Patikkaretkellä Nuuksion kansallispuistossa

24. toukokuuta 2013


Myönnettäköön, että en ole varsinkin nuorempana aina ollut niitä innokkaimpia metsäretkille lähtijöitä (lue ötökkäkammoinen neiteilijä), mutta huomattavaa kehitystä kohti innostunutta ja ympäristöään tutkivaa luontoretkeilijää on tapahtunut viime vuosien saatossa. Kokemus- ja ajatusmaailmassani on ihan vaivihkaa itänyt ja puhjennut silmuille ajatus, että luonnossa liikkuminen voi olla kivaa.

Suuntavaistoni on edelleen olematon, mutta porukalla liikkuessa joku löytää suunnistaa aina perille määränpäähän ja matkan mutkissa voi törmätä moniin mielenkiintoisiin kohteisiin. Intoani ruokkii varmasti paljolti se, että luonto tarjoaa mahtavia kuvauskohteita ja lumoutuneena sen tarjoamista ihmeistä harrastelijakuvanräpsijä löytää itsensä ihan puolivahingossa paikoista, joissa sotkee itsensä ja saattaa törmätä pariin ötökkäänkin. Ero entiseen on vain se, että kiukuttelun ja ahdistumisen tilalla on hyvä fiilis ja kokemisen riemu.

Älkää ymmärtäkö väärin, olen toki aina osannut arvostaa luonnon moninaisuutta ja nähnyt maisemissa satumaisia piirteitä, mutta ennen se on tapahtunut vain mielellään sopivan etäisyyden päästä enemmän kaupunkimaisissa olosuhteissa.

Satumaisuudella tarkoitan sitä, miten esimerkiksi jonkin metsäaukion voi nähdä sielunsa silmin satujen keijujen valtakuntana ihan vain sen takia, että luonto on rakentanut kyseiseen kohtaan sellaiset huomiota herättävän erilaiset silmää hivelevät ja mielikuvituksen lennon aktivoivat puitteet tunnelman, kasvuston ja puiden välistä siivilöityvien valonsäteiden osalta.

Ei minusta välttämättä koskaan tule pitkien reissujen erävaeltajaa, mutta olen varsin tyytyväinen siihen, että välillä pääsee tuulettumaan kaupungin melusta luonnon soundtrackin pariin. Näin tapahtuu kuitenkin valitettavan harvoin, joten olin intoa täynnä suunnatessani alkuviikosta kavereiden kanssa kohti Nuuksion kansallispuistoa.


Vuonna 1994 perustettu Metsähallituksen hoitama luonnoltaan rikas ja monimuotoinen 53 km² alue levittyy Vihdin, Espoon ja Kirkkonummen laajuudelle. Nuuksio tarjoaa hyvät puitteet yhden tai muutaman päivän retkikohteeksi, sillä tarjolla on runsaasti merkittyjä retkeilyreittejä yhteensä noin 33 km, keittokatoksia ja telttailualueita.

Liikkua voi mm. patikoiden (reittejä pitkin tai suunnistaen niiden ulkopuolella), ratsastaen tai fillaroiden merkittyjä pyöräilyreittejä pitkin. Marjastaminen ja sienestäminen on sallittua koko alueella, puistossa saa rauhoitettuja vesiä lukuun ottamatta kalastaa jokamiehenoikeudella pilkkien ja onkien, lammissa voi uida ja alueella on mahdollista harrastaa myös mm. kalliokiipeilyä. Lisätietoa puistosta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista löydät täältä.


Lähdimme liikenteeseen Espoon Haukkalammelta ja tutustuimme päivän ajan alueeseen osittain suunnistaen osittain seuraten keltaista Korpinkierrosta. Vaihteleva maasto, nousut, laskeutumiset, harppaukset ja reipas kävelytahti nostivat hien pintaan ja kunto koheni samalla ihan huomaamatta. Sää suosi meitä hellien auringolla.

Keli oli juuri sopiva, metsässä ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä. Reippailu nosti myös huutavan nälän ja pieni eksyminen mutka matkassa tarjosi mahdollisuuden kaivaa eväät esiin. Nälkäiset retkeilijät saivat mahansa kunnolla täyteen kulkiessamme merkittyä reittiä pitkin kohti Holma-Saarijärven saarta, jossa valmistimme nuotiotulilla kesän ensimmäiset (ainakin omalta osaltani) grilliruoat.


Komeat luonnonmuodostelmat, mainio seura, Niilo-koiran kommellukset ja pienet luonnon ihmeet auringossa kiiltävistä seiteistä aina nahkiaisenpoikasten ihmettelemiseen tekivät reissusta palkitsevan ja toivat matkan varrella sopivia hengähdystaukoja. Poislähdön kynnyksellä käännyimme vielä autolta ympäri ja intouduimme kiertämään vaikeakulkuisen 2 km Nahkiaispolun, joka tutustuttaa kulkijansa luonnon ennallistamiseen.

Viimeiseen kierrokseen tiivistyivät loistavasti kaikki päivän elementit metsästä, pienistä lammista, virtaavasta vedestä, vaihtelevasta maastosta, lehtien havinasta, tuulen suhinasta, seurueen iloisesta naurusta (ja haukahduksista) ja auringonpaisteesta. Näissä tunnelmissa, mielikuvissa ja puhelimen kuvakirjastoon tallentuneiden hetkien seurassa on kiva jäädä odottamaan seuraavaa pientä suurta retkeä.

Misorella

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti