Herkkusuiden makumatka - ystävät koolla

19. lokakuuta 2013


Perjantaiaamupäivänä ovikelloni soi merkiksi siitä, että Lahti-"siskoni" olivat saapuneet valloittamaan kaupungin herkutteluristiretken merkeissä. Helsingissä tuulee aina, mutta eilinen viima lupaili lunta saapuvaksi pian myös rannikolle. Kotikaupungissani oli satanut jo ensivalkea maahan.

Uhmasimme vastaan puhaltavaa luonnonvoimaa ja seurasimme rantaviivaa Taka-Töölössä meren äärellä nököttävään idylliseen kahvilaan. Pieni punainen, mummonmökin näköinen ja korvapuusteistaan kuulu, Cafe Regatta veti meitä puoleensa vastustamattomasti.

Mikäli ollaan ihan rehellisiä, tässä tapauksessa ei ollut kyse harharetkistä, vaan tarkoin suunnitellusta käyntikohteesta, jonne pääsemistä odotettiin jo ennakkoon innolla.


Hyvin alkanut päivä parani taas asteen verran suklaamurut suupielessä ja kylmettyneisiin käsiin lämpöä hohkaavat kahvi/kaakaomukit hyppysissä. Väittäisin, että en ole ennen vastaavaa suklaaunelmaa nauttinut!

Hauskoilla yksityiskohdilla ja käyttöesineillä sisustettu levähdyspaikkamme oli hämyisän tunnelmallinen. Vierailijalle tuli hetkessä kotoisa olo ja ilman täytti uunista leijaileva hullaannuttava kanelinen pullantuoksu. Sen myötä meinasi hieman harmittaa, että lämpimäiset eivät ehtineet omalle lautaselle, mutta unohdin kyllä pettymykseni heti maistettuani uuden lusikallisen mehevästä cupcakestani.

Ympärillä ystävät, joita oli ollut kova ikävä, paljon kerrottavaa ja jaettavaa. Onni kiireettömästä päivästä ja kenties tärkeimpänä tunne yhteenkuuluvuudesta ja jaetusta ilosta. Ystävät keiden kanssa on kasvukipuiltu ja aikuistuttu yhdessä, tuntevat sinut läpikotaisin ja ymmärtävät sinut puolesta sanasta. Siinä seurassa elämän rosot, virheet ja säröt eivät tee sinua arvottamaksi, vaan antavat syyn kunnioittaa ja rakastaa ystäviään vielä vähän enemmän.




Poistuttuamme ihastuttavasta Cafe Regattasta kuvasimme yhdessä tuumin erästä tulevaa postausta varten pitkäksi vierähtäneen tovin, mutta siihen palataan tarkemmin vasta ensi viikolla. ;) Ilman ulkotakkia vietetty taltiointihetki innoitti laittamaan jalkaa toisen eteen lämpiämisen toivossa.

Yllä olevasta kuvassa on nähtävissä, että hymy meinasi hyytyä kylmyydessä, vaikka tunnelma oli ollut hetkeä aiemmin varsin riemukas. Retkemme jatkui Sibelius-monumentille, jossa ei ole jostain syystä tullut poikettua, vaikka juoksulenkkini ovat kulkeneet aivan sen läheisyydestä. Raitis ilma ja ulkoilu teki matalista lämpöasteista huolimatta hyvää ja aurinkokin kutsui itsensä pilvien lomasta piristämään päiväkävelyämme.




Illan saavuttua neidot kaunistautuivat, nauttivat helmeilevää juomaa ja odottivat malttamattomina pääsemistä Boulevard Socialiin. Odotus palkittiin ja pitkä se oli ollutkin, sillä edellisestä täydellisestä vierailusta kyseisessä ravintolassa oli ehtinyt kulua jo melkein vuoden päivät.

Kreikan, Libanonin, Tunisian, Marokon ja muiden Välimeren ympäristön maiden perinteisiä makuja kekseliäästi yhdistelevä ruokalista tarjosi valinnanvaraa ja vietimme seuraavat reilut pari tuntia mukavasti makumatkalla. Kyyti oli sellaista ilotulitusta, että kyynel nousi silmäkulmaan.

Yhtään liioittelematta ruoka oli taas tälläkin kerralla niin hyvää, että melkein teki mieli itkeä onnesta. Sellaista reaktiota ei ihan helposti saada aikaiseksi. Ettei olisi tyylikkään rennosti sisustettu miljöö, iloinen ravintolan täyttävä puheensorina, ystävällinen ja asiantunteva palvelu, tosiaan täydentävät ja korostavat makuelämykset ja annosten kaunis esille laitto syynä hurmokseen, joka vie kokijaltaan jalat alta.

Mikäli haluaa kerrankin panostaa hyvään ruokaan, suosittelen suuntaamaan askeleet Bulevardi kutoseen. Näiden naisten tie jatkui sieltä vielä myöhään yöhön, mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina. Kiitos rakkaat ikimuistoisesta vierailusta! :)



Misorella

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti