Tutkimusretkeilijän Seurasaari

28. syyskuuta 2013



Kuulas syyssää ja aurinkoa taivaan sylin täydeltä: täydellinen lauantaipäivä kävelylenkille. Reippaat askeleet suuntasivat Seurasaareen, joka tarjoili kokijallaan luonnonkauneutta keskellä hektistä kaupunkielämää.

Järvikaupungin tyttö hymyili ylittäessään merellistä siltaa korkeiden puiden ja kallioisten rantojen saareen ja virne vain syveni lainehtivan veden äärellä harvinaisen lämpimän sään syleillessä laiturille istahtaneita kulkijoita.

Saari tarjoili rantapolkuja kuljettavaksi, joka metsäkulmauksen takaa uutta tutkittavaa, luonnon muotokieltä ihasteltavaksi ja kauniita maisemia ankkuroiden kulkijan tulkitsemaan satukuvia kirvoittavia näkymiä.

Matkan varrella syntyi myös mielikuvia ja suunnitelmia, joihin liittyivät höyryävä lämmin juoma termarissa ja eväät. Vahvana tunne, että tänne täytyy palata seuraamaan syksyn kääntymistä talveksi.




Reitin varrella tutkimusmatkailija sai tutustua ulkomuseon 1600-1900 -luvun Suomen maakunnille tyypillisiin rakennuksiin. Historian lehtien havinan lomassa merituuli kuljetti tervan ja pihkan tuoksua aistien täydeltä.

Hetkeen pysähtyneenä saattoi huomata miten kesyhköt pikkueläimet tarkkailevat oksilta ja kantojen päältä valtakunnassaan kulkevia vieraitaan. Oravien turkissa oli nähtävissä jo hopeahkoa vivahdetta kohti talviturkkia siirryttäessä.

Uljas joutsenpariskunta lipui rantaviivan läheisyydessä ja ne herättivät katsojassaan saman tunteen kuten aina. Niiden solmimassa, yleensä elinikäisessä, liitossa kiteytyy kaunis lupaus toisen rinnalla kulkemisesta, jotakin liikuttavan pysyvää ja vakaata muuten niin ailahtelevassa maailmankuvassa.




Yksi lenkin mieliteoista liittyi omeniin, ajatus seilasi niistä tehtävän piirakan ja paistoksen välillä, kunnes sektori pysähtyi lupaavasti ensimmäisen vaihtoehdon kohdille.

Allekirjoittanut ei voi kehuskella olevansa luova jauhopeukalo, mutta onneksi tilanteen pelasti kämppikseni, joka taitaa leivontatarveaineiden ja paistoaikojen yhtälön paremmin kuin täydellisesti.




Koti täyttyi illalla keittiöstä leijailevasta huumaavasta tuoksusta, herkun kyytipojaksi nautittiin hyvää kahvia ja vaniljajäätelöä. Hetken olen taas vakuuttunut, että syksy voi olla parhaimmillaan ihanaa seikkailun aikaa, oli kyseessä aarresaari tai satokauden kruunaamat makuelämykset.

Misorella

Messulippuarvonnan voittajat

25. syyskuuta 2013




Kiitos kaikille messulippujen arvontaan osallistuneille! Oli mielenkiintoista kuulla mikä inspiroi lukijoita eniten I love me -messutarjonnasta. Erityisen kiva oli lukea tarkentavia perusteluja, miksi olitte kiinnostuneita tietyistä osa-alueista.

Ykkösteemaksi nousi vastanneiden kesken terveys, joka omastakin mielestäni on yksi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin peruspilareita. Arpaonni suosi vastanneista kolmea alta löytyvää onnellisia, jotka voittivat kukin kahden hengen lippupaketit messuille. Tarkkailkaahan sähköpostianne, jotta voin toimittaa liput pian uusiin koteihinsa. Onnea voittajille!

Misorella

Neulepaidalla lämpöä viilenevään syksyyn

24. syyskuuta 2013



Syyskuu, kääntymässä kohti loppuaan. Kotiinlähdön aikaan epäuskoisia näköhavaintoja. Ilmassa hentoja painotonta tanssiaan harjoittelevia valkeita hiutaleita. Hyinen tuuli nostatti trenssin helmat osaksi myrskyistä koreografiaa ja minua paleli viileä vienti.

Käsineetkin lämmittivät kesäajan säilössä toisiaan käsien sijasta. Todeksi muuttuneita mielikuvia lohturuoista: liedenlämpöisistä höyryävistä keitoista ja tummasta suklaasta, palasista syötävää unelmaa. Kahvia. Paljon. Väsymys joka enteilee henkistä kaamosta, kun pimeys laskeutuu iltaisin aivan liian aikaisin.

Kesän lapsi on käynyt jo salaa talviunille, joten puen ylleni talven näytelmää varten rooliin soveltuvan univormun. Iloitsen vilpoisten kelien pelastajista: äidin neulomista villasukista ja pehmoisista neulepaidoista, joissa on tarpeeksi pitkä helma.




Se on oma vika, jos palelee, luulisi aikuisen ihmisen osaavan pukeutua kelin mukaisesti. Nimenomaan luulisi. Huomenna lähden taistoon paremmalla järjenjuoksulla, paksummalla takilla ja sormien lämmittimillä varustettuna.

Kylmyys tosin inspiroi tekemään pipolyötöjä ja nyt toivon salaa niiden aisapariksi sopivia astelukemia tai vaihtoehtoisesti huonoa hiuspäivää (ei kovin vaikea toive toteuttaa...). Tiedossa jotain varsin riemukasta odotettavaa tulevalta käsikirjoitukselta: kalenteriin merkittynä syysretki luonnonpuistoon, tyttöjen iltoja ja jo kahdet pikkujoulut.

Niiden myötä pimeydessä syttyy hehkuvia liekkejä palamaan ja tuomaan säikeittäin sykkivää iloa draaman kaareen. Fiilistelyn voimin kulkija jaksaa vaeltaa syksyä talveksi. Kuvissa viime perjantain asua, löysin nimittäin juuri täydellisen pituisen mustan neuleen näyttämään kylmyydelle kieltä.



Neule KappAhl
Legginsit Pieces
Asusteet vanhat

Misorella

Zero Point - jalkani ovat rakastuneet

23. syyskuuta 2013



Viikonlopun urheilutapahtuman yhteydessä teimme ystävieni kanssa mahtavia löytöjä, juoksunumerolappujen hakureissulta tarttui nimittäin mukaan Zero Pointin kompressiosukat. Jalkani rakastuivat niihin heti ensi tuntumalta. Mietit varmaan, että miten ihmeessä sukat voivat tehdä käyttäjänsä noin onnellisiksi.

Sukkien salaisuus on se, että ne lievittävät kovassa rasituksessa syntyvää turvotusta, parantavat kestävyyttä ja viimeisenä silauksena edistävät myös palautumista. Zero Point käyttää sukissa asteittaista kompressiota, jossa suurin paine on nilkan kohdilla josta se vähenee asteittain polvea kohti mentäessä.

Väsyneet jalat suorastaan huokaisevat helpotuksesta, kun sukat taiteillaan (kyllä niillä on oma päälle pukutekniikkansa) jalkaan. Mielestäni tässä yhteydessä voidaan puhua leikkimielisesti urheilullisista tukisukista, jotka tuovat helpotusta myös arkikäytössä esimerkiksi niille, jotka joutuvat istumaan tai seisomaan pitkiä aikoja.

Urheilussa kompressio parantaa verenkiertoa ja imunestejärjestelmän toimintaa, lisää hapensaantia lihakseen, tehostaa pohjelihaksen toimintaa, nopeuttaa palautumista, poistaa kuona-aineita, estää maitohappojen muodostumista, vähentää turvotusta ja väsymyksen tunnetta jaloissa. Eikö kuulostakin aika taivaalliselta?

Luulen kuitenkin, että sukkien todellista hienoutta ei voi oivaltaa kuin itse kokeilemalla. Sukat valitaan käyttäjälleen kengännumeron ja pohkeen ympärysmitan mukaan, jotta ne istuvat ja tukevat oikein. Testailimme sukkia ensimmäisen kerran perjantai-iltana ja lauantaiaamun kevyellä kävelylenkillä.

Totesin, että saako näitä sukkia pitää aina, sillä ihastuin täysin hyvänolontunteeseen pohkeissa. Juoksin ensimmäisen puolmaratonini sukat jalassa ja olin niihin lopulta niin tyytyväinen, että kävin ostamassa pakettihintaan toiset sukkaset ja niille seuralaiseksi pinkit säärystimet.

Puolikkaan jälkeisen palautumisenkin kannalta sukat ovat olleet täydelliset, sillä kovilla olevat jalat ovat huokaisseet helpotuksesta niitä pitäessä. Helpotus johtuu siitä, että elimistö saavuttaa nopeammin tasapainon tehostuneen aineenvaihdunnan seurauksena.

Säärystimet puolestaan soveltuvat vain treenin ajan pidettäviksi, tuuminkin, että ne ovat ihanteelliset ryhmäliikuntatunneille ja salille. Jos kiinnostuit sukista, mutta omat höpinäni eivät vakuuta, asiantuntevampaa lisätietoa kompression hyödyistä löydät täältä. Tietysti paras tapa tutustua tuotteisiin, on suunnata askeleet testaamaan niitä henkilökohtaisesti. Suosittelen lämpimästi!

Misorella

Ensimmäinen puolmaratonini

22. syyskuuta 2013



Se, mitä kohti koko kesä on treenattu, saavutettiin tänään aikaan 2:04:49 Espoon Rantapuolikkaalla. Puolipilvinen, mutta lämmin sää ja kauniit rantamaisemat loivat varsin ihanteelliset juoksuolosuhteet reitin varrelle. Myönnettäköön, että olen erehtynyt lapsellisesti ajattelemaan, mitä jännittämistä juoksutapahtumissa on, eihän siinä mitään ihmeellistä ole, senkus vaan menee paikalle ja juoksee.

Perun tämän päivän jälkeen viisastuneena puheeni, sillä sopivan pieni täpinä paikan päälle lähtöä ennen ja itse tapahtumapaikalla ilmestyi seuraksemme ja nostatti omalta osalta kisatunnelmaa. Totesinkin ystävilleni, että on ilo jakaa tärkeä kokemus läheisten kanssa. Hienosti pärjäsivät myös seurassani olleet ihanat naiset, vaikka kaikki juoksimmekin omaa aikaamme. Olen niin ylpeä teistä!

Oma suoritus sujui hyvässä vedossa, juoksu oli vaivatonta ja olo oli varsin mainio koko matkan. Lähtölaukauksen pamahtaessa lähdin etenemään 2:15 tavoiteajan jäniksen kyljessä yhdeksään kilometriin asti, mutta vauhti tuntui omiin voimavaroihin nähden liian hitaalta, joten uskaltauduin kirimään vauhtia.

Olen niin tyytyväinen, että ilmoittauduin viralliseen juoksutapahtumaan sen sijaan, että olisin (alkuperäisen suunnitelman mukaisesti) juossut matkan omatoimisesti. Reitin varrelta nimittäin sai seuraksi hyvää kiritysapua ja kivaa juttuseuraa. Viimeisille yhdeksälle kilometrille löytyi juoksukaveri, joka oli lähtenyt alkujaan saman jäniksen matkaan, mutta jonka tavoite oli muuttunut puolen välin jälkeen ajaksi 2:05.

Aikamme samaa tahtia juostuamme, matka eteni yhdessä jutellen, teimme vielä hienot ohitukset viimeisillä kilometreillä muutamista kanssajuoksijoista ja otimme loppuspurtin Otaniemen urheilukeskuksella ennen maaliviivaa.

Vaikka ensisijainen tavoite olikin maali, tuntuu hienolta, että oma (ääneen lausumaton) tavoiteaika alittui reilusti. Maaliin tulon jälkeen oloni oli pitkään varsin hyvä, mutta sen verran rankkaa kyytiä puolikas näköjään kuitenkin oli, että puolitoista tuntia maaliintulosta elimistö heitti hetkelliseksi sekaisin.

Siitäkin selvittiin kohtuunopeasti voittajana ja tankkauksen kautta uuteen nousuun. Nyt yömyöhään tätä kirjoittaessani olen poikki (saatan tarvita aamulla nosturia sängystä ylöspääsemiseen :D ), mutta olo on voitonriemuinen ja vointi hyvä. Taputan itseäni olkapäälle hienosta suorituksesta ja ennen kaikkea hymyilen, sillä meidän porukka lähtee juoksemaan puolikkaan myös ensi vuonna!

Misorella 

Voita liput I love me -messuille

17. syyskuuta 2013



No niin, laitetaanpa käyntiin tämän blogin ensimmäinen arvonta! Kuten aikaisemmin olenkin kertonut, olen mukana virallisena bloggaajana 11.-13.10.2013 järjestettävillä I love me -messuilla. Yhteistyön ansioista, minulla on ilo arpoa kolme, kahden hengen lippupakettia messuille.

Arvontaan osallistut jättämällä kommentin ja sähköpostiosoitteesi tämän postauksen yhteyteen. Kuulisin mielelläni, mikä messujen neljästä pääteemasta: kauneus / terveys / muoti / koru&kello, kiinnostaa sinua eniten ja miksi. Arvonta-aika päättyy tiistaina 24.9.2013 klo 21:00.
Onnea arvontaan, pidän peukkuja, että onnetar suosii juuri sinua! :)

PS. Löydät minut messujen aikana yhdessä muiden ihanien bloggaajien 
kanssa Bloggers' Loungesta. Joten tulethan moikkaamaan! :)

Misorella

Vajaa viikko puolikkaaseen

16. syyskuuta 2013



Eilen illalla oli vuorossa viimeinen pitkä lenkki ennen 21.9.2013 juostavaa Espoon rantamaratonin puolikasta. Jolkotin 16 kilsan lenkin nykyistä kestävyysjuoksuvauhtiani ja kuulostelin kehon tuntumia matkan aikana. Juoksu kulki koko ajan hyvin tasaista vauhtia, eikä olo ei ollut huono, vaan oikeastaan suorastaan energinen.

Lähtökohta puolikkaan vauhtiin on se, että eteenpäin ei mennä veren maku suussa repien, vaan otetaan vauhdin kanssa varman päälle oman päivän tuntuman ja kunnon mukaan. Tavoitteena on ennen kaikkea maaliin pääsy.

Myönnettäköön kuitenkin, että ajattelin lyöttäytyä jonkun tavoiteaikaa juoksevan jäniksen vanaveteen ja katsoa pysynkö edelliset seikat huomioiden vaivatta mukana. Ainahan sitä voi hypätä toisen jäniksen kelkkaan, jos ei muuta. ;)

Lenkin tuntemuksista mainittakoon, että kahdentoista kilometrin jälkeen korostuu erityisesti nestetankkauksen merkitys lenkin aikana, nesteytyksen täytyy olla kunnossa alusta alkaen ja lisäenergiaakin tarvitaan.

Olen koko kesän opetellut juomaan lenkeillä tietyn välimatkan välein, niin, että janontunnetta ei kerkiäisi syntymään. Pitkän matkan tavoitteen suhteen on hyvä, että on tottunut juomaan ja syömään juostessaan, joten se tuskin tuottaa ensi lauantainakaan vaikeuksia.

Reitin varrella tarjoiltavaa urheilujuomaa olenkin jo testaillut etukäteen pidemmillä lenkeillä ja se on tuntunut sopivan vatsalleni oikein hyvin. Riemastuttavaa tässä viikossa on se, että nyt saa tankata hiilareita (nesteytystä unohtamatta) hyvällä omallatunnolla, kunnes perjantaina ruokavalio normalisoidaan taas arkirytmiin. Ilonen hei vaan teille, vehnäpasta, vaalea leipä, hedelmät, puurot, mehukeitot ja jogurtit.

Viikon aikana edessä olisi vielä pari kevyttä ja lyhyttä lenkkiä, mutta suurimmat urheiluponnistelut jätetään kuitenkin tulevalle viikonlopulle. Olo on tällä hetkellä luottavainen, pidän kuitenkin sormet ja varpaat ristissä, että viikon aikana ei ilmesty flunssan oireita tai muita kapuloita rattaisiin.

Hyvää (treeni)viikkoa myös sinulle! 
Pidäthän sinäkin peukut pystyssä tälle jolkottajalle, sillä kaikki tsemppi otetaan ilolla vastaan! :)

Misorella

Ripset paperista

14. syyskuuta 2013



Perjantaina suuntasin Helsingin yöhön ulkoiluttamaan Gina Tricotista löytyneitä hametta ja paitapuseroa, tiukan hameen ja löysän puseron yhdistelmä toimi mielestäni varsin hyvin yhdessä. Tänä syksynä alkanut aina vaan yltyvä paitapuserohullaantumiseni pistää miettimään, alkaako minusta tulla vanha, taidan kuitenkin mieluummin käyttää toiveikkaasti sanaa tyylikäs. ;)

Ystävältä muutama vuosi takaperin joululahjaksi saatu punainen (ylläri) laukku pääsi mukaan piristämään taas niin tummasävyistä asuyhdistelmää. Illan ilahduttavin juttu (ellei lasketa seurueemme ihanien naisten ja herrasmiesten riemastuttavaa seuraa ja nauruntäyteistä hauskaa iltaa) oli muuten niin pelkistettyä meikkiäni säväyttäneet Paperselfien ripsikoristeet.

I love me -bloggaajan tuotekassista löytyneet Ditelle Cosmeticsiltä saadut persoonalliset paperiset ripsikoristeet, ovat varsin erikoiset meikin uudelle tasolle viejät, mutta tuntuivat heti varsin omilta. Rohkeat ripset vaativat, että niitä kantaa ylpeänä ja pokkaahan minulla riittää.

Ripsiä voi käyttää kokonaisina tai leikata pienemmiksi palasiksi. Ne saa kiinnitettyä kätevästi irtoripsiliimalla ja niitä voi käyttää useamman kuin kerran uudelleen. Hauska vinkki jatkokäyttöön on niiden hyödyntäminen kynsikoristeina kirkkaan kynsilakan alla.




Itse päädyin leikkaamaan kalasta ja tähdestä koostuvan koristeosan silmäkulmien koristeeksi. Paperselfien omilta sivuilta löytyneestä kuvasta näkee identtisen ratkaisun, sillä omat iPhonella (ehkä tässä täytyy pikkuhiljaa alkaa vakavasti harkitsemaan kunnon kameran hankkimista) otetut kuvat illan asusta ja ripsistä eivät saaneet vangittua kuviin tarkempaa näkymää illan meikkityylistä.

Ditelle Cosmeticsin (Diter-Elektroniikka Oy Ab) löydät myös 11.-13.10.2013 Helsingin messukeskuksessa järjestettäviltä I love me -messuilta osastolta 6t99. Ripsivalikoimaan pääset tutustumaan Ditelle Cosmeticsin nettisivuille tästä linkistä ja Paperselfien omille sivut löydät täältä.


Kuva yllä X

Misorella

Gulört & Pallra - vaaleanpunaisia yksityiskohtia

13. syyskuuta 2013



Lähettelin ennen muuttoa ilmoille vaaleanpunaisia haaveita uuden kodin sisustuksen yksityiskohdista. Reilu viikko sitten hyppäsin ilmaiseen Ikea bussiin ja köröttelin vaivattomasti shoppailemaan Espoon tavarataloon. Vaaterekin ja muutaman muun ostoslistalla koreilleen tarvehankinnan lisäksi mukaan tarttui pinkkejä heräteostoksia.

Löysin varsin toimivan idearatkaisun korupaljouden säilytykseen, herttaisen vaaleanpunaiset neljän laatikon palapelistä koostuvat Pallra-säilytysrasiat sopivat tähän tarkoitukseen loistavasti. Ensinnäkin ne toimivat kivoina sisustuselementteinä ikkunalaudalla, toiseksi ne mahduttavat sisäänsä paljon kiiltäviä aarteita.

Pienemmät laatikot toimivat oivallisina tilanjakajina, keksin hyödyntää myös lootien ylösalaisin käännetyt kannet juuri tämän hetken lempparikorujen säilyttämiseen, sillä näin ne ovat heti nähtävillä ison laatikonkannen avauduttua. Poissa silmistä, mutta harmonisesti järjestyksessä, niin kätevää! Hauskin osuus heräteostosten osalta olivat supersöpöt Gulört-tyynynpäälliset.

Se, mikä asiasta tekee huvittavan, on kuvastoa selatessani noussut ajatus, että nuo ovat ihan kivat, mutta noita en ainakaan haluaisi omaan sisustukseeni. Niinhän siinä nyt kuitenkin kävi, että kaikki neljä siivekästä kykkivät päiväpeiton päällä sulassa sovussa ja sopivat vielä kaikenlisäksi kokonaisuuteen kuin nenä päähän. Kas, joskus sitä voi lumoutua sellaisestakin, mihin ei ole lainkaan varautunut. ;)

Ennakkoluulotonta ja rentouttavaa viikonloppua! :)

Misorella

Syksyn taikaa - heikkona punaiseen

12. syyskuuta 2013



Eilisen tehoisku kokomustaa vastaan suoritettiin punaisen hameen voittokulkueena. Miten sitä voikin tulla hyvälle mielelle jonkin tietyn värisen vaatteen piristämänä.

Punainen on kulkenut mukana vuosia omassa pukeutumisessa, milloin on ollut sen loistokausi, milloin sillä on hillitymmin luotu viimeinen silaus, milloin se on ollut oman tyylin perusta ja milloin enemmän kuin suosittu omassa kaveripiirissä.

Ohutta kesähametta kehtaa ulkoiluttaa vielä syksylläkin, kun sen seuraksi valitsee tummia sävyjä ja viimeistelee lookin lämpimillä sukkahousuilla. Totesin eilen itsekseni, että olen auttamattoman laiska vaihtelemaan korvakoruja asuun sopiviksi.

Ihastellessani jälleen kerran korurasian pohjalle kertynyttä valikoimaa, päätin, että jatkossa ainakin kerran viikossa pitää vaivautua näyttämään joillekin roikkuvista kaunottarista päivänvaloakin. Muutenhan niiden upeus menee täysin hukkaan! Ensimmäisinä ulkoiluvuoron saivat vanhat korvikset, jotka ovat kivan persoonalliset ja yllätys yllätys, niissäkin on häivähdys punaista.




Sain illalla kämppiksen kuvausavuksi ja omalla takapihallamme ihmetellessä mahdollista kuvauspaikkaa, näimme, että syksy oli käynyt taiteilemassa jo varsin runsaskätisesti naapuritalon takapihalla.

Se klisee, ruohon on vihreämpää aidan toisella puolella, piti ainakin tässä tapauksessa paikkansa, kenties lehdetkin olivat punaisemmat ja sopivat kivasti hamosen kuvausrekvisiitaksi, joten arvaatte varmaan minne suuntasimme. ;)




Vaikka todistusaineistoa ei löydykään (paikalle yllättäen saapunut kuvattava oli niin tohkeissaan, että tarkkaa kuvaa ei saanut), edes kaupungin vaihdos ei muuttanut sitä, että kesken kuvausten paikalle saapui mikäs muu kuin musta kissa. :) 

Maailmankirjat ovat siis kohdillaan, kissamainen tasapaino raiteillaan, vanhasta mekosta tuunattu punainen hame käyttökelpoinen myös tässä vuodenajassa, käyttösuunnitelma korvakorujen suhteen laadittu ja syksy alkaa olemaan oman värioppinsa kannalta kauneimmillaan. Enää herää kysymys, onko sinullakin jokin erityisen rakas väri, joka on kulkenut mukana pitkän matkan omassa pukeutumisessasi? 

Misorella

Illan virkku - aamun torkku

9. syyskuuta 2013



Saako olla ihan vähän negatiivinen? Illasta inspiroituvalle yön lapselle, varhaiset aamut ovat nimittäin suoranaista tuskaa. Hirvittää jo valmiiksi ajatella herätyskellon aikaisia shokkihoitoja päivä päivältä pimenevään ja kylmään syksyyn.

Kello 8:15 luento- ja ryhmäopintoajat tulevat kuitenkin pakostakin tutuiksi seuraavien viikkojen aikana. Olen saanut niin pitkään nukkua oman rytmin mukaisesti, että totuttelua tämä vaatii, kunnes sitä lopulta turtuu kohtaloonsa yhdessä muiden aamuruuhkassa matkaa tekevien kanssa. Onneksi on niitäkin (riemun)päiviä, jolloin illan virkkua odottavat armollisemmat herätysajat seuraavaksi päiväksi.

Se, miksi valitan kerron näistä fiiliksistä, liittyy suoranaisesti motivaatioon löytää jotakin kivaa päälle pantavaa aamutuimaan. Omalla kohdallani ei vain toimi ajatus katsoa asua valmiiksi edellisenä päivänä, eihän sitä voi etukäteen tietää mihin haluaa huomenna pukeutua. ;)

Itse olen todennut uuden kodin myötä loistavaksi keksinnöksi (sisustuselementtinäkin toimivan) vaaterekin, josta on horrostilassa mahdollista löytää kenties jopa jotain tyylikästä tai omaperäistä. Toisinaan enemmän mukavuudenhalun puolelle lipsahtava tyyli saa kummasti uutta virtaa punaisesta huulipunasta ja kivoista koruista. Kesän jälkeen totuttelua vaatii myös se, että pitää yrittää huomioida ulkovaatteiden mätsäys koko asuun sopivaksi.

Varsin värikylläisen suven jälkeen olen tuntenut vastustamatonta vetovoimaa mustaa kohtaan, yliopistoelämä onkin alkanut varsin tummanpuhuvissa asuvalinnoissa. Hah, olen tainnut tiedostamattani pukeutua surupukuun, sillä kesä on taas jättänyt minut odottamaan seuraavaa vuotta.

No, jos ei välitetä tuosta sisäisestä draamakuningattaresta, todetaan vaan, että musta on aina tyylikäs ja siksi siihen on helppo turvautua. Sitä paitsi aurinko lämmitti tänäänkin niin suloisesti, taivas oli sininen ja kampukseltakaan ei ole lainkaan huonot maisemanäkymät, joten eihän tässä ole oikeastaan aihetta kääntää suupieliä alaspäin.

Sen kunniaksi lupaankin huomenna panostaa pirteämpiin sävyihin, ettei elämä mene kokonaan synkistelyn puolelle. ;) Pidän kuitenkin oikeuden tuhahdella herätyskellolle aamuisin.

Misorella

Lenkkireittinä merenranta

8. syyskuuta 2013



Vesijärvi on minulle aina The Vesijärvi, mutta enpä enää valita uusien lenkkimaastojeni suhteen. Kotiovelta ei ole pitkäkään matka, kun pääsee nauttimaan veden äärellä juoksemisesta.

Eräälle ihanaiselle ystävälleni tiedoksi, että olen bongannut rantamaisemista sen sympaattisen näköisen punaiseksi maalatun kahvilan, josta infosit elokuussa. Sitten, kun tulet työreissulle Helsinkiin, meidän täytyy ehdottomasti mennä Cafe Regattaan kahville ja korvapuustille, ehkä se helpottaa myös ikävää Kahvila Karirantaa kohtaan!

Palatakseni pullaunista takaisin liikunnan äärelle, rehellisesti sanoen juoksutreeneihini kerkisi tulla lähemmäs kahden viikon tauko (teko)syynä kiire ja vuorokaudesta kesken loppuvat tunnit.

Tämän illan 13 kilsan kestävyysvauhdilla edetty matka oli kuitenkin sekä avaus treenien jatkumiselle että hyvä nollaus kuluneelle viikolle. Treenitauko mahdollisti toisaalta sen, että juoksu oli mielekästä (hinku lenkille oli huutava) ja askel rullasi kevyesti, eivätkä jalat olleet väsyneet.

Lämmin syyssää juhli kanssani onnistunutta, kämppiksen suosittelemaa, reittivalintaa ja kaunista laskevaa aurinkoa oli suoranainen pakko pysähtyä hetkeksi ihailemaan. Seuraavat kaksi viikkoa on tiedossa tunnollista juoksuharjoittelua, sillä tulevaan koitokseen on jäljellä enää sen verran päiviä aikaa.

Epävirallisena loppuhuomautuksena sanonpa vaan, jos Lahdessa näki kivan näköisiä miehiä kanssatreenaajia juuri lenkkipolulla, ei ne(kään) maisemat ole täällä huonot. ;)

Misorella

Opiskelun viemää



Lukukauden alettua tunsin olevani tiedonjanoinen, utelias, osittain epävarma uuden äärellä, mutta ennen kaikkea innostunut. Myönnettäköön kuitenkin, että edellisesti kerrasta opintojen äärellä on vierähtänyt jo hyvä tovi, joten opiskelurytmin löytäminen ottaa aikansa, lisäksi opiskelu yliopistossa tuntuu (osittain odotusten mukaisesti) huomattavasti vaativammalta kuin ammattikorkeakoulussa.

Viikon kuluessa yllätin itseni kauhistelemasta tulevan itsenäisen työn osuutta ja hämmentymästä siitä miten kaiken tiedon saa kiteytettyä ymmärrykseksi ja omakohtaisiksi oivalluksiksi luennoilla. Huomasin tosin helpottuneena viikon kuluessa, että saman luennoitsijan neljännellä luennolla oli jo helpompi sisäistää tietoa kuin ensimmäisten salissa vietettyjen aiheeseen liittyvien myöhäisten iltapäivän tuntien aikana.

Ote opiskeluun alkaa pikku hiljaa löytää tarttumapintaa, vaikka välillä ote hieman haparoikin. Se on kuitenkin selvää, että tämä tulee olemaan täyttä työtä, jossa tarvitaan motivaatiota, intoa, paineensietokykyä, omaksumis- ja soveltamiskykyä ja akateemisen ajattelutavan kehittämistä. Aikaisempi koulutukseni ja työkokemukseni ovat voimavaroja lastentarhanopettajan opinnoissa.

Saavutettu kulttuurituottajan tieto- ja ammattitaito voivat parhaimmillaan toimia hyvänä alustana, johon voi rakentaa alanvaihdon myötä uutta ammatillista kasvua. Liika tukeutuminen entiseen saattaa silti tehdä tavoiteltavasta prosessista mustavalkoisen, sitä voi jopa estää itseään näkemästä sellaisia rakennusmahdollisuuksia, jotka jättävät tilaa eteenpäin vieville oivalluksille.

Idealistisena tavoitteena olisi nivoa kummankin ammatin vahvuudet yhteen ja tämän asian kanssa joudun vielä käymään tarkentavia mietintöjä erikoistumisen mahdollistavien sivuaineopintojen osalta.

Menneisyyteni on kirjoitettu työkokemusta ja jo yksi nuoruuden nelivuotinen opiskeluajanjakso, jonka myötä ikäni voidaan lukea jonkinlaiseksi valttikortiksi opiskelijamotivaatioon liittyen. Olen tullut lähtökohtaisesti yliopistoon opiskelemaan, en juhlimaan, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eristäytyisin oheistoiminnasta. ;)

Lähtökohtani opiskeluun ovat kenties vain hieman erilaiset kuin joillakin nuoremmilla kanssaopiskelijoilla. Tällä en tarkoita sitä, että he olisivat vähemmän motivoituneita tai kyvykkäitä, uskaltaisin kuitenkin puhua jo jonkinlaisesta etumatkasta elämänkokemuksen osalta.

En silti missään nimessä arvota opiskelutovereitani jo saavutettujen tai saavuttamattomien meriittien ja iän perusteella, vaan koen rikkautena ikäjakauman ja erilaiset taustat. Odotan innolla yhteisiä ryhmäopintoja, sillä voimme kaikki oppia myös tosiltamme.
 
Koen omaavani hyvät tiedonhaku- ja kirjoitustaidot, mutta jännitän silti ensimmäisiä tenttejä ja kirjallisia tehtäviä, sillä pelkään, etten kykene oikeanlaisen termistön käyttöön, joka auttamatta haittaa akateemista tiedontuottamista ja teorioiden esitystä omin sanoin ja esimerkein.

Haluaisin uskoa, että kasvu akateemisuuteen on haastava matka, jonka kaikkien opiskelijoiden on käytävä hahmottaakseen laajempia kokonaisuuksia ja osatakseen puhua ja kirjoittaa tiedekuntansa arvoista kieltä. Tenttien ja tehtävien aikataulutuksesta en ole huolissani, sillä itselleni luontainen tapa koordinoida ja järjestää kääntyy varmasti vahvuudekseni, kunhan ensin pääsen paremmin sisään yliopisto-opiskeluun.

Tiedän, että asenteella on paljon merkitystä ja vaikka turhautumisen, pelon, toiveikkuuden ja oivallusten hetket vuorottelevat varmasti yliopistokurssien parissa, olen päättänyt ottaa asenteen, joka muistuttaa minun päässeen jo näin pitkälle vuoren rinteeseen, edetäkseen huippua kohti on vain opeteltava kiipeämään rohkeammin turvaköyttä unohtamatta. Kukaan ei voi olla kaikessa hyvä, mutta aina voi kuitenkin yrittää parhaansa, sen avulla voi saavuttaa jo paljon enemmän kuin uskalsi itsekään alun perin uskoa.




Rehellisesti sanoen, en ole kovinkaan lahjakas musikaalisesti, ehdoton heikkouteni on laulunäänen puute ja musiikillinen osaaminen on taantunut takaisin alakoulun lähtötasolle mm. nuottien luvun osalta. Tämä saa minut tuntemaan, että ammatillisen kasvun tiellä on suuri murtuma, joka tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Tästä syystä olenkin erittäin kiitollinen mahdollisuudesta osallistua ylimääräiselle musiikin alkeiskurssille, jossa perusasiat palautetaan mieleen. Tämän myötä löysin itseni haparoivin sormin perjantaiaamuna pianon koskettimien ja Tuiki tuiki tähtösen ääreltä. Tiedän, että tämä aiheuttaa hilpeyttä tuttujeni parissa, jotka ovat tietoisia musiikillisista taidoistani. No odottakaa vaan, kun kerron, että ei tämä mustavalkoisiin koskettimiin jää, säestämään opetellaan myös kitaralla.:D

Miettiessäni opiskelutapojani, täytyy palata ensin lapsuuteen ja nuoruuteen. Peruskoulusta ja lukiosta suoriuduin lukemalla pintasuuntautuneesti (ulkoa opetellen), jonka toki tiesin tiedonomaksumisen kannalta huonoksi, mutta en osannut muuttaa toimintatapojani kuin vasta tietoisen ryhdistäytymisen myötä ammattikorkeakoulussa.

Osaan opiskella syväsuuntautuneesti (tietoa soveltaen), mutta useammasta lähteestä tulevan tiedon priorisointi on osoittautunut ensimmäisen viikon aikana suurimaksi haasteeksi. Opiskelustrategioiden hiominen pääseekin ykkössijalle kehitystarpeiden listalle, tavoitteeksi voisi ottaa myös oman ajattelun kehittämisen ja pyrkimyksen uuden tiedon tuottamiseen.

Yksikin oma ajatus luennolla voidaan lukea erävoitoksi, vaikka sitä ei jakaisikaan muiden kanssa, toki seuraava tavoite-etappi on nostaa luennolla käsi pystyyn ja avata myös rohkeasti suunsa.

Odotan toki innolla alkavaa viikkoa opintojen parissa, mutta silti pieni stressi kaikesta uudesta syö naista. Olo oli kuluvalla viikolla toisinaan jopa lamaantunut. Kuun vaihtuminen tiesi paljon muutoksia, joista seurasi toimintaa ja läsnäoloa edellyttäviä tilanteita ja käytössäni oli vain rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa kaikesta selviytymiseen.

Kodin puolesta tilanne alkaa löytää balanssin ja mukavia opiskelutovereita on löytynyt vertaistueksi ja loistavaksi seuraksi. Sekin helpottaa, että Helsinki on pintapuolisesti entuudestaan tuttu kaupunki ja olen innoissani päästessäni tutustumaan siihen paremmin.




Uskoisin, että syyskuun edetessä syventyminen opintoihin ja lentojen ulkopuolella tapahtuvaan opiskeluun mahdollistuu paremmin, kun perusasiat ovat kunnossa, kenties aikaa jää myös vapaa-ajan aktiviteeteille, jotka lataavat opiskelussa kuluvia akkuja.

Menee varmasti hetki jos toinen, että kaikki tämä kääntyy voimavaraksi, sitä ennen tuntuu hyvältä, että seikkailu on alkanut. Edessä on varmasti myös monta alamäkeä ja tasamaata riittää taivallettavaksi, mutta toivon kuitenkin, että jokaisen uuden nousun myötä reppuni on täynnä matkaa keventäviä matkamuistoja, joista voi ammentaa tiellä uuteen tutkintoon ja ammattiin sekä lopulta työelämän arjen haasteisiin ja onnistumisiin.

Erityisen hyvältä tuntuu, että saan jakaa teidän kanssanne tätä matkaa blogin kautta. Toivotankin intoa ja jaksamista kaikille opiskelun aloittaneille tai sen pariin kesätauolta palanneille, teitä työssäkäyviä tai arjenpyörityksen sankareita unohtamatta!

Pidetään häntä pystyssä, pyydetään apua, esitetään hölmöjäkin kysymyksiä, riemuitaan aidosti uusista taidoista ja yritetään suhtautua epäonnistumisiin vain mutkina kohti onnistumisen kokemuksia. Muistetaan myös, että vaikka positiivinen asenne on hieno ominaisuus, joskus tekee hyvää valittaa, sanoa ääneen, että nyt ei suju tai päästää kunnolla höyryjä ja ennen kaikkea rentoutua ja nauttia (opiskelija)elämästä! :)

Misorella

Merirosvot Suomenlinnassa

6. syyskuuta 2013



Huh, mitä hulinaa! Suomenlinnan valtasi torstai-illan saapuessa sankka joukko merirosvoja. Kyseessä oli fuksikastajaiset, joihin allekirjoittanut osallistui innon ja jännityksen sekaisin tuntein.

Viiden tunnin aikana kerkisi aurinkokin painua jo mailleen, kun rosvojoukkueet suunnistivat karttojensa kanssa pitkin saarta aarrerastien tehtävien ja kanssa pääkallohuivien ryöväyksen merkeissä.

Meidän joukkue Pirate Party korjasi kultapotin ja sai suurimman kultasaaliin vieden voiton muista seitsemästä merirosvomiehistöstä! Näissä jälkitunnelmissa kohti viikonlopun viettoa! YARR!




Misorella

Hallittu kaaos

3. syyskuuta 2013



Terkut Helsingistä, nyt sitä ollaan sitten virallisesti helsinkiläinen. Muuttokuorma saatiin onnellisesti pakuun lauantaina kätevän muuttomiehen ja ystävän avustuksella ja kotikodin välietappi oli tehnyt selvästi tehtävänsä, kun muuttajalla ei mennyt pahemmin pala kurkkuun lähtötunnelmissa.

Tyhjä huone täyttyi uudessa kodissa laatikoista ja nyssäköistä, joita piirittivät neljä tyhjää seinää, mikä tarkoitti sitä, että ensimmäiseksi hallitun kaaoksen aikaansaamiseksi täytyi ottaa vasara ja ruuvarit kauniiseen käteen ja ryhtyä tuumasta toimeen. Ensimmäinen asian mitä ruokakauppareissun lisäksi kävin shoppailemassa nykyisessä asuinkaupungissani, oli vatupassi ja ruuvarisarja (jollaista minulla ei vielä ollut).

Kämppiksen kanssa löimme viisaat päät yhteen ja nyt ollaan siinä pisteessä, että laatikoista ja pusseista kuoriutuneet aarteet ovat löytäneet muutaman päivän sisällä paikkansa koottujen huonekalujen seuraksi. Ensimmäiset luennot ovat startanneet ja motivaatio opiskeluun on kova.

Toivoa saattaa, että ehkä kaaos jää pois sanan hallittu jäljestä ja lähipäivinä voi keskittyä muuhunkin kuin kouluun ja asunnonlaittoon. Vielä pitäisi tehdä pientä hienosäätöä, kuten asentaa verhotanko, mutta maaliviiva häämöttää.

Ystävät ja rakkaat, vaikka olen ollut kovin kiireinen ja vastaillut viesteihin viiveellä, olette olleet opiskelijan mielessä! Kenties hallittu muuttuu loppu viikkoa kohden arjen organisoinniksi ja elämyksiksi, silloin jää aikaa myös lempilapselleni, blogille, hieman viime päiviä enemmän.

Misorella

Blonde Angel - vaaleiden värjättyjen hiusten suojelusenkeli

1. syyskuuta 2013



Arjen luksusta - sitä ovat Kevin.Murphyn väriä kirkastavat Blonde Angel hopeahoito- ja shampoo vaaleille ja harmaille hiuksille. Kampaajani asiantuntemukseen luottaen panostin kerrankin tuotteisiin, jotka taittavat pois tehokkaasti ei- toivottuja keltaisen ja kullan sävyjä hoitavuutta unohtamatta.

Shampoo antaa kiiltoa mattaisille hiuksille ja hoito kosteuttaa tehden samalla hiuksista pehmeät. Hätäiselle hiustenhuoltajalle minuutin hopeahoidon vaikutusaika on loisto juttu ja tässä asiassa ei ainakaan voi vedota kiireeseen.




Aluksi tyyris hinta hieman hirvitti, mutta nämä sinisiä taikapisaroita sisältävät lippaat ovat joka euron arvoiset. Joskus vain kannattaa satsata laatuun eikä pihistää. Erityistä kiitosta täytyy antaa myös pakkaussuunnittelusta!

Herkullisen pastelliset sävyt tekevät vaaleiden suortuvien pelastajista vastustamattoman näköiset. Kätevistä korkinsuista saa annosteltua juuri sopivan määrän, mikä tekee näistä loppupelissä varsin riittoisat hiusten kauneuden kohentajat. Ympäristöystävälliset tuotteet eivät sisällä lainkaan sulfaatteja tai parabeenejä, mutta sen sijaan hiuksia hemmotellaan eteerisillä öljyillä, kasvisuutteilla ja luonnollisia antioksidanteilla.




Vuosia kadoksissa olleen unirytmin palauduttua (lue normaalien yöunien myötä) hiukseni ovat ruvenneet kasvamaan jälleen tämän vuoden myötä suorastaan silmissä. Tahti on varsin tervetullut, sillä se tarkoittaa kuukausi kuukaudelta terveempiä ja vaurioitumattomampia hiuksia. Eiköhän siinä ole jo riittämiin syytä, jotta vaalean sädekehän voi hyvällä omallatunnolla elävöittää, viimeistellä ja kiillottaa kutrien suojelusenkelillä.

Misorella