellä olen varsin kaukana aikaisemman koulutuksen kentältä, tunnen silti iloa uuden oppimisesta somistuksen maailmassa. Ehkä muutaman vuoden päästä voin vastata tähän kysymykseen, paikkani löytäneeni oli kyse paluusta entiseen, jatkumo nykyisestä tai jotakin aivan muuta, minkä vain etsivä löytää.




6. Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Tässä täytynee konsultoida Gommia ja Pommia. ;)

7. Hattu vai myssy?

Myssy tai pipo = rento olotila ja asenne kohdillaan. Haaveilen tosin kesäksi isosta lierihatusta maksimekon kaveriksi. Pelkään vaan pahoin, että ihanuus voi helposti unohtua hattuhyllylle käyttämättömänä. Neiti turhamainen minussa saattaa silti antaa viettelevällä ajatukselle periksi, onhan tuo mielleyhtymä vallannut pääni jo useamman kevään ja kesän alkusoitossa.




8. Jos olisit eläin, mikä olisit?

Taidan olla mukavuudenhaluinen nautiskelija, joka laittaa matot rullalle silloin, kun kohde on tavoittelemisen arvoinen. Rakkauteni on kokonaisvaltaista, mutta omilla ehdoillani. Kuljen omia kujiani pitkin, venyttelen elämää lokoisammaksi ja rakastan seikkailuja.

Laskeudun yleensä lopulta neljälle jalalle, mutta vahingon sattuessa joudun keräämään minuuteeni ja vakuuttamaan niin itseni kuin muutkin, että juuri näinhän tapahtumien kuului mennä. Kissa minussa kehrää, kuittaa ja kääntää elegantista hännänpään etutassujen peitoksi. Enää mietin missä henkilökunta viipyy, on ruoka-aika. :)




9. Miksi bloggaat?

Blogistani on tullut vuoden aikana lempilapseni ja bloggaamisesta elämäntapa. Kokeiluna lähtenyt idea vei yllättäen mennessään ja asettui antoisaksi lisäksi plus kolmekymppisen naisen elämää.

Blogin kautta voin koota ajatuksiani ja toteuttaa itseäni kirjoittamalla asioista, jotka saavat minut onnelliseksi juuri nyt, oli kyse kauneudenhoidosta, liikunnasta, omakohtaisista oivalluksista, muodista, kirppislöydöistä tai valokuvauksesta. Se on myös minun tapani sanoittaa arkea elämänmakuisiin hetkiin myös muiden iloksi tai avuksi.




10. Menetkö kesällä Savoon, jos pyydetään?

Savon suvessa on paljon kesätapahtumia, jotka tarjoilevat varmasti parasta antiaan matkailijalle. Katsotaan ennen kuin auringon lämpö hellii lomailijaa, kuuluuko kutsu saapua kokemaan kuinka houkuttelevana. :)




11. Kuka muu muka?

Välillä omissa nahoissa tuntuu, että kaikki ei asetu oman mielen mukaan oli kyse mahdollisesta tai saavuttamattomasta, sisäisestä tai ulkoisesta kauneudesta. Nuoruuden epävarmuus puskee joskus tiensä läpi arkeen. Mieli maassa oman itsensä arvostus ei ole ylimmillään ja hyvien ominaisuuksien lista jää vikakoonnin jalkoihin.

Useimmiten onnistun säilömään negaation pakattuna pieneen laatikkoon jonnekin ylähyllylle ulottumattomiin. Itse nimettyjen vikojen kanssa oppii nimittäin elämään sovussa, kun uskaltaa antaa itselleen luvan aselepoon. Minun ei tarvitse edelleenkään pitää itsessäni kaikesta, mutta voin valittamisen sijaan keskittää huomion niihin ominaisuuksiin, jotka vahvistavat omaa itsetuntoani.

Olen alkanut iän myötä nähdä itseni paremmassa valossa, armeliaammin ja ennen kaikkea kokonaisuutena. Vaikka inhimillisiä takapakkeja tuleekin mielenmarkkinoilla, olen huomannut oppineeni asettumaan kodiksi tähän kehoon sen kaikkine ihanan kauheine vikoineen. Ei olisi tainnut parikymppinen minä uskoa, jos sille olisi asiasta vinkattu. Ei tarvitse olla kukaan muu, jos kantaa itsensä ylpeydellä ja läsnäololla, rosot pinnassa tuovat vain lisää persoonallisuutta.

Laitetaan kysymyskaruselli pyörimään ja 
valitaan vuorostaan vastausvuoroon Heijastuspinnan ihana Maria. :)

1. Ikimuistoisin talvinen seikkailuni
2. Suolaiset vai makeat herkut?
3. Valloittavin kirppislöytöni
4. Haave, joka antaa minulle siivet
5. Biisi, jota en ikinä unohda
6. Rakkain sisustuselementti kodissani ja sen taustatarina
7. Viisi asiaa, joita ilman kesä ei ole suvea parhaimmillaan
8.  Koti- tai asuinkaupunkini suosikkikäyntikohteeni
9. Tänä vuonna haluan oppia
10. Esikuvani muodin maailmassa
11. Tätä ette tienneet minusta

Misorella

2 kommenttia :