Light my way

7. marraskuuta 2013



Opiskelumotivaatio etsii muotoaan tai tarkemmin ajatellen opintopolku. Fiilikset alavalinnasta kulkevat päättymätöntä vuoristorataa ja mieli haikailee toisaalle. Nyt, kun pää on tottunut kyydin hurmaan, mutta mahassa kipristelee, on aika käyttää hätäkytkintä ja suunnata opintotoimistoon keskustelemaan tutkinnon räätälöinnistä.

Mikään ovia en ole vielä sulkenut, vaikka kurkistaisinkin käytävän varrelta löytyviin muihin huoneisiin. Mieleni tosin tekisi avata useampi ovi mihin avaimia riittää. Haluan tutkia ja punnita vaihtoehtoja rauhassa, saada intohimon heräämään opiskeltavaan aiheeseen. Vapaus valita, siinä akateemista johdatusta kerrakseen, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Eilen hieraisin pari kertaa silmiäni, kun vaikealta tunteneesta tenttikysymyksestä rapsahti täydellinen vitonen. Kumma tiedostaa olleensa täysin kartalla vaikka itsestä tuntui, että ei edes tiennyt piteleekö suunnanantajaa oikein päin käsissään. Huvittavinta on, että hyvän arvosanan edellytyksenä on puhua tieteenalan kieltä ja käyttää oikeaa termistöä.

Itsestäni tuntui toimintamallin noudattamisesta huolimatta, että oma ajatuksenjuoksu laukkasi ihan omissa sfääreissään ja vastaus oli sen mukainen. Hyvän lopputuleman perustella pitää uskoa, että nämä kaksi vastausten muodostajaa kohtaavat jonakin päivänä niin, että voin itsekin luottaa omaan osaamiseeni.

Valaistumista odotellessa! Kenties tuo kuvan lyhty syttyy vielä palamaan. Tärkeintä on, että opiskelupaikka on olemassa, se mikä saa lopulta lampun hehkumaan kirkkaasti, hakee vielä muotoaan. Päivä kerrallaan.

Tsemppiä arkeen myös sinulle ja johdatusta oikealle suunnalle, oli määränpääsi mikä hyvänsä! :)

Misorella

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti