Hyppy tuntemattomaan - uusi koti hakusessa

24. heinäkuuta 2013



Pahus sentään, iloa saadusta opiskelupaikasta varjostaa puolittain auringon edessä itsepäisesti seisova mörkö, jonka nimi on Asuntoa Vailla. Yritän olla sitä ovelampi ja saada sen huijatuksi muille metsästysmaille. Taktiikkaa hioessa sitä on joutunut kuitenkin miettimään omia periaatteitaan ja kriteereitään asunnon etsintään.

Aikuiseen ikään (vaikka siitä henkisestä aikuisuudesta aina voi olla niin varma) päässyt mukavuudenhaluiseksi lipsahtanut, vastuuntuntoinen, omaa rauhaa ja siistiä kotia arvostava oman tiensä kulkija joutuu punnitsemaan muuttoon liittyvissä vaakakupeissa painavia asioita tarkkaan. Reilu viikon verran asuntovahteja viritelleenä, hakemuksia jättäneenä ja ilmoituksia katselleena Helsingin asuntotarjonta, jota täytyisi peilata opiskelijan tuloihin, näyttäytyy varsin haastavana.

Rehellisesti sanottuna itken verta, kun katselen paikallisilla vuokramarkkinoilla olevia yksiöitä ja niiden asuinneliö-hinta-kompoa (kaksiosta en viitsi enää edes haaveilla, sama kuin odottaisi lottovoittoa). Ei paljon naurata jättää hyvästejä Lahdessa sijaitsevalle kauniille ja viihtyisälle 51 neliön keskustakaksiolle, jonka vuokra on vitsi Helsingin hintamarkkinoihin nähden.

Turha sitäkään on kuitenkaan surra, sillä vuokran ja kulkemisen (lue matkakulut) Lahti-Helsinki-Lahti välillä yhteispotti ei kuulosta sekään hyvältä opiskelijan rahapussille. Toiseksi koen, että siinä ravaamisessa ei koulun ja opiskelun ohella jäisi paljon muuta elämää, kumpaankaan kaupunkiin.

Elokuun loppuun mennessä täytyisi siis hyvästellä vanha koti ja muuttaa rakkaine tavaroineen pois. Siinä myös yksi asia mitä ei voi kuin ihmetellä ääneen, että kuka sitä tavaraa oikein hamstraa kaappeihin? Kyseisiä säilytystiloja tällä viikolla ratsanneena törmään aina uudelleen siihen, että minulla on hyvin huono tapa säilyttää kaikenlaista (lue turhaa ja tunnepitoista) ja mikäs siinä on ollut säilytellessä, kun tilaa on riittänyt.

Tulevaisuus näyttää kuitenkin tällä hetkellä soluasunnon/kimppakämpän kopilta ja jo 10 neliön asuintilasta pitäisi olla suorastaan enemmän kuin iloinen. Tästä johtuen joutuu miettimään myös mistä huonekaluista on valmis luopumaan, kaksion mööpeleitä, kun ei millään sovita yksiöön saati soluasuntoon.

Rupesin yksiöiden hintoja katsellessa miettimään olisiko siitä omasta rauhasta ja mukavuudenhalusta kuitenkin valmis hieman tinkimään tässä elämäntilanteessa. Totesin, että jos voisin itse valita kämppikseni, jonkun jo hieman aikuisemman, rennon, mukavan, elämää pilke silmäkulmassa katsovan persoonan, joka kuitenkin olisi kodista huolta pitävä, toisinaan myös omaa rauhaa arvostava ja yhdessä sovittuja pelisääntöjä noudattava, voisin harkita järjestelyä.

Sain hämättyä mörköä sen verran, että heitin useammat verkot vesille tämän suhteen, katsotaan tuottaako suunnitelma millaista saalista. Onhan tässä onneksi vielä jonkin verran aikaa asunnon etsimiselle. Toisaalta, kun on luonteeltaan järjestelmällinen ja asiat pitäisi tapahtua heti eikä sitten joskus, voi olla joskus vaikea malttaa, kun moni elämänmuutokseen liittyvä käytännönjärjestely on uudesta kodista riippuvainen.

No, ei minua pienet varjot paisteen tiellä haittaa, täytyy vain malttaa olla ruokkimatta varjon omistajaa paniikilla, turhalla hätäilemisellä ja säheltämisellä, ettei se kasva liiallisiin mittasuhteisiin. Yritän antaa pessimistiselle maailmankatsomukselle kyytiä jälleen kerran ja uskoa, että positiivisella asenteella ja teoilla verkkoon ui täydellinen kämppis, enkä enää edes haikaile oman asunnon rauhaan.

Eikä maailma ilman asuntoa elokuun loppuunkaan mennessä kaadu, silloin turvaudutaan suunnitelmaan B (onneksi vanhemmilla on iso omakotitalo) ja mietitään siltä pohjalta uusi, parempi, toimintasuunnitelma. On myös hyvä pitää mielessä, että hyvällä säkällä Asuntoa Vailla kokee syksyn tultua tarvetta vetäytyä talviunille ja tilanne ratkeaa viimeistään silloin minun edukseni. Pitäkäähän peukut pystyssä! :)

Misorella

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti