Kampin italialainen helmi

16. lokakuuta 2013



Päivän tarinaan liittyy kaksi helmeä, toinen on italialainen ja toinen ihan kotimaista tuotantoa ja vielä omaa sukua. Ensimmäinen on kauniisti sisustettu herkkujen aarreaitta, joka löytyy Kampin ostoskeskuksen sydämestä ja toista ihanaista voi kutsua nimityksellä serkku.

Sympaattisen pienen ravintola Don Corleonen ruokalista ei ole koskaan tuottanut pettymystä ja makuaisteja on aina hellitty mitä ihanammilla italialaisen keittiön antimilla. Toistan itseäni, mutta syksyllä vain yksinkertaisesti tekee mieli lohturuokaa, joten katse hakeutui väistämättä tavailemaan listan keittotarjontaa.

Tarjoilijan saapuessa lehtiönsä kanssa kuulin itseni tilaavan tomaatti-yrttimascarponekeittoa ja mozzarella leipiä. Vesi herahti kielelle pelkästä ajatuksesta! Serkku, jota voi sanoa myös ystäväksi ja siskoksi, jota minulla ei ollut, valitsi lautaselleen lohta.





Olen kotiutunut Helsinkiin täydellisesti, kaupunki tuntuu kodilta jo reilun kuukauden jälkeen. Kotikaupungista ikävöin itselleni tärkeitä ihmisiä, mutta onneksi sinne ei ole pitkä matka ja viikonloppuna saan varsin mieluisia vieraita niiltä kulmilta.

Minusta tuntuu erityisen hyvältä olla samassa kaupungissa maailman parhaan serkun kanssa. "Maailman parhaimmasta" serkusta on tullut sisäpiirin läppä, sillä serkulleni olen oikeasti se ainut serkku. Nykyisin on luksusta tavata viikollakin, mikä ei ole aikaisemmin ollut eri kaupungeista käsin mahdollista. Kivaan iltaan ei tarvita kuin maistuvaa ruokaa, kenties lasi viiniä ja tässä tapauksessa aina yhtä laadukasta seuraa.




Veri on vettä vahvempaa, ei ole vain sanonta, vaan se on luja side, joka kantaa vuodesta toiseen. Silloin, kun on tuntunet toisen koko ikänsä, nuorempana ihaillut vanhempaa serkkua ja toisaalta vuosien kuluessa kasvanut tasaveroiseksi ystäväksi, on kuljettu yhdessä palanen historiaa.

Niihin kansiin on säilötty kunnioitusta, iloa, luottamusta, jaettua surua, sielunsiskoutta ja yhteenkuuluvuutta, jolloin välissä olleet ikävuodet ovat muodostuneet sivuseikaksi. Ystävyydelle rakennettiin kivijalka pienen serkun vieraillessa sen toisen opiskelevan luona, yhdessä tehtiin jänniä juttuja ja pysyttiin ikäerosta huolimatta tuttuina.

Siitä pohjasta on ollut hyvä ammentaa vanhempana ja sukuside on muuttunut ystävyydeksi. Kiitos serkku, että olet juuri sinä! Kun nyt ruvettiin näin herkistelemään, lyödään nyt pöytään vielä viimeinen imelyys, illan kruunasi nimittäin tiramisu-mascarponevaahto. ;)

Hame ZIP Jeans (saatu)
Paita GT
Laukku DKNY
Nilkkurit vanhat

Misorella

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti