Kevään ensimmäinen piknik Suokissa

30. maaliskuuta 2014



Yhteinen vapaa viikonloppu, aurinko, meri ja Suomenlinna, siinä yhtälö, joka teki lauantaista täydellisen. Aluksi tosin täytyy tunnustaa, että olen addikti, nimittäin iPhone addikti. Unohdin rakkaan puhelimen laturin perjantaisella lenkkireissulla ystävän luo ja akkuhan otti illalla ja simahti.

Kerkisin onneksi sopimaan piuhan toimituksesta seuraavaksi aamuksi. Pakko se on myöntää. Vaikka vanha pokkari olikin kassissa mukana, naista söi ihan suunnattomasti, ettei saanut puhelinta käyttöön (lue puhelimen kameraa). 

Pelastava prinssi taikoi hädässä olleen neidon huulille hymyn etsiessään latauspisteitä pitkin matkaa. Hyi minua, osaan kyllä hävetä sitä kuinka naimisissa olen luurin kanssa. Unohdetaan kuitenkin hetkeksi allekirjoittaneen pakkomielteet ja lähdetään matkaan Suokkiin. ;)




Suomenlinna on täynnä nähtävää ja koettavaa, jokaiselle jotakin, vain mielikuvitus on rajana. Meidän päiväämme kuului taidenäyttely, nähtävyyksien katselua, kuvauskohteiden bongailua, yhdessä olemista ja kevään ensimmäinen piknik.

Värikkäät tunnelit, linnoitusten rauniot, hiekkatiet, upeat rakennukset, hiukset lentämään saava tuuli, jonka kurittomuudelle aurinko muisti ajoittain hymyillä ja läikehtivä meri siivittävät matkaamme. Taipaleen varrella minut usutettiin myös kännykkäni kanssa vanhaan puhelinkoppiin "puhumaan puhelimeen". Tämä ei kai kerro muusta kuin kahden ihmisen yhtä huonosta huumorintajusta. :D




Ensimmäisen kerran olen vieraillut Suomenlinnassa kaksitoistavuotiaana, kenenkäs muun, kun serkun seurassa. Vanha Vesikko oli jo silloin jännä kohde ja nyt viimeisen kunnostuksen jälkeen se otti kävijät vastaan edustuskunnossa. Serkusten yhteinen lauttamatkailu läheiselle saarelle ei jäänyt vain kertaan.

Vuosien saatossa sen kalliot ja nurmikentät ovat kutsuneet sukulaissieluja kerta toisensa jälkeen eväskorin kera kesästä nauttimaan. Nyt, kun asuinkaupunki on yhteinen, miten olisi serkku ensi kesänä treffit Suokissa, jälleen kerran.

Samaa kohdetta ehdotan muutamalle Lahden murullekin. ;) Ainakin minä tiedän minne aion suunnata kesän saapuessa vapaapäivinäni aina silloin tällöin, yksin tai yhdessä.




Sanoinko jo? Täydellinen päivä kertakaikkisesti! Sen verran koleaa (tuulen kujeilu) on vielä, että kolmen tunnin saariseikkailu tuntui riittävän ja teki jo mieli suunnata takaisin kotikulmille. Näyttää vahvasti siltä, että toisen kanssa kuljettu sama kaista risteää välillä muistorikkaiden arjen seikkailujen sivupoluilla ja tekee minusta onnellisen ja eheän. Siksi totean taas jälleen kerran, ettei aina tarvitse lähteä kauas kokeakseen ja nähdäkseen lähelle, sitä mikä on tavoittelemisen arvoista.




Sama vanha havainto, mutta kaikki maistuu vaan niin paremmalta ulkoilmassa! Ihanteellinen eväsretkipaikka olisi ollut meren äärellä, mutta tuuli mokoma sai hakeutumaan muihin maisemiin. Levähdyspaikasta käsin pystyi tutkailemaan muiden saarelle saapuneiden reitinvalintoja.

Termospullollinen maitokahvia, keitetyt kananmunat, tonnikala ja hedelmäsalaatti antoivat uutta virtaa valloittaa saarta vielä vähän lisää. Totesimme yhdessä, että retki Suokkiin oli aivan loistava keksintö, mukaan otetuista eväistä puhumattakaan. Kotimatkalla totesin, että olin hymyillyt lähes koko reissun kilpaa auringon kanssa. Silloinkin, kun se oli pilvessä. :)

Misorella

Vapaapäivä - koiraterapiaa, ystävän kanssa lenkkeilyä ja kokkailua

29. maaliskuuta 2014



Perjantaisen vapaapäivän alkajaisiksi juna puksutti Keravalle, jossa odotti innokas lenkkiseurue ja upea kevätkeli ulkoilijaa. Virallisen koirapuiston tervehdyskäynnin eli koiruustovereiden moikkauskierroksen jälkeen touhotettiin haukkujen seurassa sään helliessä kävelijöitä. Auringon kanssa oli helppo hymyillä kilpaa, nauttia vapaudesta ja olemisesta. Olemisen sietämätön keveys. :)




Mitähän tähän sanoisi? Tuntui kivalta idealta esitellä uudet lenkkivaatteet*, joten kahta kulkijaa rupesi lapsettamaan niin paljon, että piti ruveta leikkimään? :D Eiköhän tuo ole aika lähellä totuutta, tosin huomasin, että oli työn takana saada itseään nousemaan yhtään mihinkään telineissä.

Koskahan sitä löytäisi sen kauan kadoksissa olleen salimotivaation, ei ole mokoma vieläkään palannut pakomatkaltaan. Kai se tarvitsisi kaverikseen toisen motivaation pitämään sen vireessä. Virallisen apinointiosuuden jälkeen, johon allekirjoittautunut sortui täydellä sydämellä, maistuikin jo lounas.




Gluteiiniton tonnikalakasvispiirakka upposi parempiin suihin ja jälkkäriksi maisteltiin ihanan jäähileistä hedelmärahkasmoothieta. Mainio keli, hauska seura, kuulumisten vaihtoa, terveellisiä herkkuja ja koiraterapiaa kaksin verroin, voiko vapaapäivältä parempaa toivoa! :)

Tonnikalapiirakka

Pohja: n. 2 dl kaurahiutaleita, 1 dl tattarileseitä, 1 dl mantelijauhetta.
Kananmuna, loraus vettä, ripaus suolaa. Sekoita ainekset keskenään.

Täyte: 2 purkkia tonnikalaa, suippopaprika, sipuli, valkosipulia, 
herkkusieniä, pinaattia, kapriksia ja juustoraastetta oman maun mukaan.

Levitä taikina leivinpaperin päälle. 
Pohjaa kannattaa paistaa ensin yksistään n. 10 min 225 asteessa ja lisätä sen jälkeen päälle täytteet. 
Piirakka on valmis, kun pinta on kauniin ruskea. Paistoaika n. 20 min.

Hedelmäsmoothie

Mangokuutioita (pakaste, sulatettuja)
Jäisiä omenalohkoja
Loraus ananasmehua
Puoli purkkia maustamatonta maitorahkaa
Blenderillä sekaisin ja herkuttelemaan. Ihan kuin jäätelöä söisi! :D




Kiitos lenkkiseurueelle mukavasta päivästä! :) 
Ihanaa viikonlopun jatkoa murut! 
Omani on ollut täynnä hyvänmielen seikkailuja, mutta palataan niihin myöhemmin. ;)

* Lenkkejä piristävät Soc-juoksuvaatteet, jotka on ostettu Stadiumista.

Misorella

Jäähyväiset (vehnä)pullalle - viljaton ruokavalio

26. maaliskuuta 2014



Kosmetologin tuolista yllättäen lähtenyt pohdinta (linkki postaukseen) oman kehon hyvinvoinnista ja vatsan oikuttelun syistä on ottanut muutaman kuukauden kivisen tien. Satunnaisten ruoka-aineallergioiden (ohra ja banaani) lisäksi viime syksynä saldoon pääsi yllätysosanottaja soija. Uusi vihollinen saa lautaselleni eksyttyään vatsan sietämättömän kipeäksi ja myös ihon oireilemaan.

Reaktioista (ja muutamasta ajattelemattomuudesta johtuneesta vahingosta) viisastuneena, sitä lukee tuoteselosteet kauppojen hyllyjen välissä taas hieman tarkemmin. Varoituksen sana, että seuraavassa pohditaan vatsan hyvinvointia, syitä ja seuraussuhteita. Yksityiskohtiin en mene kuitenkaan hienona naisena. ;)

Vatsani on ollut aina herkkä ja se on sisäisen maailmansa lisäksi ollut innokas pullistelemaan olemassaolostaan syistä joita en ole ymmärtänyt. Viimeisen puolen vuoden aikana olen alkanut miettimään, että kaikki oman kehon toiminnot eivät olekaan välttämättä niin sanottuja normaaleja, vaikka niitä on sellaisina pitänytkin tottumuksesta.

Erityisesti viime kuukausina viljatuotteet ovat saanet vatsani bodaamaan itsensä ihan hulluihin mittasuhteisiin. Päiviä on siivittänyt vetämätön olo, kipuilu ja huono olo. Aamulla päivään hyvillä mielin unilta herännyt litteä vatsa, kun on alkanut heti aamiaisesta lähtien kasvattamaan massaa kohti illan huipennusta.

Viime joulukuussa olin niin kipeä (osittain myös päivittäisiin arkirutiineihin lisätyn soija(pirun)maidon vuoksi) ja näytin siltä kuin pulla olisi ollut kirjaimellisesti uunissa. Pahinta oli kuitenkin pingottunut paha olo ja se, että kaikki elämässä pyöri vatsan toiminnan tai ulkomuodon ympärillä.

Sain lääkäriajan vasta muutaman viikon päähän siitä hetkestä, kun viimein tartuin luuriin ja jonotin hissimusiikin tahdissa ajanvaraukseen. Soijan lopettamisen lisäksi kokeilin omatoimisesti kaksi viikkoa viljatonta ruokavaliota ja olo koheni silmissä. Vatsaan muutti asumaan rouva Keveys ja herra Hyvä Olo.

Näiden liitto lähti loistavasti käyntiin heti, kun Hyvä Olo oli kantanut Keveyden kynnyksen yli huntu hulmuten. Mukaan tuli kuitenkin kolmas pyörä, lääkäri, joka antoi noottia kahden viikon viljattomuudesta ja määräsi kolmen kuukauden viljarumbaan, jotta verikokeesta otettava vasta-ainetesti olisi relevantti. Ei auttanut itku masuasukkien häämatkan venymisuutisessa, se oli otettava leipä kauniiseen käteen ja toteltava.




Maaliskuussa, tuo ensimmäinen kevätkuukausi, toi valoa rouva Keveyden ja herra Hyvän Olon  liiton pelastamiselle. Labrassa käynti ja tulostelun odottelu jätti lääkärinsoittoajan jälkeen käteen tiedon, että kyseessä ei ole keliakia (onneksi).

Tohtori suositteli silti (mahdollisen) ärtyneen suolen oireyhtymän hoitoon viljatonta ruokavaliota ja tarpeen mukaan muita kokeiluja ruokailutottumuksissa. Kävin viikonloppuna Lahdessa heittämässä hyvästit Karirannan kahvilan (vehnä)pullille ja juustosarvelle. Siinä olikin varsinainen Jäähyväiset pullalle -kiertue muut kahvittelut päälle luettuna ja sen kyllä huomasi olossaan.

Onneksi leivosparatiisissa asuu myös neiti Herkku Gluteiiniton, joten ei mene elämä jatkossa pullahiirellä ihan ilottomaksi. :D Tietysti hyvä mieli tulee siitäkin, että vatsa on onnellinen. Näin ainakin toivon jatkossa.

Vakavasti ottaen elämä ei muutu mitenkään kovinkaan radikaalista, sitä täytyy vain jatkossa katsoa tarkemmin mitä suuhunsa laittaa. Nyt ollaan vasta alkutaipaleella, sillä tulokset tulivat viime viikolla ja tällä viikolla on startannut yhden hengen lautakunnan toimesta uusien välipalavariaatioiden ideointi.

Olin päättänyt jo ennen tulosten saamista, että haluan kokeilla tätä vaihtoehtoa, vaikka se ei tulisikaan täyden pakon edessä. Sen vaan sanon, että jo kolmen päivän jälkeen huomaa, että mahan herra ja rouva ovat tainneet aloittaa viimein kuherruskuukauden, tai ainakin lennot on jo varattu.

Häämatkaraportti seuraa kuukauden maailmanympärysmatkan jälkeen ja mikäli kaikki on mennyt hyvin, silloin perehdytään myös tarkemmin viljattomaan ruokavalioon. Elämme jännittäviä aikoja! ;)

Misorella

Elämä on parasta itse tehtynä.

23. maaliskuuta 2014



Olin viikolla seikkailemassa serkun kanssa, yllätys yllätys makumatkalla. Yllättävää oli kuitenkin varsinainen määränpää, kun kohteeksi osoittautui Marttayhdistyksen ruokakurssi. Illan teemana oli Mannerheimin illallinen. Joskus voi havahtua näkemään asioita toisin uskaltautuessaan vieraisiin keittiöihin.

Samalla saattaa saada pienen näpäytyksen omista ennakkokäsityksistään, jotka päivittyvät hurjaa vauhtia ihan eri suuntaan lähtötilanteesta omassa päässä. Naisenergiaa, raikuvaa naurua, tarinoita, yhdessä tekemistä ja elämästä nauttimista, sitä oli mausteena Marttojen ruokakurssilla.




Muutaman tunnin aikana juhlapöytään valmistui illallinen, jossa ei tällä kertaa kaloreita laskettu. Osanottajia hemmoteltiin illallisen herrapäähenkilön lempiherkuilla. Serkkuseni kanssa otettiin tehtäväksemme suklaakakkua edeltävän hedelmäjälkiruoan valmistus ja pöydän kattaminen.

Hunajameloni ja mansikka unelma jäi vaille tarkkoja kuvia, mutta mennään näillä, mitä kännykällä tarttui reissusta mukaan matkamuistoksi. Sukulaismuru poseeraa tohkeissaan kirjoitustaulun vieressä, josta löytyy kokonaisuudessaan illan menu. Ellei sanat saa vettä herahtamaan kielelle, kuvasaldo tekee toivottovasti oman osansa.




Mikäli kaukomatkailu vastaavanlaiseen pöytään kiinnostaa, kirjakaupoista voi hakea matkaoppaaksi keittokirjoja aihepiiriin liittyen. Pitkän kaavan illallisella kuuli myös mielekiintoisia kertomuksia teemaisännästä ja ilahduttiin kanssakokkaajien onnistumisista matkalla alkuruoasta kohti jälkkäriä.

Mitä tästä opimme? Jotkut matkakohteet voivat säväyttää ja luoda hauskoja muistoja, jos vain uskalttaa tarttua hetkeen. Kiitos serkku, että pyysit mukaan tälle retkelle. Niin se vain on, elämä on parasta itse tehtynä. :)

Marttojen toimintaan ja arjen vinkkeihin pääset tutustumaan tästä.

Misorella

Home sweet home - kevätsiivouksella uutta ilmettä kotiin

17. maaliskuuta 2014



Viikonloppuaamun startannut avokadopainotteinen aamupa antoi kimmokkeen tarttua aluksi mahdottomalta tuntuvaan tehtävään. Oletteko tekin tavaran hamstraajia? Kaikenlaista "tätä voi joskus tarvita" aarretta kertyy suljettujen ovien taakse.

Kaappien sisältöön perehdyttyään huomaa, että kaikki huolella säästetty ei ole aina tarpeellista. Uutta kotia on asutettu seitsemän kuukautta ja vasta nyt tuntuu, että sain aikaiseksi (mitä näitä tekosyitä nyt on) järjestetty oman huoneen sellaiseen kuosiin, että siellä on kiva asustella.




Samassa kuukausimäärässä kerkiää näköään hankkia kaikenlaista ylimääräistä, vaikka ei ole muka ostanut mitään. Viihtyvyyttä haittasi myös omissa silmissäni se, että kaikki ylimääräinen roina jäi pyörimään vapaille tasoille.

Päivittäiset käyttötavarat ja paikkaansa asunnossa etsivät esineet eivät nimittäin mahtuneet piiloon täysiin kaappeihin tai laatikoihin. Lisäksi nuo kätköt olivat kuin pommin jäljiltä jouduttuaan kiireisen arjen uhreiksi.


Todistusaineistoksi en uskaltanut kuin vähän raottaa yhtä oviparia kuvaa varten. Ongelma ratkesi kuitenkin tehokkaalla kevätsiivouksella ja organisoimalla muutoksia sisustusratkaisuissa.





Huoneen ulkoisen kasvojenkohotuksen jälkeen edessä oli pahin, nimittäin ne salaperäiset kätköt vaatteita ja muuta tuiki tärkeää roinaa eri säilytysratkaisuissa. Laatikoiden sisältöjen setviminen on aikaa vievää, mutta palkitsevaa, kun kaikki löytää lopulta paikkansa ja ovat myös jatkossa helposti löydettävissä. Varsinkin rätti-inventaario antoi kevättä kohti mennessä hyvän kuvan siitä, mitä omasta valikoimasta löytyy ja mitä pitäisi päivittää parhaat päivät nähneiden tilalle.




Alkujaan kodin veikeänä yksityiskohtana toiminut vaaterekki oli muuttunut kuukausien saatossa värien sekametelisopaksi. Rauhoittaakseni yleisilmettä siirsin värikkäät kuosit komeron syliin ja rekkiin ripustin mustat käyttövaatteet.

Hymistelin itsekseni todetessani, että lempikorkkareita voi käyttää mainiosti myös sisustusyksityiskohtana. Seinälle ripustamatta jäänyt taulukin pääsi kivasti esille hieman omantakeisessa paikassa.

Monen tunnin urakasta jäi käteen hyvä mieli ja tunne, että kotiin on taas kiva tulla päivän päätteeksi. Niille kellä urakka on vielä edessä, sanon, kerran se vain kirpaisee, vaikka ei niin mieluista olisikaan! Mikäli sitä muistaisi itsekin sen voittajaolon, kun projekti on valmis, sitä tarttuisi varmasti mielellään seuraava kerran hommaan sen ollessa ajankohtainen. 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille siellä ruudun toisella puolen! :)

Misorella

Hyvää naistenpäivää!

8. maaliskuuta 2014



Terkut aamupalapöydästä! Muistakaa hemmotella itseänne kaikkina päivinä. :)
Virtuaaliruusuja kaikille ihanille naisille! 

Misorella

Testissä CocoVi:n protskujauheet

7. maaliskuuta 2014



Vapaapäivänä on aikana helliä itseä. Huonosti nukutut yöt, viileän ja kostean kelin juoksulenkit ja sen myötä pelko flunssan vierailusta sai keräämään ostoskoriin C-vitamiinia. Tehojuoma kurkusta alas ja sormet ristiin, että sitä saa olla terveenä lisääntyvän valon valtakunnassa. 

Itseänikin naurattaa fiksaationi suklaanmakuisiin smoothie juomiin. Kenties tulee vielä päivä, että maltan olla lisäämättä sekaan kaakaojauhetta ja panostan kerrankin punaisen marjaisaan, sädehtivän keltaiseen tai terveellisen vihreään piristysjuomaan.




Viime syksynä sain soijasta allergisia ihoreaktioita, joten teholenkkeilyn alettua aloin pohtimaan millä korvaan entiset soija- ja heraproteiinipalkkarijuomani lenkin jälkeen. Sain CocoVi:lta testiin kolme erilaista protskujauhetta, joihin olen tykästynyt yllättäen kaikkiin.

Ykkössuosikkipaikan sijasta kilpailevat herne ja hamppu. Lenkin jälkeen sekoitan usein sheikkerissä vettä, rasvatonta maitoa, hunajaa ja protsku-, kaakao- ja marjajauheita. Helppoa, täyteläistä ja nopeasti palauttavaa. Silloin, kun on enemmän aikaa ja aineksia voi plenderissä surauttaa supervälipaloja kehon ja mielen hemmottelemiseksi.

Vapaapäivän smoothie

Pieni appelsiini
Muutama mansikka
Passiohedelmä
Hieman hunajaa
2 tl marjajauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
2 rkl hamppuprotskujauhetta
1/2 purkkia maitorahkaa

Sekoita blenderillä ja välipala on valmis. 
Sovella vapaasti oman mielen mukaan.




Entäs sitten ne protskujauheet? CocoVi:n luonnonmukaisesti valmistettu hamppurproteiinijauhe sisältää 50 % proteiinia, 21 % kuituja, runsaasti elimistön tarvitsemia rasvahappoja ja sitä voi lisätä mm. puuroon ja jogurtteihin.


Herne- ja riisiproteiini puolestaan ovat lisä- ja säilöntäaineettomia, maustamattomia ja luomulaatuisia jauheita. Ensimmäinen sisältää proteiinia 82 % ja se soveltuu myös ruoanlaittoon ja toinen 80 % sopien käytettäviksi palautus- ja smoothie juomissa.


Allergiaystävälliset ja proteiinirikkaat lisäravinnejauheet sisältävät elimistölle välttämättömiä aminohappoja, jotka edistävät mm. lihasten kasvua. Aivan mahtavia protskulisiä urheilijoille ja myös kasvissyöjille! Testailu jatkuu ja parasta on se, että ainakaan maku ei tule olemaan este erilaisille variaatioille. :)




Niin ja meinasi ihan unohtua! Ajattelin laajentaa tutkimusmatkaani tällä tuoterintamalla ja tilasin itselleni myös CocoVi:n Marjaisa-marjajauheseoksen (mustikka, tyrni, marja-aronia, goji, kaakaojauhe) ja Smoothie mixin (luomu-maca, luomu-lucuma, luomu-kaakaojauhe, gojijauhe, luomu-psyllium).

Aiemmin myös toisen tuotemerkin kautta testatut kaakaonibsit viimeistelevät uuden testipaketin ja juoksijan herkkuhetket. Tästä ei muuta kuin eväät ja smoothiet parane. Kiinnostus superfoodeihin vain lisääntyy entisestään tämän ansiosta. :) 

*Protskujauheet saatu testiin blogin kautta CocoVi:lta.

Misorella

Muutama totuuden murunen minusta

6. maaliskuuta 2014



Kerta se on ensimmäinen sekin, kun tämä nainen tarttuu blogihaasteeseen. Kulttuurinystävä ja bloggaajasisko Romantic Lady, joka rakastaa vaatteiden tuunausta ja omien käsityömallien suunnittelua lähetti minulle yksitoista kysymystä. Haasteen nimi on "Totuus minusta", joten ei kai tässä muuta kuin Misorellan tyylisten vastausten pariin, pohtien, vertaillen ja valinnanvaikeuden laineilla keinuen.

Ihan itseänikin jännittää, mitä ajatukset lennättävät läppärin näytölle. Ettei kävisi tylsäksi, heitetään vielä sekaan muutama valokuva menneisyydestä lisäkannustamiseksi ilman sen suurempia syyseuraus suhteita. :)

1. Merkittävin kirja, jonka olet lukenut?

Vaikea ja hyvä kysymys. Olen rakastanut kirjoja pienestä pitäen, pitänyt omistani aina hyvää huolta ja sukeltanut innokkaasti sekä uusiin että vanhoihin tuttuihin tarinoihin. Teininä luin ikäkaudelle sopivaa kaunokirjallisuushömppää johon oli helppo samaistua, mutta sekaan eksyi muitakin aarteita.

Yhtenä vuonna pidin kirjaa lukemistosta, joka ylitti yli 50 teosta aina Roskisprinssistä Sinuhe egyptiläiseen. Kiinnostus painettuun tekstiin on peruja äidin ja serkun luku- ja kirjakeräilyharrastuksesta. Kai lukuinnosta voi syyttää osin sukuvikaa? Onhan se toki varsin hieno asia innostua kansien sisään säilötyistä sanaviidakoista, joihin voi lähteä tutkimusretkelle koska vaan.

Nykyään uppoudun kausittain ajan salliessa päiväkausiksi fiktiivisten juonenkäänteiden vietäväksi, janoan pakoa todellisuudesta ja yllättäviä draamankaaria. Entä sitten vastaus varsinaiseen kysymykseen?

Merkittävintä on vaikea lähteä valitsemaan runsaudenmerestä, koska valinnanvaikeus on huutavan suuri. Tyydyn sanomaan sen sijaan yhden toista lukukertaa odottavan, historiaa ja fiktiota taitavasti sekoittavan Elizabeth Kostovan kauhun rajaviivalla tasapainottelevan Historiantutkijan.




2. Elokuva- vai teatteri-ilta?

Kumpikin kulttuurikokemus kuuluu kestosuosikkeihini. Elokuvaa ja näytelmää ei voi hyvällä omallatunnolla verrata toisiinsa. Niitä on vaikea arvottaa ylitse toistensa, sen mukaan kumpi olisi kiehtovampaa tai hienompaa.

Kenties katsomosta lavalta seurattujen kohtausten viehätys perustuu myös siihen, että teatterissa ei tule käytyä yhtä usein kuin elävissä kuvissa. Leffoja katson lähes viikoittain, parhaina aikoina seitsemään päivään mahtuu useampikin elokuvakokemus. Hyvä näytelmä kaikkine ulottuvuuksineen arjen sävyttäjänä on puolestaan kuin mauste, joka antaa ruoalle sen viimeisen silauksen.

Näytelmää seuratessa tulee tunne kuin olisi mukana tarinassa, kokonaisvaltainen kokemus, joka tulee iholle. Elokuvissa eläytymisen ja tunnereaktioiden ohella sitä seuraa tarinaa ulkopuolisena, unohtaa tosin hetkeksi itsensä, heittäytyy juonenpunontaverkkoon ja odottaa seuraavaa käännettä malttamattomana. Mikäli nyt pitäisi valita kahdesta hyvästä, haluaisin ehdottomasti suunnata valkokankaan sijasta näyttämön äärelle, sillä edellisestä kerrasta on rikollisen pitkä aika.




3. Tykkäätkö baletista?

En voi kehua nähneeni kovinkaan monta balettinäytöstä. Sääli sinänsä, sillä arvostan herkän kaunista ja samalla tanssijoilta niin valtavan kovaa työtä vaativaa tanssitaidetta. Uskaltaisikohan sitä asettaa itselleen tavoitteeksi tälle vuodelle yhden kokemuskerran lisäämisen saldoon? :)




4. Hassuin kommellus opiskelija-aikana?

Saako tähän vastata, että siitä on jo niin kauan etten muista? :D Eipä olla kovinkaan kaukana totuudesta, sillä moni asia palasi mieleen taannoisena viikonloppuna vasta, kun niitä porukalla muisteltiin.

Taidan olla tylsä, mutta en saa loihdittua viihdykkeeksenne mitään hassun hauskaa arjen komediaa. Sanotaan kuitenkin niin, että nuorempana sitä uskalsi rohkeammin heittäytyä, vaikka samaan aikaan jännittikin kaikki uusi ja ihmeellinen niin kurssisisältöjen kuin opiskelijaelämän toisen ulottuvuuden osalta.

Kenties yksi suuri kommellus itsessään oli koko vuosikurssin muutaman viikon kestänyt opintovierailu Vilnaan, draamatyöpajat paikallisten opiskelijoiden kanssa, kulttuurierot, kaupungin sykkeen imu ja nuoruuden vapauden tuntu. Niiden mukana tuli myös vastuu omista tekemisistä, itsestä ja muista.

Tärkein opetus oli toisten tunteiden huomioon ottamisen oppiminen joskus jopa kantapään kautta. Päällimmäisenä tuliaiskassiin jäi kuitenkin ilo, rakkaan rikkaat jaetut kokemukset ja vaikeuksista voittajina selviäminen.

5. Miksi valitsit ammattisi?

Kulttuurituottajan ammatissa puoleensa veti ihmisläheisyys, koordinointi ja tapahtumien järjestäminen omana pelikenttänään. Lukion jälkeisenä välivuonna palaset loksahtivat paikoilleen, kun hakuoppaasta löytyi kyseisen ammatin alta sana sosiokulttuurisen työn suuntautumisvaihtoehto (ah mikä sanahirviö tuo on edelleenkin), se oli kuitenkin jotakin, mikä sai minut valitsemaan kulttuurin, vaikka ohjaustoiminnan sijaan kallistuinkin enemmän tuotantopuolelle.

Opintojen ja työelämän jälkeen tiet ovat hakeneet muotoaan ja kuljen edelleen osittain paikkansa hakijan reittiä. Vaikka tällä hetkellä olen varsin kaukana aikaisemman koulutuksen kentältä, tunnen silti iloa uuden oppimisesta somistuksen maailmassa. Ehkä muutaman vuoden päästä voin vastata tähän kysymykseen, paikkani löytäneeni oli kyse paluusta entiseen, jatkumo nykyisestä tai jotakin aivan muuta, minkä vain etsivä löytää.




6. Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Tässä täytynee konsultoida Gommia ja Pommia. ;)

7. Hattu vai myssy?

Myssy tai pipo = rento olotila ja asenne kohdillaan. Haaveilen tosin kesäksi isosta lierihatusta maksimekon kaveriksi. Pelkään vaan pahoin, että ihanuus voi helposti unohtua hattuhyllylle käyttämättömänä. Neiti turhamainen minussa saattaa silti antaa viettelevällä ajatukselle periksi, onhan tuo mielleyhtymä vallannut pääni jo useamman kevään ja kesän alkusoitossa.




8. Jos olisit eläin, mikä olisit?

Taidan olla mukavuudenhaluinen nautiskelija, joka laittaa matot rullalle silloin, kun kohde on tavoittelemisen arvoinen. Rakkauteni on kokonaisvaltaista, mutta omilla ehdoillani. Kuljen omia kujiani pitkin, venyttelen elämää lokoisammaksi ja rakastan seikkailuja.

Laskeudun yleensä lopulta neljälle jalalle, mutta vahingon sattuessa joudun keräämään minuuteeni ja vakuuttamaan niin itseni kuin muutkin, että juuri näinhän tapahtumien kuului mennä. Kissa minussa kehrää, kuittaa ja kääntää elegantista hännänpään etutassujen peitoksi. Enää mietin missä henkilökunta viipyy, on ruoka-aika. :)




9. Miksi bloggaat?

Blogistani on tullut vuoden aikana lempilapseni ja bloggaamisesta elämäntapa. Kokeiluna lähtenyt idea vei yllättäen mennessään ja asettui antoisaksi lisäksi plus kolmekymppisen naisen elämää.

Blogin kautta voin koota ajatuksiani ja toteuttaa itseäni kirjoittamalla asioista, jotka saavat minut onnelliseksi juuri nyt, oli kyse kauneudenhoidosta, liikunnasta, omakohtaisista oivalluksista, muodista, kirppislöydöistä tai valokuvauksesta. Se on myös minun tapani sanoittaa arkea elämänmakuisiin hetkiin myös muiden iloksi tai avuksi.




10. Menetkö kesällä Savoon, jos pyydetään?

Savon suvessa on paljon kesätapahtumia, jotka tarjoilevat varmasti parasta antiaan matkailijalle. Katsotaan ennen kuin auringon lämpö hellii lomailijaa, kuuluuko kutsu saapua kokemaan kuinka houkuttelevana. :)




11. Kuka muu muka?

Välillä omissa nahoissa tuntuu, että kaikki ei asetu oman mielen mukaan oli kyse mahdollisesta tai saavuttamattomasta, sisäisestä tai ulkoisesta kauneudesta. Nuoruuden epävarmuus puskee joskus tiensä läpi arkeen. Mieli maassa oman itsensä arvostus ei ole ylimmillään ja hyvien ominaisuuksien lista jää vikakoonnin jalkoihin.

Useimmiten onnistun säilömään negaation pakattuna pieneen laatikkoon jonnekin ylähyllylle ulottumattomiin. Itse nimettyjen vikojen kanssa oppii nimittäin elämään sovussa, kun uskaltaa antaa itselleen luvan aselepoon. Minun ei tarvitse edelleenkään pitää itsessäni kaikesta, mutta voin valittamisen sijaan keskittää huomion niihin ominaisuuksiin, jotka vahvistavat omaa itsetuntoani.

Olen alkanut iän myötä nähdä itseni paremmassa valossa, armeliaammin ja ennen kaikkea kokonaisuutena. Vaikka inhimillisiä takapakkeja tuleekin mielenmarkkinoilla, olen huomannut oppineeni asettumaan kodiksi tähän kehoon sen kaikkine ihanan kauheine vikoineen. Ei olisi tainnut parikymppinen minä uskoa, jos sille olisi asiasta vinkattu. Ei tarvitse olla kukaan muu, jos kantaa itsensä ylpeydellä ja läsnäololla, rosot pinnassa tuovat vain lisää persoonallisuutta.

Laitetaan kysymyskaruselli pyörimään ja 
valitaan vuorostaan vastausvuoroon Heijastuspinnan ihana Maria. :)

1. Ikimuistoisin talvinen seikkailuni
2. Suolaiset vai makeat herkut?
3. Valloittavin kirppislöytöni
4. Haave, joka antaa minulle siivet
5. Biisi, jota en ikinä unohda
6. Rakkain sisustuselementti kodissani ja sen taustatarina
7. Viisi asiaa, joita ilman kesä ei ole suvea parhaimmillaan
8.  Koti- tai asuinkaupunkini suosikkikäyntikohteeni
9. Tänä vuonna haluan oppia
10. Esikuvani muodin maailmassa
11. Tätä ette tienneet minusta

Misorella