Kesämuisto, joka pitää sisällään ruismustikkanyyttejä, tuulisia rantoja ja naurua

21. heinäkuuta 2013



Kylmästä ja tuulisestakin päivästä voi kehittyä varsin mainio kesämuisto. Ystävän kanssa, joka ymmärtää sinut puolesta sanasta, aika tuntuu usein katoavan, hyvällä tavalla. Kaksi oman tiensä tallaajaa suuntasi eilen iltapäivällä kesäolohuoneeseensa Karirannan kahvilaan ja sen jälkeen useampana kesänä lempipaikaksi nimetylle laattaruudukolle Vesijärven kainaloon.

Paikkaan, jossa ajatukset voivat lentää vapaina, liidellä kimaltelevan järven yllä ja kiteytyä lopulta ideoiksi tai havainnoiksi, joihin ei välttämättä tarvita lauseita. Maha ruismustikkanyyttiä täynnä oli helppo hymyillä tai no miten sen nyt ottaa sen jälkeen, kun on syönyt jotain mustikkaista. :) Sellaiset retket, joita aika ei sido, ovat parhaita, silloin voi pysähtyä ihmettelemään maailman menoa juuri siihen paikkaan mikä sillä hetkellä vetää puoleensa.

Hassuinta eilisessä oli, että olemme kulkeneet erään niemenkärjen ohitse satoja kertoja, mutta emme ole muka ikinä kiinnittäneet huomiota tyrskyjen viestejä vastaanottaviin rantakallioihin. Aivan kuin paikka olisi ollut lumottu ja paljastanut vasta nyt olemassaolonsa meille. Tuo kuva, jossa näyttäisi olevan kaksi turkki tuulessa hulmuavaa pikkueläintä riistakameran linssin eteen jämähtäneenä, on juuri sieltä.

Kotimatkalla bongatut alasinpilvet saivat oman osansa ajatuksenlennosta. Joskus huvittaa miten kaksi aikuista ihmistä voi olla kuin pienet koululaiset, joiden kotimatka voi venyä ihmetellessä eteen tulevia jänniä juttuja. Jos ei muuta niin aina löytyy jotain nähtävää, kuvattavaa tai tilanteita, joista syntyy omia sisäpiirin tarinoita, joille voi nauraa vedet silmissä ja niiden ansiosta elämänmittainen matka on taas hieman kevyempi taivaltaa eteenpäin.

Misorella

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti