Ensimmäinen puolmaratonini

22. syyskuuta 2013



Se, mitä kohti koko kesä on treenattu, saavutettiin tänään aikaan 2:04:49 Espoon Rantapuolikkaalla. Puolipilvinen, mutta lämmin sää ja kauniit rantamaisemat loivat varsin ihanteelliset juoksuolosuhteet reitin varrelle. Myönnettäköön, että olen erehtynyt lapsellisesti ajattelemaan, mitä jännittämistä juoksutapahtumissa on, eihän siinä mitään ihmeellistä ole, senkus vaan menee paikalle ja juoksee.

Perun tämän päivän jälkeen viisastuneena puheeni, sillä sopivan pieni täpinä paikan päälle lähtöä ennen ja itse tapahtumapaikalla ilmestyi seuraksemme ja nostatti omalta osalta kisatunnelmaa. Totesinkin ystävilleni, että on ilo jakaa tärkeä kokemus läheisten kanssa. Hienosti pärjäsivät myös seurassani olleet ihanat naiset, vaikka kaikki juoksimmekin omaa aikaamme. Olen niin ylpeä teistä!

Oma suoritus sujui hyvässä vedossa, juoksu oli vaivatonta ja olo oli varsin mainio koko matkan. Lähtölaukauksen pamahtaessa lähdin etenemään 2:15 tavoiteajan jäniksen kyljessä yhdeksään kilometriin asti, mutta vauhti tuntui omiin voimavaroihin nähden liian hitaalta, joten uskaltauduin kirimään vauhtia.

Olen niin tyytyväinen, että ilmoittauduin viralliseen juoksutapahtumaan sen sijaan, että olisin (alkuperäisen suunnitelman mukaisesti) juossut matkan omatoimisesti. Reitin varrelta nimittäin sai seuraksi hyvää kiritysapua ja kivaa juttuseuraa. Viimeisille yhdeksälle kilometrille löytyi juoksukaveri, joka oli lähtenyt alkujaan saman jäniksen matkaan, mutta jonka tavoite oli muuttunut puolen välin jälkeen ajaksi 2:05.

Aikamme samaa tahtia juostuamme, matka eteni yhdessä jutellen, teimme vielä hienot ohitukset viimeisillä kilometreillä muutamista kanssajuoksijoista ja otimme loppuspurtin Otaniemen urheilukeskuksella ennen maaliviivaa.

Vaikka ensisijainen tavoite olikin maali, tuntuu hienolta, että oma (ääneen lausumaton) tavoiteaika alittui reilusti. Maaliin tulon jälkeen oloni oli pitkään varsin hyvä, mutta sen verran rankkaa kyytiä puolikas näköjään kuitenkin oli, että puolitoista tuntia maaliintulosta elimistö heitti hetkelliseksi sekaisin.

Siitäkin selvittiin kohtuunopeasti voittajana ja tankkauksen kautta uuteen nousuun. Nyt yömyöhään tätä kirjoittaessani olen poikki (saatan tarvita aamulla nosturia sängystä ylöspääsemiseen :D ), mutta olo on voitonriemuinen ja vointi hyvä. Taputan itseäni olkapäälle hienosta suorituksesta ja ennen kaikkea hymyilen, sillä meidän porukka lähtee juoksemaan puolikkaan myös ensi vuonna!

Misorella 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti