Liikunnanharrastajan tunnustuksia

30. toukokuuta 2013

Olen koko ikäni pitänyt liikunnasta, mutta on ollut elämänvaiheita, kun kiinnostus on suuntautunut enemmän toisaalle. Lopulta kynnys liikkumaan lähtemiselle on kasvanut yllättävän suureksi ja tauko venynyt. Viimeisten kolmen vuoden aikana liikunta on palannut isona osana elämääni, tällä kertaa olen ajatellut toivottaa sen tervetulleeksi pysyvästi osaksi arkeani.

Iän karttuessa kehon hyvinvointi ja omien elämäntapojen valinnat näkyvät siinä säälimättömämmin kuin nuorempana. Näin kolmekymppisenä voin ylpeänä sanoa, että olen paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä. Mielestäni se on tie, jolla on hyvä jatkaa matkaa. Liikunta ja itselleni mieleiset lajit ovat toimineet kunnon kohottamisen ohella myös henkisenä levähdyspaikkana hektisen arjen keskellä.

Toisaalta ne ovat olleet myös tapa haastaa itsensä voittamaan ennakkoluuloja omista kyvyistä ja taidoista. Liikunta vie helposti mennessään ja on ollut niitäkin aikoja, kun sanavarastooni saati toimintaani ei ole kuulunut treenivapaa päivä -termiä. Oman jaksamisen kannalta siitä ei ole kuitenkaan pidemmän päälle kuin hallaa.

Olen nykyään koonnut mieleisen paketin, jossa liikunnan osa-alueet tukevat ja täydentävät toisiaan. Tärkeä oppi on ollut keskittyä kuuntelemaan milloin keho tarvitsee vapaapäivän palauttelupäivien lisäksi, silloin elämää ei määrä se lukeeko kalenterissa jokin liikuntamuoto vai ei. Enkä tarkoita tällä laiskottelua vaan sitä, että joskus keho tarvitsee enemmän aikaan palautuakseen edellisestä treenistä.

Vaihtelen lajeja kausittain ja kokeilen mielelläni uusia liikuntamuotoja, silloin mielenkiinto pysyy yllä ja myös keho saa uusia haasteita. Itselleni tärkeiksi ovat muodostuneet mm. uiminen kokonaisvaltaisena ja rauhoittavana liikuntamuotona, Pilates palkitsevana omaan kehoon tutustumisen matkana ja salitreeni, joka vahvistaa kehoa.

Suurinta liikunnan riemua ovat olleet Zumba- ja Dance-tunnit, jotka kehkeytyvät helposti viikon parhaimmiksi tanssibileiksi. Mielestäni tärkeintä liikunnassa onkin juuri riemu, jokainen kokee sen omalla tavallaan omassa lajissaan. Uskon, että jokaiselle on olemassa jokin liikuntamuoto, josta tulee hyvä olo, jokainen ratkaisee itse tehon, jolla sitä haluaa harrastaa. Sellaisia lajeja, jotka eivät tunnut omalta, ei kannata harrastaa vain suorittamisen takia vaan etsiä rohkeasti vaihtoehtoja.

Uusia lajeja kokeillessa toiset lajit ovat saaneet jäädä (toistaiseksi) syrjään, sillä kaikkea ei voi tehdä samaan aikaan vaikka kuinka haluaisi, vastaan tulee oma kehon hyvinvointi ja aika. Suosikeista huolimatta, tänä keväänä olen löytänyt todellisen lajirakkauteni, jopa omaksikin yllätyksekseni, juoksusta. Kaksi kuukautta sitten en olisi uskonut, että minut nähtäisiin juoksemassa, ainakaan vapaaehtoisesti.

En myöskään suoraan sanoen uskonut pystyväni/jaksavani, muistissa oli menneiden vuosien tuskaiset henkihieverissä yritetyt juoksulenkit. Hyvän ystävän tarttuva juoksuinnostus ja eräs inspiroiva blogi rupesivat laskemaan kynnystä ajatukselle lähteä kokeilemaan lajia. Askelkin rullasi hyvän kunnon ja saliharjoittelun ansiosta yllättäväen kevyesti heti ensimmäiseltä lenkiltä lähtien.

Juoksussa kehittymisen vuoksi olen poiminut laajasta juoksuohjelmavalikoimasta omaan arkeeni sopivia kokonaisuuksia. Syyskuussa siintää tavoite, jonne on ilo treenata kesän ajan. Kiikarissa olisi nimittäin puolimaraton. Ellei mitään suurempia takaiskuja tule mutkiksi matkaan, katsotaan miten likan käy.

Oli sinun lajisi mikä tahansa, ihanaa treenikesää! 
Muista sinäkin välillä hengähtää ja palkita itsesi! :)

Misorella

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti