Unikuvia, joskus niin toden tuntuisia

25. heinäkuuta 2013



Ystäväni yllytti minut ottamaan itsestäni kuvan, jossa näyttäisin nukkuvani. Ohjeeksi tuli rentoutua ja sitten vasta vangita hetki kuvan muodossa. Otos pitäisi tietenkin käsitellä myös mieleisekseen. Nyt yksi, jos toinenkin varmasti miettii, että miksi ihmeessä.

No, ensinnäkin lievästi yllytyshullun saa innostumaan yleensä sitä enemmän mitä hassumpi ehdotus esitetään, toiseksi, kuvasta voi nähdä miltä näyttää ilman kasvojen ilmeiden luomaa roolitusta tai peilistä vastaan katsovaa kysyvää katsetta. Ystäväni sanoin, silloin näyttää viattomalta ja nuoremmalta. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen, tässä tapauksessa lähes suoraan aamulla yöunilta heränneenä.

Tottahan se on, että kasvojen lihakset rentoutuneena olemus muuttuu seesteisemmäksi ja aika ikään kuin pysähtyy siihen hetkeen. Ensimmäinen unimaailmakuvani kuvastaa verkkoa, joka kietoo näkijänsä seittiinsä. Hienot impulssit kuljettavat tapahtumia salamannopeasti tilanteesta toiseen, verkko värähtelee ja unikuvat muuttuvat.

Minusta on ihana lahja nähdä unia (painajaisia lukuun ottamatta), mutta olen huono muistamaan herättyäni niitä kokonaisuudessaan. Suorastaan kadehdin niitä onnekkaita, jotka pystyvät pukemaan sanoiksi yön uniikin filmimateriaalin. Vaikka en välttämättä kykenisikään antamaan konkreettisia juoniselostuksia yön seikkailuista, muistan palasia sieltä täältä ja niiden myötä koen toisinaan varsin voimakkaitakin tunnetilamuistikuvia.

Unien tapahtumille on määritelty erilaisia selityksiä, unet eivät välttämättä tarkoitakaan sitä mitä näkijä suoranaisesti unestaan itse tulkitsee. Itse en lähde analysoimaan uniani sen kummemmin tämän ajattelutavan pohjalta. Ne ovat minun uniani ja minä koen ne niin kuin itse haluan, se on maailma, jonka vain minä voin nähdä.

Joskus unet ovat katkeransuloisen todellisia, niissä tapahtuu asioista, joita oikeassakin elämässä toivoisi toteutuvan. Niistä unista jää kaikista voimakkain tunnetila ja vaikka itse unesta ei muista enää myöhemmin paljon mitään, uni saattaa henkilöityä johonkin paikkaan, tapahtumaan tai ihmiseen. Silloin unesta muistijäljeksi jäänyt tunnetila saattaa vallata mielen asiayhteydessä vielä pitkänkin ajan päästä.




Mielestäni unet ovat kuin täydellisiä pisaroita, jotka pudotessaan muuttavat muotoaan, kosketuspinnan tavoittaessaan laajenevat ja jatkavat matkaansa, kunnes ne pysähtyvät. Joskus, joku uni saattaa jatkua tai toistua useampana yönä peräkkäin.

Uni on silloin kuin tarina, joka jatkuu siitä mihin edellisenä yönä jäätiin. Hämmentävää on, että sitä saattaa ajatella myös unessaan, että taas tämä uni, aivan kuin katsoisi uusintana jotakin tuttua tv-sarjaa. En tiedä mistä sekin johtuu (vilkkaalla mielikuvituksella tuskin on mitään vaikutusta asiaan...), mutta näen usein seikkailu-unia tai unikuvia, joissa ollaan vuosikymmenellä, jolloin en ole itse edes syntynyt.

On ihailtavaa miten pikkutarkasti ja uskottavasti uneen rakentuu puitteet näille unielokuville. Jostain syystä nämä ovat myös niitä unia, mistä muistan enemmän kuin muista yöllisistä kuvista.

Tähän yhteyteen olisi tietysti ollut hieno kertoa, jokin hauska uni, mutta eivätpä yksittäiset palat eri unien palapeleistä taida ketään viihdyttää. Niitä tunnetilojakin ilman varsinaista sanoiksi puettavaa unitapahtumaa on hieman vaikea jakaa. Sen sijaan toivotan kauniita unia! P.S. Kokeile pois, mielesi tekee kuitenkin ottaa se oma kuva. ;)

Misorella

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti