Ystävyysmietteitä

16. tammikuuta 2014



Oi mikä päivä, sain tänään nauttia yhden kotipuolen murun seurasta tämän piipahtaessa kaupungissa. En ole nähnyt monia ystäviä sitten joulun ja joidenkin osalta on kulunut jopa rikollisen paljon aikaa yhteisestä kohtaamisesta. Tunnen omatunnonpistoksen sisimmissäni. Toisaalta siellä ne ystävät myös kulkevat mukana, sydämessä, tuoden lämpimän tunteen tullessaan mieleen päivien mittaan.

Näin ensi hätään olen sopinut ensi viikonloppuun treffit yhden mielessäni kauniita ajatuksia kuukausien saatossa herättäneen, mutta jaettujen hetkien osalta liian vähälle huomiolla jääneen ihanuuden kanssa. Tiedän kyllä, että tosi ystävyys kestää välimatkat ja tauot elämän kuljettaessa tutkimattomia polkujaan.

Siitäkin huolimatta sitä tuntee olevansa toisinaan huono ystävä, kun kuulumisviestit ovat jääneet vain mietteen tai aikomuksen tasolle. Saati sitten se näkeminen, jopa silloin, kun sen hetkisen paikkakunnan nimi on ollut sama. Syksyn jälkeen arkeen on tullut niin paljon sisältöä, että sitä huomaa välillä unohtavansa yhdet tärkeimmät ihmiset elämässään, ystävät kaukaa ja lähellä.

Eilen haikailin miksi kohtalo ei soita ja nyt joudun tunnustamaan, että olen mahdottoman huono pitämään yhteyttä puheluiden osalta kehenkään. Tästä syystä eri viestisovellukset ovat aivan loistava keksintö, sillä niiden avulla on helppo vaihtaa päivän mittaa kuulumisia.

Sellaisistakin asioista, joista ei tulisi muuten soitettua, mutta jotka on kiva jakaa niiden kanssa, jotka osaavat juuri sitä koettua asiaa arvostaa. Parhautta on ystävien kesken jaettu ryhmä, jonka avulla toisten arki on reaaliajassa lähellä, vaikka asuinpaikka olisikin eri. Joskus on myös helpompi kirjoittaa kuin sanoa asioita ääneen.

Viestiketjut ovat joskus todella elämänmakuisia, niissä jaetaan niin hauskat sattumukset, ilot kuin surut. Paljastetaan haavat, itketään, toisaalta nauretaan ja riemuitaan hyvistä hetkistä. Kätevyydestä huolimatta olen kadottanut ajan tajun tämänkin osalta, mutta lupaan ryhdistäytyä jatkossa ja olla enemmän tavoitettavissa.

Joidenkin mielestä saatan viettää aikaa liikaa puhelimeni seurassa. Mitä jos asiaa katsoisikin toiselta kannalta, sillä ei ole kyse vain minusta ja anonyymista sovellusparatiisista, vaan se on myös kohtaamispaikka itselleni ja ajatuksia jakaville ystävilleni, silloin kuin ei voi olla muuten tavattavissa. 

Ajatus harhautui siitä innostuksesta, että sain tänään mieluista seuraa. Miten yksi iltapäivä voikin piristää koko viikkoa: herkuttelua Bulevardin kahvisalongissa, valokuvanäyttelyn ihastelua, tyttöjenjuttuja, hömpötystä ja kirppiskierros. Edes kaupunkiseikkailun kylmä viima ja pakkanen eivät laannuttaneet hyvää mieltä.

Olo oli jopa haikea saattaessa sielunsiskoa rautatieasemalla kotimatkalle. Olet aarre, tiedäthän sen! :)  Muistakaa (minä itse mukaan lukien), että yksi pieni viestiketju voi pelastaa vastaanottajansa koko päivän. Kirjoitettukin hymy tarttuu! ;)

Misorella

2 kommenttia :

  1. ♡♥♡♥

    Terkuin Juustokakkuhipsteri

    VastaaPoista
  2. Arvaa alkoiko tekemään mieli juustokakkua! :D

    VastaaPoista